Ranta kuntoon / Beach cleaning

Viime viikonloppuna saatettiin uida hotellin uima-altaassa (klik!), mutta tänä viikonloppuna kerättiin tupakantumppeja.

roskat2

Osallistuimme nimittäin koko perheen kera Gofe Juanin rannan siivoukseen. Terre Propren järjestämässä tapahtumassa kerättiin porukalla kivekoloihin ja hiekkaan jääneitä roskia ja niitähän riitti.

Pieni, suljettu Välimeri on kehnossa kunnossa – sadat miljoonat sen ympärillä asuvat ja vierailevat ihmiset ovat tehneet siitä muovin hautausmaan. Tilanne on surullinen, sillä Välimeri on yksi maailman monimuotoisimmista alueista. Tätä menoa ei kuitenkaan enää kauaa.

roskat1

Välimerta seilannut Tara-tutkimusalus osoitti vastikään, että suurten rantakaupunkien kuten esimerkiksi Nizzan edustalla seilaa hurjat 500 000 muovinpalasta yhdellä neliökilometrillä. Monet palasista on niin pieniä, ettei niitä edes näe silmämääräisesti. Sen sijaan kalojen suihin ne päätyvät ja sitä myöten myös ihmisten lautasille.

roskat3

Keräsin lauantaina rantapätkältä satoja tupakantumppia. Satama-alueella työskentevät löysivät kivenkoloista säkeittäin pulloja ja tölkkejä. Auttamaan tulleet sukeltajat nostivat pintaan autonrenkaita. Roskien määrä on järkyttävä.

roskat4

Kesän turistikauden jälkeen Välimeressä ei enää ole mukava uida. Tutuilla uimarannoilla uiskentelee kokonaisia muovipusseja ja lyttääntyneitä muovipulloja. Miksi? Onko roskaamisesta helpompi olla välittämättä kun kyseessä on vieras ranta?

roskat5

Muistettaisiin kaikki pitää luonnostamme huolta, vaikkei se olisikaan se oma mökkiranta. Tuntuu kamalan surkealta pohtia, mitä tästä kaikesta mahtaa olla jäljellä seuraaville sukupolville, omille lapsille.

* * *

While last weekend we were swimming in a hotel pool, this weekend we decided to clean up up other people’s trash. We took part in a beach cleaning happening organized by Terre Propre in Golfe Juan, close to Antibes. Beautiful Mediterranean Sea is in a horrible state – it has become a grave yard of plastic and other trash.
Plastic bottles, cans, cigarette stubs, even old tyres. All those things were found during the couple of hours of rigorous beach cleaning. And we all know that the situation won’t be any better after the holiday season. Let’s take care of our nature. It’s the only Mediterranean Sea we have.

Sunnuntaiaamu lammella

mouginspuisto6

Sunnuntaina oli päästävä ulos. Lämpötila kipusi lähemmäs kahtakymmentä, aurinko paistoi ja mikä parasta, oltiin saatu nukkua kahdeksan tuntia putkeen.

Yleensä suuntaamme sunnuntaikävelylle rantaan, tässä Välimeren äärellä kun ollaan.  Tällä kertaa päätimme kuitenkin tehdä poikkeuksen: kartalta kohteeksi valikoitui Mouginsissa sijaitseva l’Etang de Fontmerle-lampi, missä kuulemamme mukaan oli sorsia.  Täällä meilläpäin vesilintuja näkee nimittäin harvoin, ja mikä nyt perheen pienimpien mielestä parempaa kuin suloiset kaakattajat. Mouginsiin ajaa tästä meiltä Antibesista vain parisenkymmentä minuuttia.

mouginspuisto7 mouginspuisto10

Fontmerlen lampi ja sitä ympäröivä puisto yllätti meidät kauneudellaan, maisemat olivat kuin provencelaisesta satukirjasta. Pitkästä aikaa koko lapsilla oli kunnolla tilaa kirmata nurmella, kerätä kukkia ja tehdä löytöretkiä puskiin. Vaikka ilma oli kuin morsian, luonnon värit muistuttivat jo tulevasta talvesta.

mouginspuisto2

mouginspuisto1

Kun oli aika lähteä, pääsi eräiltä itku. Ehkä suunnataan tänne jo ensi viikolla uudestaan, mutta kunnon piknik-korin kanssa.

mouginspuisto5

Se tapahtuu tässä ja nyt

Kuva Nice Matin-lehdestä.

Kuva Nice Matin-lehdestä.

Nizzalainen Hervé Gourdel on teloitettu. Uutinen söi suurimman osan eilisestä  uutislähetyksestä. Paikallislehtemme pursuaa surua. Nyt tiedämme kaikki, että Hervé oli arvostettu vuoristo-opas. Että häneltä jäi kaksi lasta.  Että hänen isänsä epäili Algerian-matkan järkevyyttä.

Gourdel kuoli, koska oli ranskalainen. Ranskan ilmaiskut Isis-ääriliikettä vastaan ovat tehneet sen kansalaisista pelinappuloita.

Lintukoto-Suomessa kansainväliset kriisit ja luonnonkatastrofit tuntuivat aina kaukaiselta todellisuudelta. Tapahtumia seurattiin toki, mutta mukavan välimatkan päästä. Ulkomaanreissuiltakin tiesi aina lopulta pääsevänsä kotiin, missä elämä on rauhallista ja ilma on raikasta.

Ilma on raikasta. Oletteko huomanneet, kuinka helppoa Suomessa on hengittää? Vasta ulkomaanvuosien jälkeen olen tajunnut, miksi amerikkalainen perheystävämme aina haluaa Suomeen kesäksi “hengittelemään”.

Eläminen ulkomailla avartaa hirvittävästi. Paitsi, että arki on täynnä kummallisuuksia, on ollut tärkeää ja kasvattavaa tajuta, kuinka ”siellä maailmalla” tapahtuvat kriisit vaikuttavat meihin jokaiseen. Kuinka köyhyys voi olla niin musertavaa, että tuossa vieressä Välimerellä juuri tälläkin hetkellä seilaa henkensä kaupalla joukko miehiä, naisia ja lapsia päämääränään rikas Eurooppa. Kuinka ilmastonmuutos on kasvattanut myrskyt sellaisiksi, että  vuorenrinteet putoavat länsirannikolla.

Ympäristön masentava tila on tullut jo uniinkin. Kaliforniassa asuessamme kärsittiin kuivuudesta ja metsäpalot polttivat koteja. Ja sitten kun ensimmäinen sade viimein tuli, haisi koko kaupunki pakokaasulta. Mereen ei saanut sateen jälkeen mennä, koska saasteet huuhtoutuivat rantaan. Nyt täällä meitä lähellä olevassa  Varin departementissa vesi on ennennäkemättömällä vauhdilla kiivennyt koteihin, vienyt autoja ja tuhonnut kauppoja. Ihmiset itkevät menetettyä elämää.

Maailma on tullut lähemmäksi. Kaikki se tapahtuu tässä ja nyt.  Herätys.