Paluu oikeille juurille

biot1

Aamulla lihakaupassa kuopukseni osoitti tiskiä ja täräytti ilmoille lempisanansa:

– KALA!

– Kulta, tuo ei ole kalaa vaan lihaa, selitin suomeksi.

Lihakauppias kiinnostui jutustelustamme. Käänsin keskustelumme ranskaksi, minkä jälkeen myös hän alkoi tapailla suomalaisia sanoja kiinnostuneena. Oli nimittäin vastikään nähnyt Suomen luontoa ja maalämpöä koskevan televisio-ohjelman.

biot2

Siinä jutustellessamme kerroin, että vien lapset tänäkin kesänä useammaksi viikoksi Saimaalle saareen. Siellä he saavat käydä isoisän kanssa kalassa ja nostaa mummin kanssa maasta perunoita.

– Välillä tuntuu, että täällä monilta on suhde luontoon kateissa, totesin.

Lihakauppias oli samaa mieltä.

biot3

Viimeksi viikonloppuna perkasin uunista tullutta kalaa ranskalaiselle sukulaiselleni. Hän ei halunnut kokonaista kalaa lautaselleen, vaan sievästi palastellut osat. Kokonaisen eläimen näkeminen kun sai hänet kuulemma voimaan pahoin.

En väitä, että moinen olisi Ranskassa mitenkään tavanomaista – syödäänhän täällä syödään etanoita ja sammakoitakin. Mutta kylläpä silti olisi harmi, jos puoliksi suomalaiset lapseni olisivat isoina samanlaisia hienohelmoja (huomaa tyttären vaatevalinta metsäretkelle).

biot4

Kauppalehdestä luin artikkelin, jossa Piilaakson vaikuttaja kehottaa suomalaisia palaamaan juurilleen. ”Viihdyn Suomessa, koska olette paljon lähempänä luontoa. Amerikkalaiset etsivät aina itseään”, Catherine Fake sanoo haastattelussa.

Vuodet ulkosuomalaisena ovat nostaneet pintaan saman ajatuksen. Sillä sitä minä täällä eniten Suomesta kaipaankin, että voisi kokea olevansa yhtä luonnon kanssa.

biot5

Pienen sellaisen ohikiitävän hetkisen koin taannoin pittoreskin Biotin kylän kulmalta lähtevällä metsäpolulla, jolla saimme käyskennellä ihan itsekseen. Siltä reissulta nämä kuvatkin. Niin kaunista ja tunnelmallista, muttei siltikään sama juttu kuin suomalainen metsä. (Suokaa anteeksi nostalgiahuumani.)

Vielä reilu viikko, sitten täältä tullaan rämeikkö!

Ranta kuntoon / Beach cleaning

Viime viikonloppuna saatettiin uida hotellin uima-altaassa (klik!), mutta tänä viikonloppuna kerättiin tupakantumppeja.

roskat2

Osallistuimme nimittäin koko perheen kera Gofe Juanin rannan siivoukseen. Terre Propren järjestämässä tapahtumassa kerättiin porukalla kivekoloihin ja hiekkaan jääneitä roskia ja niitähän riitti.

Pieni, suljettu Välimeri on kehnossa kunnossa – sadat miljoonat sen ympärillä asuvat ja vierailevat ihmiset ovat tehneet siitä muovin hautausmaan. Tilanne on surullinen, sillä Välimeri on yksi maailman monimuotoisimmista alueista. Tätä menoa ei kuitenkaan enää kauaa.

roskat1

Välimerta seilannut Tara-tutkimusalus osoitti vastikään, että suurten rantakaupunkien kuten esimerkiksi Nizzan edustalla seilaa hurjat 500 000 muovinpalasta yhdellä neliökilometrillä. Monet palasista on niin pieniä, ettei niitä edes näe silmämääräisesti. Sen sijaan kalojen suihin ne päätyvät ja sitä myöten myös ihmisten lautasille.

roskat3

Keräsin lauantaina rantapätkältä satoja tupakantumppia. Satama-alueella työskentevät löysivät kivenkoloista säkeittäin pulloja ja tölkkejä. Auttamaan tulleet sukeltajat nostivat pintaan autonrenkaita. Roskien määrä on järkyttävä.

roskat4

Kesän turistikauden jälkeen Välimeressä ei enää ole mukava uida. Tutuilla uimarannoilla uiskentelee kokonaisia muovipusseja ja lyttääntyneitä muovipulloja. Miksi? Onko roskaamisesta helpompi olla välittämättä kun kyseessä on vieras ranta?

roskat5

Muistettaisiin kaikki pitää luonnostamme huolta, vaikkei se olisikaan se oma mökkiranta. Tuntuu kamalan surkealta pohtia, mitä tästä kaikesta mahtaa olla jäljellä seuraaville sukupolville, omille lapsille.

* * *

While last weekend we were swimming in a hotel pool, this weekend we decided to clean up up other people’s trash. We took part in a beach cleaning happening organized by Terre Propre in Golfe Juan, close to Antibes. Beautiful Mediterranean Sea is in a horrible state – it has become a grave yard of plastic and other trash.
Plastic bottles, cans, cigarette stubs, even old tyres. All those things were found during the couple of hours of rigorous beach cleaning. And we all know that the situation won’t be any better after the holiday season. Let’s take care of our nature. It’s the only Mediterranean Sea we have.

Sunnuntaiaamu lammella

mouginspuisto6

Sunnuntaina oli päästävä ulos. Lämpötila kipusi lähemmäs kahtakymmentä, aurinko paistoi ja mikä parasta, oltiin saatu nukkua kahdeksan tuntia putkeen.

Yleensä suuntaamme sunnuntaikävelylle rantaan, tässä Välimeren äärellä kun ollaan.  Tällä kertaa päätimme kuitenkin tehdä poikkeuksen: kartalta kohteeksi valikoitui Mouginsissa sijaitseva l’Etang de Fontmerle-lampi, missä kuulemamme mukaan oli sorsia.  Täällä meilläpäin vesilintuja näkee nimittäin harvoin, ja mikä nyt perheen pienimpien mielestä parempaa kuin suloiset kaakattajat. Mouginsiin ajaa tästä meiltä Antibesista vain parisenkymmentä minuuttia.

mouginspuisto7 mouginspuisto10

Fontmerlen lampi ja sitä ympäröivä puisto yllätti meidät kauneudellaan, maisemat olivat kuin provencelaisesta satukirjasta. Pitkästä aikaa koko lapsilla oli kunnolla tilaa kirmata nurmella, kerätä kukkia ja tehdä löytöretkiä puskiin. Vaikka ilma oli kuin morsian, luonnon värit muistuttivat jo tulevasta talvesta.

mouginspuisto2

mouginspuisto1

Kun oli aika lähteä, pääsi eräiltä itku. Ehkä suunnataan tänne jo ensi viikolla uudestaan, mutta kunnon piknik-korin kanssa.

mouginspuisto5