Vanha kansa tietää: samppanja parantaa flunssan

Nice-samppanja

Viikko kamalassa flunssassa alkoi tulla täyteen. Kun sunnuntai-iltana kömmin suihkusta alakertaan, oli mielessä kuuma hunajatee. Mutta mies olikin nostanut pöydälle vieraiden jäljiltä jääneen samppanjapullon pohjan.

– Nyt kokeillaan isäni kirjan reseptiä, hän sanoi.

Niin, olinhan minä toki edesmenneen appiukon lääkintäkirjasta kuullut tarinoita. Siinä kuulemma kerrottiin, kuinka viiniä voitiin hyödyntää vaivaan kuin vaivaan. Flunssaan sopiva lääke oli esimerkiksi kuumennettu samppanja.

Satunnaisen samppanjalasillisen terveysvaikutuksiin uskon toki minäkin.  Kuumennettu, sokerilla maustettu samppanja sen sijaan kuulosti vähintäänkin naurettavalta ja jos sallitte,  hienostelevalta. Mutta mikäpä siinä.

Uskottavuutta pönkittääkseen mies näytti vielä netistä löytämänsä, samaisen flunssalääkereseptin ranskalaiselta “seniori kunnossa“-sivustolta.  Tekstissä väitettiin, että kun samppanjan lämmittää ja siihen sekoittaa sokeria, vapautuu mineraaleja, jotka vähentävät tulehdusta. Mitään virallista lähdettä en väitteelle tosin löytänyt.

Okei, kokeillaan. Pannaan tämä mummo kuntoon.

champagne

Aivan aluksi lasillinen samppanjaa kaadettiin kattilaan, jossa siihen lisättiin kaksi palaa sokeria. Sitten sekoitusta lämmitettiin siihen saakka, kunnes sokerit olivat liuenneet (huom! älä kiehauta!), minkä jälkeen juoma kaadettiin kuppiin, jossa sen annettiin jäähtyä viileäksi. Ihmelääkehän nautitaan siis kylmänä, ei kuumana. Ei hullumpaa.

Ja miten kävi?

Luonnollisestikin illan tunnelma kohosi  rutkasti lääkejuoman myötä. Mutta mikä kummallisinta, seuraavana aamunakin olo oli kuin uudella ihmisellä, nenä ei ollut tukossa ja ajatukset kulkivat. Ehkäpä se siis todella toimi?

Tiedä sitten. Varmuuden vuoksi vaadin seuraavankin flunssan kitkemiseksi samaa, kuplivaa palvelua.

 

Viinijuhla salaseurassa

safranier2

Milloin voi ryhtyä kutsumaan itseään oikeaksi paikalliseksi? Ehkei koskaan, ainakaan tämmöisessa eteläranskalaisessa pikkukaupungissa.

Meillä Antibesissa on kaupunginosa nimeltä Safranier, tai oikeastaan pitäisi sanoa Safranierin ”commune libre” eli vapaa kunta *. Safranier on ehdottomasti vanhan kaupungin kaunein osa: suloisia hyvin hoidettuja kujia, upeita näkymiä ja uskomattomia kukka-asetelmia. Suosittelen tutustumaan.

safranier8

Safranierin keskusaukiolla on paitsi tunnettu ravintola, siellä myös järjestetään juhlia. Yksi tällainen tärkeä juhla on viininkorjuujuhla, joka järjestetään joka vuosi. Miksi näin – sitä en tiedä. Kivikujilla kun ei todellakaan kasva viininrypäleitä. Näidenkin vitsailtiin tulleen Uudesta Seelannista.

safranier5

Olin kuullut tuosta juhlasta toki aikaisemminkin. Paikallislehden kuvat näyttivät aina hauskoilta. Mutta milloin se järjestetään? Se oli mennyt minulta aina ohi.

Onneksi kotikadumme asukas oli tänä vuonna liimannut juhlasta kertovan julisteen porttiinsa. Lauantaina kello 18, sinne siis. Naapurimmekin (syntyperäinen antibesilainen) suositteli, se on kuulemma hieno paikallisten juhla. Saimme heidän perheensä seuraksemme.

safranier4

Ja hauskaa meillä toki olikin, mielenkiintoista nyt vähintään. Kuuntelimme kuinka Antibesin pormestari hassutteli Safranierin pormestarin kanssa ja väänsi puristinta. Lapsetkin (tuo vaaleampi on meidän, tummenpi naapurin) saivat nähdä, kuinka viininrypäleet muuttuvat mehuksi.

safranier3

Äiti, setä sanoi, että sinne meni etanakin. Ethän vain juo sitä, ethän.

Maistoinpa silti, salaa. Makeaa viininrypälemehuahan se.

safranier7

Iloitsevan paikallisväen keskellä olo oli kuitenkin kuin turistilla. Toisaalta oli mukava katsella juhlintaa ulkopuolelta, toisaalta tuntui haikealta. Sillä tätähän se on, maahanmuuttajan elämä: oikeaksi paikalliseksi et pääse koskaan.

* Ranskassa commune libre tarkoittaa, että alueella on oma yhdistys, joka järjestää erityisiä juhlia ja pitää huolta naapuruussuhteistaan. Safranierilla on myös oma ”pormestari”. Myös esimerkiksi Pariisin Montmartre on commune libre.

* * *

 / Grape harvest in Antibes

During the weekend we took part in a grape harvest of Safranier, a well-known neighbourhood in Antibes. Why they organice this here, I have no idea. There certainly isn’t any wine growing in Safranier.
The yearly party is very local, and even though it was very enjoyable, it left me feeling a bit like an outsider, a tourist. I wonder when an expat can start calling herself a local? Never?