Eksoottinen pihasato

Syksy tulee tännekin, mikä tarkoittaa meidän pihalla myös jännittävää hedelmäsatoa. Vaikka koti on ollut täällä jo pitkään, oma sato tuntuu yhä hirmuisen eksoottiselta. Vai mitä mieltä olette?

 

 

Nelivuotias pääsykoekurssille

–  Me palkkasimme englanninkielisen lastenhoitajan ja lupasimme provikkaa, jos lapset pääsevät kaksikieliseen kouluun.

Olimme miehen työtoverin järjestämillä illallisilla. Tuli kylmä hiki.

–  Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Kaksi ja neljä? Nyt alkaa jo olla kiire, rouva jatkoi.

Meidän lapsemme ovat osa tavallisesta ranskalaisesta järjestelmää. Vanhempi käy koulunsa (école maternelle)  toista luokkaa, nuorimmainen meni juuri päiväkotiin eli “crècheen”. Siellä he puhuvat ranskaa – kuten myös isälleen – ja minun kanssani he puhuvat suomea. Olin ajatellut, että kahdessa kielessä olisi peinokaisille tarpeeksi tekemistä.

– Tunsin yhden ruotsalaisäidin, joka vuotta ennen ala-asteen alkua alkoi puhua lapsilleen vain englantia. Näin he pääsivät kaksikieliseen kouluun. Ehkä sinä voisit tehdä samoin.

Puuh. Kuusivuotiaat lapset valitaan kouluun pääsykokeiden kautta, illalliseurue jatkoi. Ja kuinka silloin aikoinaan vain 24 lasta otettiin sisään, täysin kaksikielisten ollessa etusijalla. Heidän lapsiaan onnisti.

–  Minusta vaan tuntuu, että loppujen lopuksi kaikki oppivat englannin. Onko kaksikielinen koulu nyt oikeasti tarpeellinen, sanoin epävarmasti.

Pöytäseurue röhähti nauramaan.

–  Siinä se on suomalainen, joka puhuu! Meillä Ranskassa kukaan ei opi englantia tavallisessa koulussa.

Soimasin itseäni paluumatkalla kotiin: sinisilmäinen suomalaisen koulujärjestelmän kasvatti. Olinko erehtynyt luulemaan liikoja ranskalaisesta koulujärjestelmästä. Miestäkin mietitytti. Pitäisikö.

Mutta ajatus siitä, että lapsia pitäisi jo nyt alkaa prepata tulevaisuutta varten hermostuttaa. Pääsykokeisiin. Eikö tämän pitänyt olla todellisuutta vain Ameriikassa? Puhumattakaan kalliista koulumaksuista.

Eikö lapset nyt vain saisi leikkiä hiekkalaatikolla?

***

I had a very interesting dinner conversation with some new acquaintances, who had lived in South of France for years. They told us that they had hired an English speaking nanny for their children so that they would learn to speak English. They had even promised her a commission in case their kids would make it to a bilingual school. The plan worked, kids learnt English and got into the wanted école bilingue.
My children are already bilingual: they speak both Finnish and French. I had thought that was enough of languages for the moment for them. Anyway, they would learn English at school, right? Like they do in Finland?
Apparently not. The people in the dinner table convinced me otherwise. English teaching in France is not even close to the one in Finland. If you want you kids to speak English, you should try to get them into a good bilingual school. Which means years of systematic preparation.
Am I ready for that? Can’t they just be kids for a while longer?

Operaatio kukkaruukku

Monet ulkosuomalaiset mammat postaavat nyt Facebookiin kuvia lapsosilleen ostamista koulutarvikkeista. Meidän lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he uusia kyniä tai kumeja koulutielle tarvitse. Sen sijaan panostamme kouluvuoden alkuun panemalla portinpieleen uudet kukkaruukut (mikä täällä ei ole ihan yksinkertaista, kuten voi videosta nähdä).

Kukkaruukkujen ei ole tarkoitus kaunistaa vaan suojella. Asumme nimittäin koulun vieressä.

Täällä meillä Etelä-Ranskassa lapset eivät  kävele yksin kouluun niin kuin Suomessa. Monet heistä kuskataan opinahjoon autolla, mikä tarkoittaa, että aamuyhdeksän aikaan meidän kulmamme (ja portin edustamme) täyttyvät väärinparkkeeratuista autoista. Portista kulkeminen voi kouluvuonna, tiettyihin aikoihin olla jopa vaarallista.

Hmm. Jännityksellä jäämme seuraamaan kuinka kukkaruukuille tällä kertaa käy, edellisen kerran kun kävi huonosti.

P.S. Kirjoitin Maikkarin nettiin jutun koulumatkoista Keski- ja Etelä-Euroopassa. Sitä jaettiin paljon sosiaalisessa mediassa – käy kurkkaamassa täällä.