Sisäpiiritietoa tulevasta + alennus

selfie

Koulut on ohi! C’est les vacances! Loman kunniaksi blogissa nyt ennakkotilaajan alennus tulevasta kirjastani Maman finlandaise – Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa. Klikkaa banneria tuossa vasemmalla. Alennuksen saamiseksi muistathan käyttää kampanjakoodia MAMANFINLANDAISE.

Kirja on menossa painoon ihan justiinsa ja se ilmestyy elokuussa. Älytön juttu, että se kirja on nyt todella tulossa ulos. Lupaan pehmoisen nojatuolimatkan ulkosuomalaiseen sielunmaisemaan. Toivottavasti tykkäätte!

Jos totta puhutaan, tuntuu hullulta mainostaa omia juttuja, oikeasti. Joogaopettajani, yrittäjä hänkin, on kertonut aina mainoksia värkätessään kuvittelevansa, että tekee ne parhaalle ystävälleen. Näin itsestä puhuminen ja kehuminen ei tunnu niin pöljältä. Ei hullumpi vinkki.

Minun tulevani kirjani paneutuu ensimmäisiin vuosiimme täällä Ranskassa. Se ei ole akateeminen teos vaan kooste tunnelmista, elämästä Ranskassa, mikä saattaa näyttää turistin silmissä vaaleanpunaiselta.  Se on sukellus yhden ulkosuomalaisen äidin kokemuksiin ja ajatuksiin kahden kulttuurin värittämästä elämästä niitä huonoja hetkiä unohtamatta. Se on arkea ja juhlaa, itkuja ja iloja.

Olen aika varma, että monet maailmalle lähteneet vanhemmat varmaan tunnistavat niistä fiiliksistä itsensä. Meitähän nimittäin riittää – viimekin vuonna Suomesta lähti maailmalle 10 000 ihmistä. Hesari kertoi taannoin, että ulkosuomalaisia on maailmalla jo miljoona. Ohhoh.

Ensi kuussa meikäläisellä tulee täyteen myös kokonaiset kolme vuotta Ranskassa. Samalla ajattelin, että nyt, näissä jänskissä kirjatunnelmissa olisi oiva aika tehdä uusi fiilispäivitys. Edellisestä päivityksestä on kulunut jo huikeat puolitoista (1,5!) vuotta.  Sen näet täältä. Miten minusta tuntuu, että olen vanhentunut sata vuotta 18 kuukauden aikana?

Tappavan romanttiset ikkunaluukut – video

ikkuna

Luin tänään karmivasta tapauksesta. Iäkäs ranskalaisnainen oli kuollut pannessaan kiinni ikkunaluukkuja. Kova tuulenpuuska oli rämäyttänyt raskaan ikkunaluukun naisen päähän niin kovasti, että tämän kallo oli mennyt halki. Ambulanssi tilattiin paikalle, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Järkyttävää, hirveää, muttei suoraan sanottuna minusta kovinkaan yllättävää. Niin ihanan romanttisia ja kauniita kuin ranskalaiset ikkunaluukut ovatkin, olen tässä vuosia niiden kanssa värkkäiltyäni huomannut, että ne ovat myös äärimmäisen raivostuttavia ja välillä jopa pelottavia. Vaikka mies tuntemuksilleni nauraakin.

Kuten ehkä muistatte, minulta on tulossa elokuussa ulos kirja (jee!!). Tuon tulevan teokseni kunniaksi ja jännitystä ylläpitääkseni aloitan nyt blogissa viikottaisen, kliseemäisesti nimetyn videopostaus-sarjan, jossa käsittelen ranskalaisen arkielämän kommervenkkejä pilke silmäkulmassa. Tässä ensimmäisessä osassa paneudutaan tietysti elämään esteetikkojen maassa, jossa ikkunaluukkujen kanssa puljaaminen kuuluu jokailtaisiin rituaaleihin.

Suurien tunteiden viikonloppu: lippuja, kaneja ja kyyneleitä

rouret6

Tämä on ”minun piti”-postaukseni. Viikonloppu oli ihana, tunteikas ja tapahtumia täynnä. Aikomukseni oli joka ilta istua koneen ääreen, kirjoittaa ja editoida. Mutta hupsis, aikomukseksihan se jäi. Tässä nyt siis viimein ajatuksiani hieman myöhäsyntyisesti.

Kuten ehkä tiesittekin, perjantaina Ranskassa vietettiin Pariisin iskuissa menehtyneiden muistopäivää. Pariisissa järjestettiin suuri, hyvin koskettava muistotilaisuus, mutta näkyi päivä katukuvassa myös muualla. Maan johto oli nimittäin pyytänyt kaikkia ranskalaisia panemaan ikkunalleen sinivalkopunaisen lipun. Tämä on maassa harvinaista ja herätti myös keskustelua: lippuja pidetään Ranskassa usein nationalistisina merkkeinä, joita heiluttavat vain ääri-ihmiset – tietysti jalkapallo-otteluita lukuun ottamatta. Harvoilla on lippua edes kotona.

IMG_8215
Perjantaina monet tekivät kuitenkin poikkeuksen. Mekin maalasimme lasten kanssa lipun ikkunaan. Päivällä pyöräilin vanhaan kaupunkiin katsomaan, miltä kujat näyttivät lippukoristein. Jonkun verran lippuja olikin kaduilla, lisää videolla yllä. Nuo tapahtumat ovat täällä meidän kaikkien ajatuksissamme.

Lauantai sitten humpsahti kaksissa lastenjuhlissa ja yksissä aikuisten juhlissa, mistä (onneksi) ei kuvatodisteita.

rouret9

Sunnuntaina avasimme viimein joulukauden. Meillä täällä etelässä joulua juhlitaan huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin Suomessa, missä pikkujoulukausi alkaa jo marraskuussa. Olen jo kovasti kuopinut, odottanut lähtölupaa. Olen ajatellut, että ehkä Suomessa joulua on tarve juhlia pidempään sen pitkän pimeän jakson vuoksi. Täällä aurinkoa riittää, eikä kynttilöitä vielä tarvita.

rouret4

rouret7

Heti aamusta riensimme lempparijoulumarkkinoilleni Le Rouret’n kylään, reilun puolen tunnin ajomatkan päähän tästä rannikolta pohjoiseen. Joulumarkkinat pidettiin, vaikka välillä näytti, että ne peruutetaan Pariisin iskujen vuoksi. Niinhän on monille tapahtumille täällä käynyt, Lyonin valojuhlille nyt esimerkiksi. Uutta olikin edellisvuosiin verrattuna se, että jokaiselta markkinavieraalta tarkastettiin laukku. Se sähköisti tunnelmaa.

rouret8

rouret2

Vakavista turvamiehistä huolimatta markkinoilla oli myös sitä aitoa maalaistunnelmaa, mitä erityisesti lapset rakastavat. Pupuja ja lampaita ja aasikin, torvisoittokunta ja tulennielijä. (Ihan varma tosin en ollut siitä, mitä ajatella vartaassa pyörivästä lihakimpaleesta eläinrukkien kupeessa, mutta ehkäpä tämäkin on osa joulua täällä.) Hauskaa oli, vaikka minä allergisena aikalailla aivastelinkin.

rouret1 rouret3

rouret5

Tunteikas viikonloppu päättyi vielä kyyneliin  Nizzan suomalaisen kirkon joululauluillassa. Raahasin tyttärenkin kuulemaan ihania lapsuuteni lauluja. Miten se onkaan niin, että Heinillä härkien kaukalon tuntuu täällä maailmalla koskettavan satakertaisesti. Ikävä tuli rakkaita.

joulukirkko

Ihanaa joulunodotusta kaikille!