Imetys julkisella paikalla kielletty!

En ole mikään intohimoinen imetyksen puolestapuhuja, mutta kyllä nämä brittien ja ranskalaistenkin keskustelut asian tiimoilta jaksavat hämmästyttää.

Lontoolaisessa hienostohotellissa taannoin imettänyttä äitiä pyydettiin joko vaihtamaan paikkaa tai ainakin peittämään tissiä lutkuttavan vauvansa  (linkki Guardianin artikkeliin). Asiasta nousi kamala haloo, johon osallistui jopa pääministeri. Sosiaalisessa mediassa tarina lähti tietysti elämään ihan omaa elämäänsä.

Meidän Metro-lehtemme haastatteli oitis ranskalaista imetystä puolustavaa järjestöä, joka selvitti, että samanlaiseen törmätään myös täällä. Vuosi sitten julkisuuteen nousi  tapaus, jossa Biscarrossessa lastaan imettänyttä äitiä pyydettiin lähtemään kaupasta. Tosin imetettävä lapsi oli jo 20-kuinen, mikä saattoi vaikuttaa asiaan.

Totta kuitenkin lienee, että vaikka julkinen imetys ei ole Ranskassa lailla kiellettyä, ei se ole niin kovin suvaittuakaan. Yhteenkään imettävään äitiin en ole täälläollessani törmännyt, jos suomalaisia ei lasketa. Minä kyllä imetin ihan rehdisti ranskalaisissa kahviloissa, ravintoloissa ja puistonpenkeillä. Mutta huomatkaa, peitin rintavarustukseni aina huivilla, ihan omasta halusta ja myös siksi, että lapsi saisi ruokarauhan.

On toki hyvä, että asiasta keskustellaan ääneen, sillä kaikilla halukkailla pitäisi olla oikeus imettää lastaan juuri niin kauan kuin mieli tekee. Rakas ranskalainen sukulaiseni, joka imettää yhä vuoden ikäistä poikaansa, saa kuulla asiasta jatkuvasti. ”Se ei ole normaalia,” hänelle kerrotaan. ”Kyllä sinun nyt pitää lopettaa se imettäminen,” sanoo oma äitikin, muttei oikein osaa selittää, että miksi. Ehkä siksi, että se on niin kovin vierasta: uusimman tutkimuksen mukaan Ranskassa vain joka neljättä yli kuusikuista lasta imetetään.

Myös Yhdysvalloissa imettäminen tuntuu olevan lapsenkengissä, ainakin jos amerikkalaisiin julkkisnaisiin on uskominen.  Heidän kampanjansa on lyönyt sosiaalisessa mediassa läpi: kuluvan vuoden aikana on nähty kuvia ainakin Pinkin, Gwen Stefanin ja Gisele Bundchenin imetystouhuista. Näyttelijä Penelope Cruz on hänkin kehunut imettäneensä ensimmäistä lastaan 13 kuukautta.

Minä imetin esikoistani seitsemän ja kuopusta kahdeksan kuukautta (mutten aio siitä nyt tähän kuvaa laittaa). En kummemmin voi väittää tykkääväni touhusta – ennemminkin tein sen lasten hyvinvoinnin vuoksi. Nyt olen tosi onnellinen, että se tuli tehtyä (ja että se on ohi).

Mutta vaikka imetystä puolustankin, en minäkään halua lounaspöydässä katsella toisen vauvaa tissillä, niin kuin en halua pöytääni paidattomia miehiäkään.  Ymmärrän siis sen lontoolaisen hienostohotellin näkemystä. Ruokarauha kiitos, ilman ylimääräisiä nännejä tai maito- ja hikipisaroita. Onko sellaisen pyytäminen nyt niin kovasti tasa-arvon vastaista?

Yksivuotiaalle sokeria, camembertiä ja vähän hanhenmaksaa

jalat

Siitä onkin tovi kun olen viimeksi pauhannut blogissa ranskalaisten vauvojen ruokavaliosta. No, nyt on se aika taas. Kuopuksen absurdi yksivuotisvisiitti on nimittäin pyörinyt mielessä eilisestä saakka, enkä tiedä tekisikö mieli nauraa vai olla kiukkuinen.

Niille, jotka eivät ole lukeneet Pamela Druckermanin ”Kuinka kasvattaa bébé”-kirjaa, tässä pieni kertaus ranskalaisen lapsen päivän aterioista, joihin kuuluvat siis

  • aamiainen
  • lounas
  • goûter (välipala)
  • illallinen
ruokavalio

Lääkärin ruokaohjeet roikkuvat jääkaapin ovessa.

Yksivuotiaalle meidän lääkärimme ehdottaa seuraavanlaista ruokavaliota:

  • Aamiaisella pullomaitoa, leipää ja hedelmää. Paitsi matkoilla, jolloin voi pullomaidon sijaan antaa rasvatonta maitoa kaakaojauheella.
  • Aamiaisen ja lounaan välissä vettä tai mehua.
  • Lounaalla kasviksia, lihaa tai kalaa ja hedelmäsose.
  • Välipalalla suklaakeksi tai marjakeksi tms. sekä jogurtti.
  • Illallisella pastaa/riisiä, kasviksia ja jogurtti.

Tällaisen ruokavalion edessä suomalainen sokerikeskustelu kuulostaa lähinnä eksoottiselta.  Että joku vanhempi Suomessa voi tosiaan olla huolissaan päiväkodin marjakiisselin sokereista (ks. Ilta-Sanomien artikkeli)! Kuinka kiinnostavaa ja suloista.

– Anteeksi, minä en halua antaa lapselleni sokerisia välipaloja. Mitä suosittelette sen sijaan? kysyin. (Aamiaiskaakaosta tai välipalamehuista en viitsinyt edes mainita.)

Lääkäri katsoi minua kummissaan.

– Ei näissä kekseissä ole paljoa sokeria, joten antakaa vain näitä.

Sen pituinen se. Välillä oikeasti mietin, että miten tämä kansa on niin hoikkaa ja pitkäikäistä.

–  Onnellista on, että nyt lapsi saa maistaa kaikkea. Voitte antaa huoletta camembertiä ja jouluna hanhenmaksaa, lääkäri ilmoitti lopuksi.

No niin.

Kasvohoito lastenhoidolla, kiitos

Kahvila tarjoilee lounasta Ranskassa harvinaisella lapsiparkilla.

Haaveilin aikoinaan Pariisiin muuttamisesta. Paikalliset kaverit ampuivat unelmat alas toteamalla, että lapsiarki on siellä tosi hankalaa. Vaunut pitää kantaa metroon, koko kaupunki on pelkkää mukulakiveä, jalkakäytäviä on vähän, päiväkodit täynnä eikä hissejä missään.

Ehkäpä se sitten on niin. Mutta kyllä Pariisissakin yritetään. Katsokaapa mihin törmäsimme ihan sattumalta Pompidoun kupeessa: suloiseen Happy Families-kahvilaan!

Lapsen voi jättää hoitoon sillä aikaa kun käy parturissa.

Lapsen voi jättää hoitoon sillä aikaa kun käy parturissa.

Sisällä kävi ilmi ettei kyse ole pelkästä kahvilasta, vaan kahvila-ravintola-kampaamo-kauneushoitola-muskari-päiväkerhosta. Aivan mieletön konsepti: sillä aikaa kun äippä menee kampaajalle tai kasvohoitoon, voi hän jättää lapset hoitoon leikkihuoneeseen. Tai jos vanhempaa väsyttää yövalvomiset, voi mennä ottamaan tirsahuoneeseen nokkaunet sillä aikaa kun bébé leikkii hoitajan kanssa. Ja koska työnhaku voi vauvanhoidon yhteydessä junnata paikallaan, voi täältä myös varata ajan urakonsultille. 

Perheterapeuttikin löytyy.

Ja kaiken lisäksi kahvilan kupeessa on ihana leikkinurkkaus, mikä on hyvin harvinaista Ranskassa.  Café crèmen saa siis kerrankin juoda ihan rauhassa. (Tämä ei ole mainos, olen vain tosi innoissani.)

Alakerrassa on kauneushoitolan lisäksi aikuisten päikkärinurkkaus.

Alakerrassa on kauneushoitolan lisäksi aikuisten päikkärinurkkaus.

Arvatkaa vaan kuinka monta viikkoa olen nytkin yrittänyt päästä käymään hierojalla. Tai kampaajalla. Kun ei ole kulmilla mummia jolta pyytää hoitoapua, juuri tämmöiset pienet menot on tosi vaikeita järjestää.

Kuka perustaisi tämmöisen Antibesiin (ja sama ranskaksi)?  Uskoisin, että Helsingissäkin voisi olla tarvetta.

Tässä vielä linkki Happy Families -keskukseen.

Ravintola järjestää pyynnöstä myös lastenkutsuja.

Ravintola järjestää pyynnöstä myös lastenkutsuja.