Ne ovat täällä taas

tignes tunnekuohut

Ah! Talviolympialaiset ovat alkaneet! Les Jeux Olympiques!

Tiedoksenne: olen intohimoinen penkkiurheilija aina parin vuoden välein – eli olympialaisten aikaan. Innostun tietty erityisesti kun suomalainen saa mitalin, mutta suoraan sanottuna minulle riittää älyttömästi iloa oikeastaan ihan jokaisen kisaajan voitosta. Tämmöisen syväkokijan rinnassa läikähtää kun vuosia harjoitellut onnistuu elämänsä tärkeimmässä tapahtumassa. Katsokaa nyt tuota amerikkalaista kelkkailijaa, miten onnellinen! Entä tuo hollantilainen pikaluistelijasankari! Mikä onnenpäivä!

Millaisia tuntemuksia kisat herättävät teissä?

Tänään kun ranskalainen kumparelaskija Perrine Laffont voitti kultaa, pyyhin kyyneleitä. Jo eilen tulevasta kisasta puhuttiin paikallisessa urheiluohjelmassa intohimoisesti: kestääkö nuoren Laffontin hermot vaiko eivät? Kuinka löytää laskemisen ilo varsinaisessa kisassa?

Kun Perrinen voitto sitten selvisi, ranskalaiset tunteet kuohuivat valtoimenaan. Väsynyt Laffont alkoi itsekin itkeä suoran lähetyksen haastattelussa. Voit katsoa sen täältä.

Oikeasti – miten kukaan voi tällaisen ääressä pysyä kylmänä? En minä ainakaan. Jamais! 

(Olympialaishuumaa yritän toki aina tartuttaa myös jälkikasvuuni – välillä paremmin, välillä kehnommin siinä onnistuen. Heh.)

Tignes

Innokkaasti odotan myös Kiinan lumilautajoukkueen pärjäämistä. Mehän Lillin kanssa haastattelimme podcastiimme jokunen aika sitten joukkueen suomalaista valmentajaa, Timo-Pekkaa, joka kertoi joukkueensa neljän vuoden matkasta kohti tätä huipentumaa.

Tässä joka suuntaan säntäilevässä maailmassa olympialaiset edustavat tarpeellisen pysyvää ja muistuttavat meitä myös menneistä vuosista. Kippis ja kiitos!

 

P.S. Me olemme muuten juuri saapuneet perinteiseltä lapsiystävälliseltä parisuhdehiihtolomaltamme Alpeilta, mistä tosiaan tämän postauksen pari kuvaakin. Elämä hymyilee taas valtoimenaan. Matkakohteemme oli tällä kertaa uusi, mutta päiväohjelma noudatteli aika tarkasti viimevuotista, josta voit lukea lisää täältä.

 

Täydellinen viikonloppu

eilenroc-helena-2

Tämä viikonloppu on mennyt Ranskan kulttuuriperintöä juhliessa. Kyllä, taas oli aika vuosittaisen lempparitapahtumani: Les Journées de Patrimoine.

Näinä päivinä tavikset pääsevät kirjaimellisesti tutustumaan Ranskan kulttuuriperintöön – ja sitähän tässä maassa riittää. Paitsi, että julkisiin museoihin on vapaa pääsy, myös monet yleensä yleisöltä kielletyt kohteet avaavat ovensa. Esimerkiksi Pariisissa kansa pääsi oikeusministeriöön, Cannesissa synagogaan ja Nizzassa jalkapallostadionille. Parin hassun tässä nyt mainitakseni.

eilenroc

Viime vuonna kävimme museossa le Cannet’ssa (klik!), tänä vuonna jättimäisestä valikoimasta nappasimme ihan lähikohteita. Lauantaina vierailimme kauniin Cap d’Antibesin nimekkeen parhaimmalla paikalla sijaitsevassa Villa Eilenrocissa.

eilenroc-na%cc%88kyma%cc%88

Villa Eilenrocin historia on pitkä: sen rakennutti 1860-luvulla rikas hollantilainen, Hugh-Hope Loudon. Rivieran alue oli nimittäin jo silloin “pohjoiseurooppalaisten” lomalaisten suosiossa.  Vuosikymmenien mittaan villa vaihtoi omistajiaan muutaman kerran ja vielä ennen vuosisadan vaihtumista huvilan ympärille kohosi valtavan upea puutarha.

eilenroc-sisa%cc%88tila

Viimein, noin sata vuotta huvilan syntymän jälkeen sen pitkäaikainen omistaja Madame Beaumont lahjoitti paikan Antibesin kaupungille. Ehtona oli, että villaa tuli käyttää vain tilaisuuksissa ja että puutarha oli saatava ihmisen käyttöön.

eilenroc-na%cc%88kyma%cc%882

No, puutarha on harvoin ihmisten käytössä. Yleensä Eilenrocia saa toisin sanoen ihailla vain kaukaa ja paikallislehdestä, koska sisään pääsevät vain erilaisiin tilaisuuksiin kutsutut. Tänä ihanana viikonloppuna pääsimme onneksi mekin. Mitkä mielettömät näkymät villasta olikaan! Kivahan täällä olisi useamminkin käydä, mutta onpahan kuitenkin onni, ettei tätä maata aikoinaan myyty yksityisille rakennuttajille.

antibes_patrimoine

Illalla käyskentelimme vielä Antibesin korjatulla muurilla, joka oli auki koko juhlaviikonlopun. Välillä on hyvä kiertää turistina omassa kaupungissa, sitä katselee näitä maisemia ihan uusin silmin kun ei ole kiire minnekään. Kyllä meidän kelpaa.

hevoset-mougins

Sunnuntaina puolestaan oli vuoro toisenlaisen perinnön, huomasimme yllätykseksemme nimittäin, että myös julkiset hevostallit pitivät iltapäivän oviaan auki. Näin lähdimme katsomaan vielä lähitallille Mouginsin kaupunkiin hevosnäytöstä. Kaiken lisäksi omat pienokaiset pääsivät poniajelulle ihan ilmaiseksi. Aikamoista.

ponit

Taas kerran täydellinen viikonloppu. Aivan parfait.

P.S. Käyttehän muuten osallistumassa lukijatutkimukseen! Löytyy tuosta sivuston vasemmasta laidasta.

 

Cannesin pelimessuilla: meidän perheen TOP 5

possu2

Jotkut käyvät Cannesissa filmifestivaaleilla, me taas pelimessuilla. Viikonloppuna kaupungissa järjestettiin Ranskan suurimmat leikkimieliset messut nimeltään “Salon des Jeux”. Tapahtuma järjestetään vuosittain filkkareista tutussa festivaalipalatsissa. Siellä pääsee testaamaan pelejä ihan ilmaiseksi, ilman pääsymaksua.

festivaalit

Jättimäisessä tapahtumassa esiteltiin tänäkin vuonna kaikenlaisia pelejä aina korttipeleistä ja muovailuvahasta aikuisten videopeleihin. Paikalla oli mustakaapuisia roolipelaajia, innokkaita tietokonepelaajia tietysti jättimäinen joukkio kaltaisiamme pikkulapsiperheitä. Me etsiydyimme heti alle 5-vuotiaille suunnattujen pelien osastoille.

messut

Tavoitteenamme oli, että lapset pääsisivät sadepäivän kunniaksi kokeilemaan heille kokonaan uusia pelejä ja leikkejä. Tässä meidän 2- ja 4-vuotiaidemme suosikit, joista osa on varmasti teillekin tuttuja.

1.Magformers

magformers

Nämä magneettiset rakennuspalikat vetivät pienokaisiamme puoleensa kuin… noh, magneetti. Näistä värikkäistä palikoista nousi helposti oikea talo: klik-klak palikat ne asettuivat kiltisti paikoilleen pienissäkin käsissä. Molemmat, jopa alle 3-vuotias ihastui niin, että osaston jättäminen vaati aikamoista houkuttelua ja lahjomista. Tämän pelin ainoa miinus oli hinta: isommasta paketista olisi joutunut pulittamaan reilut 90 euroa. Jäi ensi jouluun.

magformers2

2. Taikahiekka, Le sable magique

taikahiekka

Olin kyllä taikahiekkaan törmännyt blogeissa ja televisiomainoksissa, mutta pitänyt töhnää turhanpäiväisenä. Onhan meillä tuossa rannalla hiekkaa jo muutenkin. Messuilla päästiin kuitenkin testaamaan ja humps, nelivuotiaamme oli kohta kyynerpäitään myöten iki-iiiihanassa mössössä.

taikahiekka2

Tästä muovailuvahan ja hiekan välimuodosta syntyi helposti kakkuja, linnoja ja jopa lumipalloja. Äitin mielestä miinus oli se, että sössö tarttuu ärhäkästi vaatteisiin.

3. Kapla-puupalikat, Les jeux en bois

palikat3

Uskomatonta mutta totta, lapset halusivat mieluummin Kaplan kuin Playmobilin osastolle leikkimään. Ranskassa alkunsa saaneet Kapla-puupalikat ovat olleet markkinoilla jo 30 vuotta, mutta ovat edelleenkin huikean suosittuja. Palikoiden tarina on mielestäni kiinnostava: ne saivat alkunsa kun hollantilainen mies osti vanhan linnan eteläisestä Ranskasta. Hän oli inspiroitunut vanhassa rakennuksessa käytetyistä parruista niin, että ryhtynyt käyttämään vastaavia miniversioita suunnittelemiensa pienoismallien rakentamiseen. Loppu onkin sitten historiaa. Paketillinen palikoita lähti mukaan.

kapla2

4. Possu joka nauraa mutakylvyssä, Cochon qui rit dans son jabouzzi

possu3

Pienten kanssa lautapelit ovat helposti aikamoista säätöä, ehkä tiedättekin. Yksi heittää nopalla silmään, toinen imeskelee nappuloita, kolmas suuttuu kolmannen sekunnin kohdalla. Näiltä messuilta löytyi kuitenkin kaksi peliä, joihin mini-ihmisetkin jaksoivat keskittyä. Ensimmäinen oli mielestäni varsin kummallinen Possu joka nauraa mutakylvyssä, Cochon qui rit dans son jabouzzi. Tämän pelin tarkoituksena on kutitella possua eri värisillä “mutapalikoilla”, jolloin kylpyammeessa röhnöttävä possu yltyy nauramaan. Voittaja on se, jonka onnistuu painamaan possun massuun sen palikan joka saa siankorvat hyppäämään paikoiltaan. Hehee. Ainakin lapsia hihitytti kamalasti.

Tämän saman Dujardin-firman pelejä on pelattu Ranskassajo 30-luvulta lähtien. Jopa oma mies innostui muistelemaan osastolla lapsuuttaan.

5. Lentävä matto, Zéphir – Le tapis volant

taikamatto21

Tämä kummajainen on muovinen, ilmassa heiluva lentävä matto, jonka päälle pitää kasata kangassäkistä löytyviä pieniä muoviaarteita. Se, jonka aarre saa maton putoamaan maahan on häviäjä. Hirveä kolinahan siinä käy puolen minuutin välein, mutta lapset tykkäävät. Peli kuuluu Goliath-firman tuotteisiin.

tapis

Bonus: Mölkky

molkky

Suomalaisäitinä pakotin lapseni tietysti pelaamaan myös Mölkkyä, olihan tuo ranskalaisten rakastama peli isosti esillä. Tiesittekö, että Ranskassa on jopa Mölkky-liitto “fédération”, johon kuuluu yli 40 (!) Mölkky-yhdistystä. Maassa järjestetään myös Mölkyn mestaruuskisoja.

Noh, perheemme mini-ihmisten mielestä Mölkky oli ihan hauskaa noin kolme minuuttia. Sitten olikin taas kiire seuraavalle osastolle.