Lonkero terassilla perheen parissa

lonkku

Olin eilen tietämättäni pahanteossa: join aurinkoisella terassilla yhden lonkeron lasteni silmien alla. Voi minkä teinkään.

Herkuttelen Suomen lomillani iltapäivälehdillä. Siinä lonkeron jälkeen sitten silmiin osui Iltalehden artikkeli, jossa pähkättiin, että saisiko niitä lapsia ottaa terassille mukaan ollenkaan. Monien mielestä EI missään nimessä.

terassi

Keskustelu oli alkanut Ylen jutusta, jonka mukaan eräille vanhemmille ei myyty kuopiolaisravintolassa yhtiä oluita, koska lapset olivat mukana.

Kun tämä hämmästyttävä asia tuli puheeksi omien ystävien kesken, kertoi yksi saman sattuneen Suomessa omallekin kohdalle. Kun pieni lapsi oli mukana, sai vain isä ottaa oluen. Äidille myytiin vain limpsaa.

No jopas jopas.

Etelä-Ranskassa lapset istuvat usein mukanamme terassilla. Toki harvemmin ravintolaan mennään pelkälle drinkille, mutta joskus niinkin. Lapsetkin ovat anniskelupaikkaan aina tervetulleita ja saavat silloin mehut tai jäätelöt.

Erona toki on se, ettei ravintolaan koskaan mennä humaltumaan. Viiniä juodaan kyllä ihan julkisesti ja häpeilemättä, mutta vain vähän kerrallaan.

Kaivoin huvikseni esiin OECD:n raportin, jonka mukaan Suomessa juodaan itse asiassa paljon vähemmän kuin Ranskassa, missä viinilasillinen kuuluu arkeenkin. Isompi pullo siis, mutta paljon pienempi mörkö.

Mitä kauemmin maasta on pois, sitä enemmän suomalainen viinankäyttö ja siihen liittyvä keskustelu kummastuttaa. Silmiin pistävät myös kaduilla horjuvat tai ratikoissa nuokkuvat humalaiset, joita ei uudessa kotimaassa näy.

Minkälainen olisi sitä semmoista sopivaa suomalaista alkoholinkäyttöä?

Elämää kuplassa kuplan sisällä

ruusu

Politiikkaan en puutu, mutta kuplakeskusteluun sohaisen ihan pikkaisen, näin ulkosuomalaisen arjen kautta. Täällä sitä nimittäin elää kuplassa jos jossain.

Minun kuplani on aika pieni. Oikeastaan asun kuplassa kuplan sisällä.

IMG_2591

Se pikkukupla on tämä perhe, jonka arki on aika monella tapaa muuta kuin ympäröivän maailman. Vaikka mieheni toki on ranskalainen, puhallan minä ilmaa kuplaan, jossa puhutaan suomea ja syödään aamiaiseksi kaurapuuroa. Ja lauletaan Muumeista, vietetään äitienpäivää eri päivänä kuin muut ja haetaan Suomi-kaupasta pullaa sekä salmiakkia. (Nämä kuvat ovat meidän kuplamme kotipihalta).

IMG_2596

Se isompi kupla sen pienen kuplan ympärillä koostuu ihmisistä, joiden kanssa olen ensisijaisesti tekemisissä. Koska heistä suurin osa on ulkomaalaisia: italialaisia ja suomalaisia, muodostamme oikean megakuplan. Puhumme elämästä, vertailemme kokemuksia, jaamme näkemyksiä ympäröivästä kulttuurista. Niin se vain on, että ulkopuolisen on helpompi tutustua kohtalotoveriin.

IMG_2593

Ranskalaisia ystäviä minulla on täällä vasta yksi. Ja tosi ihana semmoinen onkin.

Mutta eipä ketään tunnu nämä meidän kuplamme kummastuttavan. Koska naapurissa on samanlainen englantilainen. Ja toisella puolella katua samanlainen algerialainen. Ja tuolla kauempana yksi ruotsalainen. Kaikki sulassa sovussa. Rivieran vaahtokylpy.

IMG_2597

Millainen on teidän kuplanne?

Maman? Ei kun äiti!

poika

Rakas kuopukseni opettelee puhumaan. Pojalta tulee sujuvasti suusta sanat papa, kakka, kukka ja chausson (tossu). Ja MAMAN, eli äiti ranskaksi. Sydämeni särkyy.

– Kulta, minä olen äiti, en maman.

– Maman?

– Äiti.

– Maman?

– ÄITI.

Toki kyse on vasta kuusitoistakuisesta pienokaisesta, joten tietenkään ei pidä vaatia liikoja. Mutta valehtelisin jos väittäisin suhtautuvani tähän asiaan kylmänviileästi. Nyyh nyyh nyyh. Miksei se sano äiti?

Maman on muuttanut perheeseemme salakavalasti. Ehkä siksi, että hänen ranskalainen isänsä tulee usein sen sanoneeksi. Tai siksi, että hänen ranskalainen hoitajansa, jonka luona poika viettää kaksi päivää viikossa, puhuu maman’sta.

Helpompihan maman on lapselle kuin äiti, monet sanovat lohdutukseksi. Mutta silti.

Olen lasten suomen kielen suhteen ehdoton. Haluan, että lapset oppivat äitinsä kielen ja kulttuurin. Puhun heille vain suomea, vaikka paikalla olisi muunmaalaisia. Soitatan suomenkielistä musiikkia. Viikottain skypetämme serkkujen ja isovanhempien kanssa. Luen iltasadun aina suomeksi.

Kolmevuotias tyttö puhuukin molempia kieliä sujuvasti, mistä olen ylpeä.

Mutta oppiikohan poika? Millaisia kokemuksia teillä on?