Ranskalaisen arkityylin suuntaviivat by Héléna

huivi

Kuten tiedätte, tämä ei ole muotiblogi. En myöskään ole kovinkaan muodikas ihminen, mutta teen nykyään parhaani näyttääkseni siedettävältä.

Tässä ympäristössä, jossa jokainen vastaantulija tuntuu viettäneen yli viisi minuuttia pitempään peilin ääressä, on nimittäin  ollut pakko muuttua, edes vähän. Nyt mietin aamuisin, kuinka vaatteiden värit sopivat yhteen. Panen aamulla huulipunaa ennen kuin menen ulos. Ilman roikkuvia korvakoruja tunnen oloni jopa hieman alastomaksi.

Miehenikin on kauniisti sanonut minun alkaneen näyttää naiselliselta oikeastaan vasta Ranskassa. Ehkä se on totta. Naisellisia puolia on nimittäin oikeasti tosi kiva korostaa, vaikka Suomessa tuppasin aina pitämään moista touhotusta hieman pinnallisena. Miksei nainen saisi näyttää naiselta? Pienet kehut sitä paitsi tekevät arjesta mukavamman.

14733465_169026436892554_7020220991313805312_n

Oikeastaan tämä ranskalaistyyppinen, huolettoman huoliteltu look ei vaadi kummempia (jos sitä ikuista hoikkuutta ei lasketa mukaan). Muotilehdistä voi lukea miljoonia erilaisia French Chic -muotiohjeita, mutta itse noudatan seuraavia, kirjoittamattomia sääntöjä. Näillä pääsee jo pitkälle:

  • Urheiluvaatteissa ja -kengissä lähdetään vain urheilemaan.
  • Terveyskengät eivät ole missään tilanteessa tyylikkäitä.
  • Legginssit ovat alusvaatteita tai lastenvaatteita.
  • Suuret, kirkkaat kukkaprintit saavat ihmisen näyttämään ranskalaisen silmissä pöytäliinalta.
  • Räikeiden värien sijasta kannattaa valita aina luonnollisia, murrettuja värejä. Sama koskee hiuksia. Värin pitää olla luonnollinen, vaikka tukkaa olisi föönattu tunti tai pari.
  • Muutenkin vähemmän on enemmän: paksu meikki, suuret kaula-aukot tai epämukavalta näyttävät, tyylittömän korkeat kengät eivät kuulu ranskalaisen varustukseen. Luota muotivirtausten sijasta ajattomaan.
  • Paksut, kirkkaan värikkäät sukkahousut eivät kuulu aikuisen naisen vaatekaappiin.
  • Polven ylittäviä capri-housuja käyttävät vain ja ainoastaan turistit.
  • Sukille sandaaleissa saa nauraa jopa ääneen.
  • Urheilusuorituksista puhuminen tai ryppyvoiteiden vertailu naisten kesken on noloa. Itsestään tulee pitää huolta SALAA.
  • Ihonhoitotuotteet kannattaa ostaa ranskalaisesta apteekista, joka on paratiisi. Niin paikallisetkin tekevät.
  • Jos peilistä aamulla tuijottaa ryppynaamainen haamu, kannattaa luottaa ystäväni Lillin (kuvassa) ohjeeseen “mitä enemmän peittää sen paremmalta näyttää” ja panna päähän kunnon aurinkolasit.

Italialainen vintage-yllätys / An Italian vintage surprise

ladolcevita9

Ystäväni olivat olleet salamyhkäisiä koko viikon. Sain puhelimeni kilahti lukuisia viestejä, joissa varmistettiin tuloni. Tulethan varmasti? Pääsethän?

Kieltäytyä ei voinut, vaikka sunnuntaina sohva houkutteli aika paljon enemmän kuin ripsari. Lauantaina oli kuitenkin vietetty miehen synttärikekkereitä, jotka olivat venyneet aamutunneille.

Mutta menin kuin meninkin. Ja mikä ihana uudenlainen ilta se olikaan!

ladolcevita

Antibesin vanhan kaupungin keskustan kattohuoneistossa soi musiikki. Pöytään oli oli katettu herkullinen italialainen alkupala kuohuviineineen, tomaatteineen ja juustoineen. Eikä siinä vielä kaikki: herkkujen lisäksi luvassa oli silmäniloa vintage-muotinäytöksen muodossa. Ensin meille kaikille meille jaettiin näytösohjelma hintoineen…. ja sitten se alkoi.

dolcevita2

Malli pyörähteli ilta-auringon lämmittämällä terassilla toinen toistaan suloisemmissa asuissa ja me huokailimme ihastuksesta. Olo oli kuin filmitähdellä. Onko joku todella nähnyt näin paljon vaivaa meidän eteen?

ladolcevita7

Lämmin ilta päättyi niin kuin pitikin – eli vaatekauppoihin. Hyvällä ystävälläni Lauralla (kuvassa yllä) todella on silmää – minkä takia pyysinkin häntä vastaisuudessa toimimaan minun personal shopperina. Heh.

ladoncevita5

Illan valikoimista löysin kaksi hametta, joista tuo yläpuolella oleva ylläni tässä alla. Hieno, eikö? Enkä tietenkään malttanut olla kokeilematta lavaa itsekin.

ladolcevita3

Kotiinpalatessani pohdin illan kulkua. Miksi aina kutsua ystäviä vain syömään tai grillaamaan, kun järjestää voisi jotain näinkin jännittävää ja virkistävää. Sitä paitsi tämä on täydellinen tapa tavata uusia ihmisiä.

Laura, Maddalena ja Debora lupasivat, ettei nämä La Dolce Vita-illat jää tähän. Lähtisitkö ensi kerran mukaan?

ladoncevita4

* * *

My friends had been secretive during the whole week.
– Please save your Sunday night, they told me.
– Why?
– It is a surprise.
Luckily I did, even though I felt more tired than ever. On Saturday we had celebrated my husband’s birthday, which had left me feeling exhausted.
But all that was forgotten when I entered the penthouse apartment in the old town of Antibes. There was a group of wonderful ladies already waiting, music playing and a perfect Italian apero served with a glass of cool prosecco.
And that wasn’t all. There was also a special program for the evening: a vintage fashion show, designed by our dear Italian friend Laura. Perfetto.
As zipped the wine and watched the model walking graciously in the evening sun, I felt so lucky and special. It was heart warming that somebody had actually gone through so much trouble to organice us such a perfect night. Why hadn’t I thought of anything like this before?
Not to mention that I walked out out the show with two beautiful (and very reasonably priced) vintage skirts. I mean – who could ask for more?
Luckily the organicers, Laura, Maddalena and Debora promised that La Dolce Vita –events will continue. Next time – would you like to come along?

Helou Helsinki!

helsinki7

Onhan se Helsinki vaan aika ihana. Kun vanhaan kotikaupunkiin laskeutuu pitkästä aikaa ilman jälkikasvua, ympäristöä havannoi ihan eri tavalla. Helsinki on pahimmillaan harmaa, hiljainen ja pimeä, parhaimmillaan valoisa, kansainvälinen ja elävä. Ensimmäisen vuorokauden aikana ehdin kohdata ne kaikki.

Helsinki9

Ensitöikseni riensin ostamaan lapsille UV-vaatteita – mitäpä muutakaan sitä äippä vapaa-aikanaan tekisi. Matkalla Forumissa törmäsin tähän tyyppiin, Tommi Toijan taideteokseen nimeltä “Tuulen viemää”. Se puhutteli, oma elämä kun on vienyt maailmalle vähän niin kuin nuo ilmapallot tuota poikaa.

Koska aikaa oli, nautiskelin kahviloissa. Siinä cappuccinoa ryystäessäni huomasin baarimikolla hienon Karhun paidan, joka sopisi omallekin miehelle.

helsinki2

Kävelin Karhun kauppaan (klik!) Lasipalatsiin ja valitsin sen (sekä itselleni lenkkarit!). Maksaminen kuitenkin osoittautui haasteelliseksi. Eteeni räväytettiin värkki, jollaista en ollut koskaan nähnyt.

helsinki3

– Mitä tällä pitää tehdä?

– Ai niin sä olet sieltä käteismaasta, myyjä nauroi.

Tervetuloa tulevaisuuteen Helena.

Yhteistyössä Chez Héléna ja Karhu Concept Store

helsinki4

Illalla matka jatkui tietysti baariin Kallioon ja uusissa vermeissä. Metroaseman liukuportaissa, hohtavissa lenkkareissa olin ihan teini. Mahtava fiilis.

helsinki

Baarista unohdin ottaa kuvia, mutta Kallion kirkkoa ei voinut yössä olla huomaamatta. Se on nimittäin valaistu päheällä vihreällä valolla, jota ei tässä huonossa kännykkäkuvassa tietenkään näy, vaikka yritin. Mutta sen sijaan siinä näkyy rakas ystäväni Tanja.

Aamiaisella sitten äiti kertoi käyneensä yöllä tarkistamassa, että olin varmasti tullut kotiin. Nauratti: vastahan tässä tosiaan on 37 vuotta mittarissa. Äidit, äidit.

Aurinko paistoi nätisti, että lähdimme aamukävelylle Töölöön.  Vastaan tuli tämä:

helsinki5

ja sisällä muljahti. Olin unohtanut, että Suomessa voi yhä jättää vauvan kaupan ulkopuolelle nukkumaan. Olen ollut liian kauan poissa maasta. Apua. Meinasin silti jäädä vahtiin.

helsinki6

Tiedoksenne muuten, että meri on muuten vielä jäässä. Pipoa tarvitsi vielä aamulla.

helsinki10

Sitten taas kaupungille tapaamaan ystävää. Auringonvalossa kylpevä Helsinki oli täynnä ihmisiä ja musiikki soi. Katuruokatapahtuma oli täyttänyt Senaatintorin ja osan Kauppatoristakin ruokakojuilla. Ihan mahtavaa!

helsinki8

Me päädyimme nauttimaan ruokapäivän terveysannoksen Sofiankadulla sijaitsevaan Bryggeriin. Taas jaksaa.