Pyykätään ja kokataan korkkareissa

viretta2

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa! Onpa hienoa. Ei muuta kuin sukelletaan lempiaiheeseeni taas siis.

Matkasin nimittäin eilen päiväksi Marseilleen vähän hakemaan ideoita (mikä piti myös sisällään tukun vahinko-ostoksia) sekä tapaamaan paria tuttua ihmistä kirjaani varten. Toinen heistä oli yksi upea, aina täydellisen chic ranskalaisnainen, joka käyttää korkokantakenkiä kotioloissakin. Siis aamusta iltaan, joka päivä.

Kyllä. Korkkareita. Jopa laittaessaan ruokaa. Varmaan pyykätessäänkin.

Tämä ei toki ole eka kerta kun kuulen vastaavasta. Monissa ranskalaisissa perheissä arvostetaan näitä esteettisiä arvoja myös perhepiirissä. Verkkareita ei siis vaihdeta ylle heti kun päästään kotiin (toisin kuin allekirjoittanut), vaan itseen panostetaan ihan siinä tutuimmassakin seurassa.

rantakukka

Korkokantakengissä ja arkisessa koti-illassa on silti mielestäni jotain niin hämmentävän eksoottista, että halusin istahtaa henkilön kanssa rauhassa alas ja jutustella näistä esteettisistä näkökulmista himpun verran lisää.  (Aiheesta lisää sitten kirjassa).

Joku – tai ennemminkin ehkä suomalaisten kohdalla MONI – kun saattaisi arvella, ettei kukaan ryhtyisi semmoiseen ihan vapaaehtoisesti. Ettei vain ranskalainen macho-mies pakottaisi vaimoaan arkena korkkareihin?

Ei. Aivan vapaaehtoista tämä on kuulkaa. Plussaa on tietysti se, että mieskin viihtyy tyylikkään vaimonsa seurassa (jos sitä vaatteista ja kengistä koitunutta luottokorttilaskua ei lasketa mukaan) ja panostaa näin myös omaan ulkonäköönsä.

Haastattelemalleni uranaiselle laittautuminen ja kaunistautuminen on suuri elämänilo. Verkkareita hän ei käytä (eikä edes urheillessa, koska hän ei urheile koskaan), eikä  esiinny meikittä kuin korkeintaan aamiaispöydässä. Pukeutuminen on leikittelyä, tunnelman luomista arkipäiviin.

– Minulle pikkukauppojen kiertely on omaa aikaa. Jollekin se on ruuanlaitto tai liikunta, minulle se on tämä, hän kertoi vilpittömästi.

Niin kuin sanottua, laittautuminen, tai “itsestä huolehtiminen” (prendre soin de soi-même) pitää myös parisuhteessa tiettyä virettä yllä. Kun on ulkoisesti hyvässä kunnossa, viestii myös puolisolle, ettei toista kannata ottaa itsestäänselvyytenä, haastateltavani selvitti. On tehtävä hommia, jotta toinen viihtyisi.

ruusu

Mieleen pulpahti pariskunta Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir, jotka eivät koskaan edes sinutelleet toisiaan. Pieni etäisyys piti jännitettä yllä.

– Pukeutumisessa ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle. On aina tärkeää muistaa “juste milieu”, keskitie, haastateltavani muistutti vilauttaen samalla ranskalaisen naisen tyyliavainta.

Pelkkä ulkonäkö ei vireen ylläpitoon tietenkään riitä, vaan tarvitaan myös yhteistä aikaa ja sopivasti riippumattomuutta. Mutta myös tässä kaikessa olisi hyvä muistaa se juste milieu. Mieluummin harmaan sävyjä kuin pelkkää mustaa tai valkoista.

Lounaan jälkeen olin uudella tavalla virkistynyt ja ryhdistäytynyt. Kotikorkkareihin en kyllä edes virettä ylläpitääkseni jaksaisi taipua. Mutta ehkä esikoisen syntymän yhteydessä ostettu, kauhtunut lökökylpytakki voisi viimein vaihtua astetta tyylikkäämpään versioon.

Vaikkapa vain miehen takia.

 

Helsinki on elegantimpi kuin Nizza

nice

Kyllä se vaan näin on, että Helsinki peittoaa eleganttiudessaan Tukholman, Nizzan ja jopa Madridin. Tämä ei siis ole oma mielipiteeni, vaan perustuu kuulkaa ihan tutkittuun tietoon.

Tästä eleganttiudesta luin Zalandon teettämästä tutkimuksesta, jossa arvioitiin kahdeksaakymmentä eri kaupunkia kolmessa eri kategoriassa.  Kategoriat olivat muotiin liittyviä tekijöitä, urbaaneja tekijöitä ja saavutettavuutta.  Pärjätäkseen kaupungissa piti siis olla esimerkiksi menestyvää muotia ja kulttuurisesti ja historiallisesti merkittävää arkkitehtuuria. Lisäpisteitä tuli myös ensivaikutelman takia houkuttelevasta saapumispaikasta, kuten lentoasemasta. Saavutettavuudella taas tarkoitettiin mm. sitä, pystyykö paikallinen toteuttamaan “eleganttia elämäntyyliä” paikallisella palkalla.

Se, mitä se elegantti elämä sitten ikinä tarkoittaakin, on mielestäni toki hieman epäselvää.

Chanel

Listan ykköseksi nousi tietysti Pariisi, kakkoseksi Lontoo ja kolmoseksi Wien. Pohjoismaisista pääkaupungeista Oslo oli ykkösenä (11. sija) ja Helsinki kakkosena (15. sija). Kilpakumppani Tukholma köllöttelee vasta 26. sijalla, aivan Nizzan edellä, joka on 29 . sijalla. Käykääpä vaikka katsomassa tutkimusta itse.

Niin. Helsinkimme on siis ihan kärkikahinoissa! Nyt rinta rottingille (vaikka talviolympialaisten univormut olisivatkin mitä sattuu – ja varsinkin kun vertaa näihin Ranskan asuihin). Ja kyllä minäkin sen myönnän: aina kun Helsinkiin saapuu lomalle, tuntuu kaupunki asukkaineen hämmästyttävän tyylikkäältä, puhtaalta ja suorastaan graafisilta.

helsinki

Entisen kotikaupunkini valikoituminen eurooppalaisittain elegantiksi naurattaa kyllä myös taannoisen työpukeutumista koskevan artikkelin / kohun jälkeen. Niin, puhun siis siitä Suomessa velloneesta minikohusta, joka alkoi kun asiantuntijat sanoivat, etteivät suomalaiset pärjää työpukeutumisellaan maailmalla.  Sitten aiheesta haastateltiin muotibloggaajia ja vettä myllyyn pitkin matkaa löivät kaikki ne lukuisat, aihetta käsittelevät some-statukset  ja blogikirjoitukset, jotka pyörittelivät samaa asiaa eri kulmista.

Helsinki allas

Pikkuisen etäisyyden päästä pienet Suomi-kohut ovat aina viihdyttävää seurattavaa. Tällaisina hetkinä myös kulttuuriset erot nousevat pinnalle: siinä missä Ranskassa pukeutuminen ja esteettisyys voidaan nähdä kulttuurisesti tärkeänä, pitävät monet Suomessa laittautumista pinnallisena.

Mutta oli se sitten pinnallista tai ei – Helsinki on siis kaikesta huolimatta tutkitustikin hyvin elegantti ja tyylikäs. Ja huomauttaisin, että erityispisteitä Helsingille tuli tutkimuksessa nimenomaan kansainvälisiltä muotitoimittajilta, jopa enemmän kuin Barcelonalle ja Monte Carlolle.

 

Pariisittaren ulkonäköpaineet

printemps

Ah, Pariisi. Viihdyn täällä joka kerta paremmin.

Tällä kertaa olen pääkaupungissa toisenlaisissa työn merkeissä kuin viimeksi, nimittäin tekemällä haastatteluja tulevaa kirjaani varten. Tämän viimeisen illan olen käyttänyt tuliaisten hankintaan. Ei ole kotiin palaamista ellei lapsille ole edes jotain pientä luvassa.

En todellakaan ole mikään shoppailija – mutta Pariisissa tämäkään ei ole hullumpaa. Tässä matkalla leluosastolta tavaratalon hisseillekin osuin vahingossa Le Printempsin hämmentävän hienoon kupoliravintolaan.  Ex-tempore- aperitiiville siis!

Helena et le printemps

Kauniista ympäristöstä inspiroituneena ryhdyin pohtimaan estetiikkaan liittyviä kysymyksiä. Ne ovat nimittäin nousseet viikonlopun aikana monissa haastattelukeskusteluissa esiin. Yllätys ei tietty ole kellekään, että ranskalaiset – ja erityisesti pariisilaiset – panostavat ulkonäköönsä huomattavan paljon arjessa. Paljon enemmän kuin monet muut.

Ihaillen olen tälläkin reissulla tuijotellut toinen toistaan tyylikkäämpiä vastaantulijoita ja bongaillut pukeutumisvinkkejä. Paitsi että muodista, kauneudenhoidosta ja estetiikasta selvästi nautitaan, on muistettava, että pariisilainen ympäristö asettaa toki myös tosi paljon ulkonäköpaineita.

– Hoikkuus on meille molemmille todella tärkeää. Vanheneminen on vaikeaa, sanoi yksikin haastateltavistani kun puhuimme parisuhteesta. Hän puhui itsestään ja aviopuolisostaan.

Kyllä – niin absurdilta kuin keskustelu voi suomalaisesta näkökulmasta tuntuakin, sitä se ei muodin keskuksessa ole. Ranskassa tavalliset naiset kuuluvat tutkitusti Euroopan laihimpiin ja paineet pysyä hoikkana ovat oikeasti kovat. Ylipaino voi tuottaa koviakin vaikeuksia työ- ja treffimarkkinoilla, mikä lienee myös syynä sille, että jopa kuusi kymmenestä ranskalaisesta naisesta kertoo haluavansa laihtua.

Vertailun vuoksi etsin käsiini tällaiset lukemat, jotka antavat ainakin osviittaa nykytilanteesta:

  • suomalaisen työikäisen naisen keskipainoindeksi oli vuonna 2015; 25,9 (THL)
  • ranskalaisen naisen keskipainoindeksi vuonna 2016: 23,2. (WHO)

printemps baari

Lihavuus, pyöreys, tukevuus – ne näyttävät monen ranskalaisen mielestä ihmisen omalta syyltä, kykenemättömyydeltä pitää itsestä huolta. Viime aikoina aihepiiristä on onneksi alettu puhua ääneen, kun ranskalainen Gabriel Deydier julkaisi kirjansa  siitä, miltä tässä yhteiskunnassa tuntuu olla ylipainoinen. En ole vielä itse sitä lukenut, mutta hänen kokemuksistaan voi lukea englanniksi esimerkiksi täällä. Ylipainon vuoksi oli haukuttu kotona ja nolattu työpaikalla, uimarannalla jopa pyydetty peittämään itsensä.

Järkyttävää. Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Mutta! Ennen kuin putoamme liian syviin vesiin, palataan vielä nopsasti loppukevennyksenä näihin muihin, hieman mukavampiin esteettisiin kysymyksiin. Ajattelin jakaa kanssanne, että tässä, pariisittarien pukeutumista muutaman päivän tarkkailleena, hankintalistalle on hypännyt musta, lyhyt hame. Kera mustien sukkisten ja matalien nauhakenkien se näyttäisi olevan täällä todellinen jokanaisen luottoyhdistelmä. Moi aussi!