Jouluruohot ja hanhenmaksat – hyviä pyhiä Ranskasta

joulupukki

Tuo kuva kertoo kaiken olennaisen. Meillä kotona Ranskassa joulupukin päästä kasvaa ruohoa, vaikka tietysti kaikenlaisen ruohon pitäisi minusta liittyä pääsiäiseen ja keltaisiin tipuihin. Jopas jotakin.

Kyse on tietysti provencelaisesta traditiosta, le blé de noëlista, eli joulun vehnästä. Perinteen mukaisesti edelliskauden siemenet pannaan kasvamaan joulukuun neljäntenä päivänä. Jos jouluna vehnä (tai vaihtoehtoisesti linssit tai kikherneet) ovat itäneet hienosti, tulevasta kaudesta on tulossa hyvä.

Samaan syssyyn kuuluu sitten sanoa provencelaisesti ääntäen “Quand lou blad vèn bèn, tout vèn bèn !” – Kun vehnä voi hyvin, kaikki on hyvin!”  

Me vietämme tänä vuonna joulun miehen sukulaisissa, mikä tarkoittaa, että joulu suomalaisittain  muutenkin pikkuisen hassunkurinen.

Joulupuuroa ei syödä (“voithan sä tehdä, mutta ei kukaan syö puuroa vapaaehtoisesti”), eikä siis kukaan saa mantelia. Yhyy. Sen sijaan loppiaisena kyllä syödään kuninkaiden torttua, joka ajaa vähän saman asian: sen sisälle on piilotettu pieni posliiniveistos, jonka saaja saa painaa päähänsä kultaisen kruunun.

No, glögit ja vihreät kuulat ujutin kaikesta huolimatta laukkuun mukaan. Jos jossain välissä sittenkin… Varsinaista jouluruokaahan ei suvun juhlapöytään hanhenmaksan, graavilohen ja suklaisen jälkiruokahalon lisäksi oikeastaan kuulu. Jouluruoat no – ne vaihtelevat isossa maassa alueittain, jos niitä on ollenkaan.

Juuri eilen keskustelin joulunvietosta koulun portilla erään isoäidin kanssa.

– Minä vielä pohdin, että mitä ruokaa laittaisin jouluksi, hän sanoi.

– Ai? Meillä on Suomessa jouluna tarjoillaan aina samaa ruokaa.

– Niinkö? Kiinnostavaa. Mitä?

– No kinkkua, kasvismuhennoksia ja…

– Kinkkua?!

 

Heh. Toivottavasti ensi vuonna sitten…

Hyvää joulua kaikille! Joyeux Noël!