Kahdeksanvuotiasko terroristi?

terrorismi

Olen töitteni takia tässä viime päivinä paneutunut terrorismiaiheisiin, minkä vuoksi nämä uutiset tuppaavat vaan pyörimään ja pyörimään päässä. (Lupaan seuraavaan postaukseen köykäisempää!) Viimeksi tänä aamuna luin yhden, joka hätkähdytti kovasti: Nizzassa 8-vuotias poika joutui poliisin kuultavaksi terrorismin ihannoinnista.

Syy oli seuraava: poika oli kieltäytynyt osallistumasta koulussa uhrien muistoksi järjestettyyn hiljaiseen hetkeen ja uhonnut: ”Ranskalaiset pitää tappaa. Olen terroristien puolella. Muslimit tekivät oikein. Journalistit ansaitsivat kohtalonsa.” (Lähde Nice Matin)

Oma tyttö on vasta kolme ja puhuu lähinnä prinsessoista, nukeistaan sekä veljestään, vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Hänen maailmansa pyörii tässä meidän kuplassamme. Vielä on vaikea ennustaa, että mitä suusta kuuluu viiden vuoden päästä, mutta ei nyt toivottavasti ainakaan mitään tuommoista.  Ei sinänsä – olemmehan me kaikki kuulleet cowboyta leikkivän 8-vuotiaan huutavan: ”Mä tapan sut!” Eikö vain?

Vasta alkuviikosta Montpellierin lähellä sijaitsevassa pikkukaupungissa pidätettiin ihmisiä, joiden epäillään rekrytoineen nuoria Syyriaan taistelemaan. Reilun 25 000:n kaupungista oli jo ennättänyt lähteä parikymmentä nuorta aikuista ja menehtynyt kuusi. Äitinä se koskettaa ja surettaa tosi paljon.

Mutta silti – kahdeksanvuotias poliisin kuulusteluun? Eikö se ole jo ylireagointia tai vähintäänkin pelon lietsomista?

Haastattelussa poliisi kertoi yrittäneensä kuulustelussaan selvittää, mistä pikkuisen järkyttävät ideat ovat peräisin. Paikalla oli myös isä, joka oli kuulemma pahoitellut lapsensa käytöstä.

Niinpä. Mitä jos se nyt vain oli pienen pojan höpsöä uhittelua?