Suomen koulunumeroista vitsiä Ranskan televisiossa

suomi mainittu

Ranskalaisessa televisiossa hauskinta ovat ehdottomasti nämä jokapäiväiset,  muutaman minuutin mittaiset huumorilla höystetyt sarjat. Me katsomme joka päivä France 2-televisiokanavan uutislähetyksen jälkeen tulevan Parents mode emploi (Vanhempien käyttöohjeet) -nimisen sarjan.

Siinä kahden eri perheen vanhemmat yrittävät selviytyä perhe-elämästä kunnialla. Välillä se onnistuu, välillä taas. Huumori on ranskalaista, mutta aika usein hyvinkin osuvaa.

Joten ihmetys olikin suuri, kun eilisen ohjelman ensimmäisessä osassa puhuttiinkin yllättäen Suomesta ja Suomen koulujärjestelmästä. Tai no, jos tarkempia ollaan, niin Suomen kouluissa saaduista numeroista. Ruokapöydässä isä kertoo, kuinka hienoa onkaan se, ettei Suomessa kouluissa anneta nollaa niin kuin Ranskassa, vaan että huonoin numero on nelonen.

(Välihuomautus: Ranskassa kun ollaan, kaikenlaiset koulunumerot ovat hirmu isossa asemassa arjessa. Todistus tärkeä, ja se jaetaan jopa leikkikoululaiselle.)

Alkaa väittely. Jos sitten saa koulussa nelosen, tarkoittaako se kuitenkin loppujen lopuksi samaa kuin Ranskan nolla? Isän mielestä ei, koska nolla on huomattavasti masentavampi numero kuin neljä.

– Kumpi sinusta on parempi – ranskalainen nolla vai suomalainen nelonen? kysyy poika sitten.

– Suomalainen nelonen, isä vastaa.

– No, minä sain historiasta suomalaisen vitosen, poika sanoo.

– Ei se ole huono, isä vastaa.

– Ei huono ei. No niin, poika sanoo ja lähtee pöydästä.

– Kuinka paljon se sitten tekisi Ranskassa… (isä miettii ja laskee ääneen) Leoooo, paljon sinä sait?!!

No, ihan sama naurattiko vaiko eikö, mutta hei kaverit: SUOMI MAINITTU. Jippii!

Loppukaneettina muuten tiedoksi, että tämän hetken ranskalainen suurnimi, Jean Dujardinkin  nousi aikoinaan koko kansan tietoisuuteen vähän samantyyppisestä huumorisarjasta. Se nimi oli Un gars, une fille (Yksi kundi, yksi tyttö) ja sen keskiössä sekoileva pariskunta. Suosittelen katsomaan!

Sunnuntai-illan huumaa

On uutisankkureita ja sitten on Laurent Delahousse. Tämä rennosti jutusteleva ja tyylikkäästi pukeutuva pörröpää on ranskalaisten naisten päiväunien kohde. Ja minustakin ihan hyvä syy istahtaa television ääreen aina viikonloppuisin kello kahdeksan.

Eilen kaikki odotukset kuitenkin ylittyivät: Delahousse oli nimittäin saanut vieraakseen näyttelijä Brad Pittin. Tilanne tuntui – no melkeinpä vitsiltä. Miljoonien ranskalaisnaisten tavoin tuijotin kuinka kaksi komistusta keskustelivat keskenään jotain sivistynyttä. Yli puolet meni ohi. Perheenäidin Sunday night fever.

Tämä episodi sai minut pohtimaan seksisymbolityyppejä eri maissa. Jenkeissä naisihanteet olivat muodokkaita blondeja, täällä ne taas tuntuvat olevan utuisasti tuijottelevia hoikkiksia, sellaisia Carla Bruni-tyyppejä. Amerikassa unelmien miehet olivat lihaksikkaita ja kulmikkaita, kun taas Ranskassa listan kärkeen nousevat miehet kuten Delahousse, Guillaume Canet ja Jean Dujardin.  Kukaan ei kuitenkaan pärjää monta kertaa seksikkäimmäksi mieheksi valitulle rygbyn pelaajalle, Sebastian Chabalille. Jopa hillityt ranskalaisnaiset sulavat rymistelevien luolamiesten edessä.

Mutta millaisia seksisymboja mahtaa löytyä esimerkiksi Intiasta? Tai sanotaan nyt vaikka Itävallasta? Tai Turkista? Laittakaapa nimiä tulemaan – olisi niin kiinnostavaa kuulla (ja nähdä), millaisten suosikkien perässä teilläpäin juostaan.