Taidetta pahvituolilta – kulttuurinnälkäisen ehdoton pysäkki Rivieralla

maddalena -lukunurkka

– Ranskalaisen taiteilijan ja elokuvantekijän,  Fernand Légerin työt ovat aina vedonneet pohjoismaalaisiin, eteläranskalaisen Léger -museon johtaja Anne Dopffer selvitti aurinkoisella pihamaalla.  Taiteilijan suhteet skandeihin olivat kuulemma aina olleet läheiset: Léger nimittäin opetti monia pohjoismaisia taiteilijoita1920-luvun Pariisissa, ulkomaalaisille suunnatussa Académie Modernessa. Hänen oppinsa ovat jatkaneet elinkaartaan monien taiteilijoiden töissä meillä pohjolassa.

Anne Dopffer, museonjohtaja, Légerin museo

Anne Dopffer, museonjohtaja, Légerin museo

Olin alunperin tullut museoon katsomaan ystäväni Maddalena Giovanninin suunnittelemaa lukunurkkausta, mutta kiersin samalla katsomassa lempimuseoni näyttelyn. Légerin 1960-luvulla rakennettu tilava ja valoisa museorakennus on kuin virkistävä tuulahdus kaukaa pohjoisesta – tällaisia rakennuksia  on nimittäin eteläranskalaisella kulttuurialueella vähän.

Parasta mielestäni on museota ympäröivä, kauniin vehreä puisto, jonka kuppilasta voi ihailla fasadin huikeita mosaiikkiteoksia. Siellä, heinäsirkkojen sirinässä Rivieran vilinän väsyttämä hengähtää hetkiseksi.

leger

Ja onhan se toki niinkin, että Légerin vahva viiva, kubismi ja kirkkaat, herkulliset värit puhuttelevat pohjoiseen muotokieleen tottunutta, eikö vain. Museon johtajan mukaan juuri täällä Légerissä nähdään paljon enemmän skandinaavisia vieraita kuin esimerkiksi Nizzassa sijaitsevassa Chagallin museossa, joka on muuten sekin aivan mielettömän hieno ja vierailun arvoinen.

Léger oli itse kotoisin Normandiasta. Ensimmäisen maailmansodan kerrotaan vaikuttaneen hänen elämäänsä vahvasti, hän nimittäin meinasi kuolla sinappikaasuiskussa. Toisen maailmansodan aikana hän sen sijaan asui Yhdysvalloissa ja opetti mm. Yalen maineikkaassa yliopistossa.

musee leger

Sitten, palattuaan kotimaahansa Léger asettui Etelä-Ranskaan ja osti palan maata keramiikkataiteilijoiden asuttamasta Biotin kylästä. Léger oli kuulemma tuttu näky Biotin kuuluisassa, yhä hengissä olevassa Les Arcades-ravintolassa, jonka tunnetuimpia herkkuja on munakoiso-omeletti. Pitäisi käydä itsekin maistamassa.

Valitettavasti Léger ei kuitenkaan koskaan ennättänyt rakentaa tontilleen kotia, niin kuin hänen oli määrä. Taitelijan kuoleman jälkeen hänen leskensä, Nadia Léger, rakensi kuitenkin miehensä töille häikäisevän upean kodin.

Maddalena -chaise2

Palataan vielä Maddalenaan. Näyttelyrakentamiseen erikoistuneen arkkitehtiystäväni suunnittelema pahvinen lukunurkkaus löytyy tätä nykyä museon toisesta kerroksesta. Eikö olekin upea! Tarkoitus on näillä Légeriin töihin sopivilla, henkäyksen kevyillä huonekaluilla sukeltaa taiteilijan mielenmaisemaan kirjojen kautta.

Usko tai älä: nämä pahvihuonekalut ovat todella kestäviä ja tukevan tuntuisia. Itsekin seisoskelin tuolilla ottaessani kuvia.

maddalena

Mitä mieltä te olette? Maddalena kuulisi nimittäin mieluusti, että miltä hänen pahvi-design-huonekalunsa näyttäisi suomalaisesta. Voisitko kuvitella hankkivasi esimerkiksi lastenhuoneeseen tällaisen pöytäryhmän?

Parhaiten museoon pääsee omalla autolla, mutta bussikin kulkee Biotin juna-asemalta. Museo on auki tiistaita lukuunottamatta kello 10-17.
Osoite:
Musée national Fernand Léger
Chemin du Val de Pôme

06410 Biot

Ehdoton koko perheen matkakohde Provencessa

Chateau la coste

Mummi ja täti olivat toissa viikonloppuna kylässä, joten me karkasimme miekkosen kanssa viikonloppureissulle Aix-en-Provenceen.

Etelä-Ranskan Aix-en-Provence on yksi lempparikaupungeistani, ja sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Antibesista. Sen juuret ovat syvällä maan uumenissa: roomalaiset nimittäin perustivat kaupungin kuumien lähteiden äärelle jo ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunki on täynnä kauniita, viilentäviä suihkulähteitä.

Tällä kertaa keskityn postauksessani kuitenkin Aixin sijasta läheiseen, kulttuurilla täytettyyn viinitilaan, jossa suosittelen vierailemaan.  Henkeäsalpaavan kaunis Château La Coste (klik!) on unohtumaton kokemus, joka täyttää ihmisen kaikki aistit. Ensi kerran mennään lasten kanssa! He tykkäisivät varmasti.

chateau la coste - kuvaa

Vanha Château la Costen viinitila koki muodonmuutoksen irlantilaisen liikemiehen, Patrick McKillenin ostettua sen vuonna 2004. Mies muutti tilan paitsi luomuviinitilaksi, myös käsittämättömäksi modernin taiteen ja arkkitehtuurin keskukseksi. Nykyään viinitilalla on taidemuseon lisäksi veistoksia pullollaan oleva, parituntinen kävelykierros, joka osoittautui aivan upeaksi. Miten ihmeellisen upeita taidekokemuksia keskellä paratiisimaista maisemaa, ja vahingossa tuli myös reippaasti ulkoiltua.

Chateau la coste - tom shannon

Meidän suosikkejamme olivat mm. Frank O. Gehryn musiikkipaviljonki ja Tom Shannonin levitoiva, ufomainen veistos, joka pyöritti lähimaisemaa silmissä. Kävelykierroksen lisäksi tutustuimme museon mielettömiin Ai Weiwein teoksiin, joita jokunen aika sitten nähtiin myös Suomessa. Mikä kokemus!

chateau la coste - ai weiwei

Taiteen lisäksi Château la Costella voi maistella viinejä, sekä lounastaa kauniissa, provencelaisessa ravintolassa. Voin suosittellla leikkelelautasta ja mozzarella-parsasalaattia – me olimme taivaissa.

Osoite: Château la Coste, 2750 Route De La Cride, 13610 Le Puy-Sainte-Réparade.

Sunnuntaikävely lempparipaikkaan Antibesissa

su-aamu11

Jos alkuviikko on ollut harmaa, niin sitä ei tosiaan ollut meidän sunnuntai. Aurinko paistoi ihanasti, vaikka olikin himputin kylmä, ainakin meidän leveysasteille. Mittari näytti aamulla miinusmerkkistä.

Monet bloggaajat postaavat ihania kertomuksia arjestaan. Minä osallistun tähän nyt postaamalla kuvia puolikkaasta sunnuntaista. Usein viikonloppuisin käymme vierailulla jossain lähikylässä, mutta tänä sunnuntaina päätettiin pysyä kotoisassa Antibesissa ja käydä pitkästä aikaa yhdestä lempparipaikoistani, eli Picasso-museossa.

su-aamu

Meiltä museoon on reilun vartin mittainen kävelymatka. No – lasten kanssa siihen menee tietty vähän enemmän. Mutta ei se mitään, oli hieno aamu ja reitti vanhan kaupungin keskustaan on kaunis.

su-aamu3

Matka vie ohi Antibesin suuren huvivenesataman, jossa voi hetken unelmoida. Takana näkyy Fort Carré-linnoitus ja valkoisenaan hohtavat Alpit.

su-aamu4

Satama-alue on vastikään uusittu. Nyt  se on siisti ja valoisa, joskin vaikuttaa vähän tyhjältä ja tylsältä. Kesällä se on tarkoitus herättää henkiin myyntikojuineen ja näyttelyineen. Jäämme odottamaan.

su-aamu5

Vanhaan kaupunkiin astutaan sisään jykevästä portista. Maailma muuttuu kertaheitolla.

su-aamu6

Jopa sunnuntaisin vanhan keskustan kapeat kadut ovat eläväisiä, kiitos markkinoiden ja tietysti aamupäivän jumalanpalveluksen, johon monet suuntaavat.

su-aamu8

Picasso-museo sijaitsee korkealla näköalapaikalla. Provencalin markkinoilta sinne pitää kiivetä portaita pitkin. Mutta palkinto tosiaan on sen arvoinen.

su-aamu9

Museot ovat minulle tärkeitä, ehkä sellaisia kuin kirkot ovat joillekin. Niissä voi hiljentyä, rauhoittua, kadota hetkeksi todellisuudesta. Antibesin Picasso-museo on erityisen maaginen: se sijaitsee vanhassa Grimaldin linnassa Välimeren rannalla. Linnan yhtä huonetta Pablo itse käytti ateljeenaan muutaman kuukauden ajan 40-luvulla. Siellä hän maalasi teoksia, jotka ovat museossa edelleen esillä. Teoksien meren välke, musisoivat faunit ja hassunkuriset merisiilit heräävät linnassa henkiin – minua nuo taulut kuohuttavat aina, ne ovat kuin aikamatkoja menneeseen. Hetken saan hengittää samaa ilmaa kuin taiteilija.   Harmi vaan, ettei museossa saa kuvata.

su-aamu10

Mies ja lapset tuntuivat nauttivan ennenkaikkea linnan mielettömästä terassista, josta voi ihailla Välimeren aaltoja. Aurinko lämmitti jo nyt tammikuussa.

su-aamu12