Sunnuntaikävely lempparipaikkaan Antibesissa

su-aamu11

Jos alkuviikko on ollut harmaa, niin sitä ei tosiaan ollut meidän sunnuntai. Aurinko paistoi ihanasti, vaikka olikin himputin kylmä, ainakin meidän leveysasteille. Mittari näytti aamulla miinusmerkkistä.

Monet bloggaajat postaavat ihania kertomuksia arjestaan. Minä osallistun tähän nyt postaamalla kuvia puolikkaasta sunnuntaista. Usein viikonloppuisin käymme vierailulla jossain lähikylässä, mutta tänä sunnuntaina päätettiin pysyä kotoisassa Antibesissa ja käydä pitkästä aikaa yhdestä lempparipaikoistani, eli Picasso-museossa.

su-aamu

Meiltä museoon on reilun vartin mittainen kävelymatka. No – lasten kanssa siihen menee tietty vähän enemmän. Mutta ei se mitään, oli hieno aamu ja reitti vanhan kaupungin keskustaan on kaunis.

su-aamu3

Matka vie ohi Antibesin suuren huvivenesataman, jossa voi hetken unelmoida. Takana näkyy Fort Carré-linnoitus ja valkoisenaan hohtavat Alpit.

su-aamu4

Satama-alue on vastikään uusittu. Nyt  se on siisti ja valoisa, joskin vaikuttaa vähän tyhjältä ja tylsältä. Kesällä se on tarkoitus herättää henkiin myyntikojuineen ja näyttelyineen. Jäämme odottamaan.

su-aamu5

Vanhaan kaupunkiin astutaan sisään jykevästä portista. Maailma muuttuu kertaheitolla.

su-aamu6

Jopa sunnuntaisin vanhan keskustan kapeat kadut ovat eläväisiä, kiitos markkinoiden ja tietysti aamupäivän jumalanpalveluksen, johon monet suuntaavat.

su-aamu8

Picasso-museo sijaitsee korkealla näköalapaikalla. Provencalin markkinoilta sinne pitää kiivetä portaita pitkin. Mutta palkinto tosiaan on sen arvoinen.

su-aamu9

Museot ovat minulle tärkeitä, ehkä sellaisia kuin kirkot ovat joillekin. Niissä voi hiljentyä, rauhoittua, kadota hetkeksi todellisuudesta. Antibesin Picasso-museo on erityisen maaginen: se sijaitsee vanhassa Grimaldin linnassa Välimeren rannalla. Linnan yhtä huonetta Pablo itse käytti ateljeenaan muutaman kuukauden ajan 40-luvulla. Siellä hän maalasi teoksia, jotka ovat museossa edelleen esillä. Teoksien meren välke, musisoivat faunit ja hassunkuriset merisiilit heräävät linnassa henkiin – minua nuo taulut kuohuttavat aina, ne ovat kuin aikamatkoja menneeseen. Hetken saan hengittää samaa ilmaa kuin taiteilija.   Harmi vaan, ettei museossa saa kuvata.

su-aamu10

Mies ja lapset tuntuivat nauttivan ennenkaikkea linnan mielettömästä terassista, josta voi ihailla Välimeren aaltoja. Aurinko lämmitti jo nyt tammikuussa.

su-aamu12

Eiffel-tornin syrjäyttäjä

fv2

Se on puiston läpi puskeva laiva. Toinen näkee palasiksi menneen munankuoren, yksi uiskentelevan kalan. Minusta se on ihan selvä lentoonlähtevä vesilintu.

Meidän Pariisin matkamme huipentui visiittiin Frank Gehryn suunnittelemaan Fondation Louis Vuittonmuseoon,  joka aukesi yleisölle lokakuussa.

Kokemus oli mykistävä, henkeäsalpaava. Kuinka tällainen rakennus voi olla olemassa?

fv3Kaartuvat ikkunat, irtipyristelevät siivet, joka puolelta tunkeva valo, ne pienet täydelliset yksityiskohdat ja kauas avautuvat näkymät – rakennus leijuttaa kävijää kuin pientä keijukaista. Sisällä tunsin kiitollisuutta, jopa ylpeyttä siitä, että joku oli päättänyt sijoittaa miljooniaan tällaiseen meille kaikille avoimeen,  mieltä rikastuttavaan onnentuojaan.
fv1

Fondation Louis Vuitton on ensimmäinen tämän luokan yksityinen kulttuuri-instituutio Ranskassa. Se on 65-vuotiaan LVMH:n toimitusjohtajan (ja yhden Euroopan rikkaimmista miehistä), Bernard Arnaultin rakennuttama museo, “unelmien toteutuminen”, kuten hän itse eräässä haastattelussa totesi. Gehry taas on maailman tuntema tähtiarkkitehti, jonka tähän saakka mieliinpainuvin rakennus lienee Bilbaon Guggenheim-museo.
fv7

Vaikka Fondation Louis Vuitton on itsessään jo nähtävyys,  on se myös modernin taiteen museo. Mutta se on myös samalla myös tapahtumia, konsertteja ja ruokaa tarjoava kulttuurikeskus. Sitä ympäröi kaunis Boulognen metsä ja näköetäisyydellä on pieni, suloinen lasten huvipuisto.

Juuri tällaisia museot mielestäni parhaillaan ovat: helposti lähestyttäviä kohtaamispaikkoja, joissa tekee mieli viettää aikaa, tavata ihmisiä. Ne eivät ole pompöösejä, luontaantyöntäviä gallerioita, vaan ihmisläheisiä tiloja, jotka kutsuvat rehdisti käymään ja osallistumaan. Tänne aion ehdottomasti palata ensi kerran koko perheen kanssa. Eiffel on jo nähty.

fv4

Paluu Picasson rakastajattaren luo

museo

Tulin myöhään eilen illalla Pariisista, missä vietin ihanan viikonlopun rakkaan ystävän kanssa. Se oli tapaaminen noin puolessa välissä matkaa. Ja samalla myös ensimmäinen pitkä viikonloppu erossa lapsista.

Kolmeen päivään mahtui taas mielettömästi kivoja juttuja ja uusia kokemuksia, vaikka Pariisi onkin entuudestaan tosi tuttu.  Täyteläisen reissun takia blogissa vietetäänkin Pariisi-viikkoa, että s’ il vous plaît vaan.  Palastelen reissufiiliksiä useammalle päivälle.

pusu

Pablo Picasso: Le baiser (1969)

Näin ihan ensimmäisenä visiitistämme uudistuneeseen Picasso-museoon. Boheemissa Marais’n kaupunginosassa sijaitseva museo avautui viime kuussa oltuaan remontissa pitkät, kalliit ja kritisoidut viisi vuotta.  Varasin liput netistä jo monta viikkoa ennakkoon (täältä), mikä muuten kannattaa tehdä kaikkien Pariisin nähtävyyksien kohdalla.

museo12

Minulle Pariisin Picasso-museoon liittyy kasa suuria tunteita ja muistoja. Sinne laahauduin, kun parikymppisenä se oikea ensirakkauteni jätti minut kesken romanttiseksi tarkoitetun lomamatkan.

Kaikista kaupungeista juuri Pariisissa.

Museossa törmäsin silloin Marie-Thérèseen (ks. alla oleva kuva). Picasson nuoren rakastajattaren rauhoittava katse lohdutti kovasti myllerryksen keskellä ja jostain syystä näin siinä itseni. Marie-Thérèse oli kuin minä: nuori, kaltoin kohdeltu vaalea nainen.

Nyt, reilut viisitoista vuotta myöhemmin oli päästävä sanomaan kiitos. Elämä vei eteenpäin, vaikkei silloin aikoinaan ehkä olisi uskonut.

marie    marie2

Picasso-museo on nyt remontin kaksi kertaa suurempi kuin ennen. Esillä on noin 500 teosta taiteilijalta itseltään sekä hänen ihailemiltaan taiteilijoilta.  Paljon on tuttuja maalauksia, mutta myös sellaisia, joihin ei ole koskaan törmännyt.

Barokin ajalta peräisin oleva museorakennus on remontin jälkeen jo itsessään pysäyttävä. Taiteen katsomisen kannalta sokkeloisuus ja teosten sijoittelu viiteen kerrokseen vaatii kuitenkin tosi paljon kärsivällisyyttä. Aikaa kannattaa siis varata runsaasti.

museo2museo3 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten avartavan uurastuksen jälkeen palkita itsensä esimerkiksi näin: lähikuppilassa kilistelemällä drinkkiä nimeltä “piscine de champagne” eli uima-altaallista samppanjaa.

museo10