Yhdistetty parisuhde- ja perhereissu Suomessa

naantalispa

Kaupallinen yhteistyö: Naantali Spa Hotel

Muistatteko, kuinka kerroin täällä iki-ihanasta lomastamme ranskalaiseen hiihtokeskukseen? Lapsille oli siellä niin rutkasti kivaa tekemistä , että me vanhemmat pääsimme joka päivä treffeille.  Se vasta olikin täydellinen loma se.

Kuinka sitten onnistuu perhe- ja parisuhdeloman yhdistäminen Suomessa? Hyvin – ainakin tämän kokemuksen perusteella.

naantalispa2

Yövyimme nimittäin Suomen kesäreissullamme Naantali Spa –kylpylähotellissa. Koko perhe oli minilomasta fiiliksissä, jopa siinä määrin, että esikoisen mielestä perheen lapset olisivat voineet muuttaa hotelliin hetkeksi kokonaan.

– Entä me sitten? kysyin.

– Pääsittehän tekin isän kanssa tänä kesänä kahdestaan matkalle!

muumimaailma

Naantali on jokakesäinen lomakohteemme, minkäpä muun kuin Muumimaailman vuoksi. Muumien tarinat ovat kaksikielisessä perheessämme tärkeitä suomen kielen ylläpitäjiä, minkä vuoksi parhaita pehmoystäviä on päästävä kerran kesässä halimaan.

Lapset rakastavat näitä vuodesta toiseen samanlaisina toistuvia kesäreissuja, mutta miten on meidän vanhempien laita?

Hmm… Jos totta puhutaan, jo viime vuonna kävi Naantalissa mielessä, että voisihan lapsireissuilla ehkä joskus tehdä jotain aikuistenkin kivaa.  Otin saman tien yhteyttä Naantalin kylpylään – ja niin tuli sovittua, että seuraavassa reissussa yhdistyvät Muumit ja muut jutut.

naantali allas

Kun saavuimme paikalle, Naantalin kylpylän vastaanotossa virkailija kävi heti läpi lapsiperheitä kiinnostavat vaihtoehdot. Ensinnäkin allasosastolla on oma baari, jossa voi nauttia drinkkejä (ohhoh, ja vielä Suomessa!). Ja sitten lasten leikkihuonekin – tai kesäkaudeksi avattu kokonainen Muksumaailma – oli hotellissa yhä käytössä. Täydellistä.

Mihinkään kylpylähoitoihin ei tällä pikareissulla ollut aikaa, mutta altaissa halusimme lotrata koko perheen voimin. Näin Suomen koulujen lomien alettua nautiskella saikin täysillä –  altaissa ei nimittäin ollut meidän lisäksi kuin muutama muu.

Toisella silmällä en tosin malttanut olla ihailematta altaan kupeessa hedelmädrinkkejään rauhassa nauttivia pariskuntia. Näytti tosi ihanalta, mutta kahden uhkarohkean pikku-uimarin vuoksi oli koko jengin pysyttävä visusti altaissa. Aikuisten aikaa päätettiin sen sijaan ottaa vasta uintireissun päätteeksi. Veimme lapset Muksumaailmaan, joka yllätykseksemme oli muutakin kuin leikkihuone. Nimet paperiin – ja pienokaiset sai jättää hetkeksi hoitajan valvovan silmän alle.

muksumaailma

Mon dieu! Mies oli lastensalista niin äimänä, että otti paikasta kuvia ystävilleen Ranskassa.

Me aikuiset siirryimme noin puoleksi tunniksi hotellin aulan baariin ja siemailimme lasilliset kahden kesken. Enempää ei tarvittu – juuri tämmöiset minitreffithän ovat kaiken hässäkän keskellä superluksusta.

Naantalispa_Helena

Illalliselle maltoimme laahustaa välimerellisesti vasta kahdeksan jälkeen. Se kannatti: siihen aikaan ravintola Le Soleil (ranskaa, tarkoittaa suomeksi aurinkoa)  todella osoittautui nimensä veroiseksi. Nautimme buffetin antimista (huom! lapsille oma herkkupöytä) nimittäin hämmentävän komeassa auringonlaskussa. Voi kuinka romanttista!

Parfait. Tällä jaksaisi taas vaikka kolme huvipuistovisiittiä putkeen.

naantalispa5b

Tämä postausta varten perheemme sai yöpyä ilmaiseksi Naantali Spa –kylpylähotellissa ja syödä illallisen kylpylähotellin Le Soleil –ravintolassa.

Suorittamistakin voi kaivata

nyt saa nauttia

Eräs Etelä-Ranskassa asuva ystäväni ihmettelee jokavuotista haluani matkata kesällä noin kuukaudeksi Suomeen. Miksi ihmeessä sinne? Miksi niin kauan? Kuka haluaa pois Välimereltä?

– Mitä minä täällä tekisin? On aivan liian kuuma ja liikaa turistejakin, vastaan. Ajatus jääkaappikylmyydestä tuntuu pitkän, raskaan, hikikuuman alkukesän jälkeen vapauttavalta.

Toisaalta on heitäkin, jotka kummastelevat, että olemme valinneet asuinmaaksemme juuri Ranskan. Suomessahan on kaunista luontoa ja niin kovin rauhallista, sellaista ihanan satumaista. Miksi kukaan haluaisi asua kovaäänisten Välimeren ihmisten keskellä kun sen sijasta voisi valita rauhallisen autiomaan?

Aina ensimmäisten Suomen lomapäivien aikana kummastelen tuota jälkimmäistä asiaa itsekin. Miksi oikeastaan ikinä lähdimme täältä? Täällähän on ihanan puhdasta, mahtavat leikkipuistot ja ajoissa kulkeva julkinen liikenne. Lasten kanssa voi pääkaupungissa liikkua pelkäämättä, ja kuinka ihanaa onkaan nähdä lapsiporukoiden matkustavan yksin ratikassa. Työpäivätkin lyhyempiä kuin ikinä Ranskassa.

maisema2

Mutta… Koti on jo siellä kaukana, kuitenkin.

Ja jos totta puhutaan, kaipuu liittyy usein Suomen vuodenaikoihin, niistä lapsuudestakin tuttuihin tunteisiin. Sitä, kun saa kevyet tennarit ensi kertaa keväällä jalkaan. Saa vaihtaa kutittavat sukkahousut polvisukkiin. Tai sitä, kun pyörällä pääsee kulkemaan koko pitkän työmatkan kuivin renkain, yhtään puurtamatta loskasäässä.  Sitäkin fiilistä on ikävä, kun pitkän, pimeän talven jälkeen pääsee ulkomaille. Perhoset liihottavat vatsassa kun lentokone Helsinki-Vantaalla näyttää kohti etelää. Chéri, kohta olemme paratiisissa! Tämän aurinkoisen reissun olemme kylmän ja pimeän talven vuoksi ansainneet!

Ansainneet. Niin, lyön vetoa, että aika moni meistä suomalaisista ajattelee, että kaikki hyvä tuntuisi vieläkin paremmalta jos sen eteen olisi joutunut vähän tekemään töitä.

cassis

Etelän lomakohteessa asuva pääsee harvoin tuntemaan niin.  Terassia ei tarvitse korjata tänään, koska ensi viikonloppuna paistaa kuitenkin aurinko. Sitä seuraavanakin viikonloppunakin pääsee söpöön naapurikylään kolmen euron rosé-lasilliselle, vaikkei yhtenäkään sadepäivänä olisi joutunut pyöräilemään töihin. Rannan baarissakin on joka päivä joku sateenvarjodrinkillä.

Minua ja monia muita maailmalla reissanneita haastateltiin vastikään Suomen Kuvalehteen siitä, miksi Suomessa pitäisi matkailla enemmän. Voit lukea artikkelit täältä ja täältä. Haastattelu tehtiin aikana, jolloin olin vasta saapunut lomalle maahan ja vaaleanpunaiset rillit olivat tukevasti nenällä. Olinhan Suomi-lomani “ansainnut”.

Kesäsuomalainen on aivan ihana

munkkikahvi

Mieleeni tässä mökillä pulpahti Hesarin artikkeli keväältä, jossa puhuttiin Fuengirolasta ja kesäsuomalaisista. Suomen eteläisimmäksikin kaupungiksi tituleerattu “Fuge” on nimittäin täynnä iloisia, toistensa kanssa aikaa viettäviä kesäsuomalaisia. Jopa kirkkoon on tunkua.

Jokainen Suomessa joskus hetken asunut tietää, että suomalainen on tyystin eri ihminen kesällä ja talvella. Fugessa elämä on harvinaisen positiivista, koska aurinko kuorii talvisuomalaisilta mökönaaman.

lampaat

Kaikkihan tunnemme tuon ihanan kesäsuomalaisen, joka on iloinen, leppoisa, toiset huomioiva, hauska, sosiaalinen ja lämpöinen ihminen.

Talvisuomalainen puolestaan on kireä, väsynyt, kiireinen, jäykkä, epähuomioiva ja pahimmillaan kylmä. (Jos nyt sallitte minun hieman kärjistää, ollaanhan tässä suomalaisia itsekin.)

Opiskeluaikoina Helsingissä työskentelin Tiimarin kassalla. Kun ensimmäiset auringonsäteet ilmestyivät pilvien takaa, asiakkaat alkoivat hymyillä ja muuttuivat kärsivällisiksi. Kevät tuntui antavan arjen kiireessä voimia, iloa ja uskoa seuraavaan päivään. Yhtäkkiä omatkin työpäivät kuluivat kuin siivillä.

halkopino

Ulkosuomalaisena on sillä tavalla mukavassa asemassa, että pääsee näillä pitkillä lomillaan nauttimaan mielin määrin juuri näistä aivan ihanista kesäsuomalaisista, (vaikkei aurinko tänä kesänä ole pahemmin pohjolassa viihtynyt). Etelässä asuvalta talvisuomalaisuuden ydin pääsee lomilla oikeastaan jopa vähän unohtumaan. Mitä te höpötätte – Suomihan on mansikanmakuinen paratiisi!

Ravintoloissa olemme saaneet näinä ekoina lomapäivinä kiireetöntä ja mukavaa palvelua. Lihatiskin setäkin jutusteli ja vilkutteli lapsille. Ventovieraita on pysähtynyt hörpöttämään ja jopa halaamaan. Ja mikä parasta: puolituttujen hyväntahtoisiksi tarkoitettua kohteliaisuuksiakin on jo ennätetty kuulla (“No, et oo siäkään lihonnu!”)

Toista se vaan oli viime toukokuussa kun kävimme, kun oli kylmä ja vihmoi räntää. Silloin ei katukuva kummemmin naureskellut. Kesäsuomalainen ei vissiin ollut ihan vielä kuoriutunut.