Mitä? Onko Suomi niin nuori?

maisema2

Aloitin aamuni kyynelehtimällä. Satuin katsomaan yhden niistä lukuisista sosiaalisessa mediassa jaetuista videoista, joissa laulettiin Finlandiaa. Sitten tykkäsin kavereiden itsenäisyysjuhlakuvia. Nyökyttelin teksteille, joissa suomalaiset kiittelivät synnyinmaataan koulutuksesta, tasa-arvosta ja vapaudesta. Juuri näin. Kyllä, olen täysin samaa mieltä.

Monet suomalaistenkin ystävien teksteistä oli kirjoitettu englanniksi, tietysti, jotta ulkomaalaiset ystävätkin ymmärtäisivät miten isosta asiasta on kyse.  Ymmärrättekö, meidän hieno, pohjoinen maamme täyttää sata vuotta! Education and equality ja kaikki! Think about that!

Sillä meille se on tosi iso asia.

Mutta eivät he kaikki siltikään ymmärrä. Tai no, onnittelevat kyllä ja kuuntelevat mielellään, mutta esimerkiksi täällä muinaisten roomalaisten jalanjäljissä saattavat olla jopa aidosti yllättyneitä siitä, että maamme on niin kovin nuori. Ihan teini vielä. Jos nyt edes ihan tarkalleen tietävät, että missä se Finlandia luuraa.

– Ah, félicitations! Mutta onko maanne todella vasta sata vuotta? Miksi? kysyi kuvanveistoluokan tuttavanikin kun kehuin synnyinmaani viettävän pian synttäreitä.

– Happy Finland day then, sanoi puolestaan brittiläinen joogaopettajani ystävällisesti kun kerroin, etten tänä keskiviikkona tule tunnille, koska juon muiden suomalaisten kanssa asiaan kuuluvia cocktaileja. Finland day. Teki vaistomaisesti mieli korjata, että Independence day, ja hei 100 years, mutta sain kieleni kuriin.

Kuulin kyllä tuttavaltani, että Saksan mediassa Suomi on nyt isosti esillä. Täälläpä on toisin, sillä  juuri  tänään, meidän suurena suomalaisena juhlapäivänämme Ranska suree eikä uutisiin mahdu muuta. Maan suurin, eri sukupolvet musiikillaan hurmannut rock-tähti, Johnny Hallyday nimittäin menehtyi yöllä. Hallydayn musiikki ei koskaan menestynyt maan rajojen ulkopuolella, mutta näiden Ranskan vuosien jälkeen kyllä ymmärrän, kuinka se kosketti ranskalaisia. Suurmiehen poismeno sattuu moniin, vaikken ehkä siihen suomalaisena pystykään täysin eläytymään.

Niin kuin ei ranskalainenkaan pysty eläytymään minun ajatuksiini Suomesta, varsinkaan jos ei ole elänyt hetkeä tai toista keskellä routaista pohjolaa. Mutta ei anneta sen haitata, sillä suomalaisuus elää meissä jokaisessa sisällä. Juurista, niistä nuoristakin, on syytä olla tosi ylpeä.

Hyvää syntymäpäivää satavuotias Suomi! Félicitations!

 

 

Yhdistetty parisuhde- ja perhereissu Suomessa

naantalispa

Kaupallinen yhteistyö: Naantali Spa Hotel

Muistatteko, kuinka kerroin täällä iki-ihanasta lomastamme ranskalaiseen hiihtokeskukseen? Lapsille oli siellä niin rutkasti kivaa tekemistä , että me vanhemmat pääsimme joka päivä treffeille.  Se vasta olikin täydellinen loma se.

Kuinka sitten onnistuu perhe- ja parisuhdeloman yhdistäminen Suomessa? Hyvin – ainakin tämän kokemuksen perusteella.

naantalispa2

Yövyimme nimittäin Suomen kesäreissullamme Naantali Spa –kylpylähotellissa. Koko perhe oli minilomasta fiiliksissä, jopa siinä määrin, että esikoisen mielestä perheen lapset olisivat voineet muuttaa hotelliin hetkeksi kokonaan.

– Entä me sitten? kysyin.

– Pääsittehän tekin isän kanssa tänä kesänä kahdestaan matkalle!

muumimaailma

Naantali on jokakesäinen lomakohteemme, minkäpä muun kuin Muumimaailman vuoksi. Muumien tarinat ovat kaksikielisessä perheessämme tärkeitä suomen kielen ylläpitäjiä, minkä vuoksi parhaita pehmoystäviä on päästävä kerran kesässä halimaan.

Lapset rakastavat näitä vuodesta toiseen samanlaisina toistuvia kesäreissuja, mutta miten on meidän vanhempien laita?

Hmm… Jos totta puhutaan, jo viime vuonna kävi Naantalissa mielessä, että voisihan lapsireissuilla ehkä joskus tehdä jotain aikuistenkin kivaa.  Otin saman tien yhteyttä Naantalin kylpylään – ja niin tuli sovittua, että seuraavassa reissussa yhdistyvät Muumit ja muut jutut.

naantali allas

Kun saavuimme paikalle, Naantalin kylpylän vastaanotossa virkailija kävi heti läpi lapsiperheitä kiinnostavat vaihtoehdot. Ensinnäkin allasosastolla on oma baari, jossa voi nauttia drinkkejä (ohhoh, ja vielä Suomessa!). Ja sitten lasten leikkihuonekin – tai kesäkaudeksi avattu kokonainen Muksumaailma – oli hotellissa yhä käytössä. Täydellistä.

Mihinkään kylpylähoitoihin ei tällä pikareissulla ollut aikaa, mutta altaissa halusimme lotrata koko perheen voimin. Näin Suomen koulujen lomien alettua nautiskella saikin täysillä –  altaissa ei nimittäin ollut meidän lisäksi kuin muutama muu.

Toisella silmällä en tosin malttanut olla ihailematta altaan kupeessa hedelmädrinkkejään rauhassa nauttivia pariskuntia. Näytti tosi ihanalta, mutta kahden uhkarohkean pikku-uimarin vuoksi oli koko jengin pysyttävä visusti altaissa. Aikuisten aikaa päätettiin sen sijaan ottaa vasta uintireissun päätteeksi. Veimme lapset Muksumaailmaan, joka yllätykseksemme oli muutakin kuin leikkihuone. Nimet paperiin – ja pienokaiset sai jättää hetkeksi hoitajan valvovan silmän alle.

muksumaailma

Mon dieu! Mies oli lastensalista niin äimänä, että otti paikasta kuvia ystävilleen Ranskassa.

Me aikuiset siirryimme noin puoleksi tunniksi hotellin aulan baariin ja siemailimme lasilliset kahden kesken. Enempää ei tarvittu – juuri tämmöiset minitreffithän ovat kaiken hässäkän keskellä superluksusta.

Naantalispa_Helena

Illalliselle maltoimme laahustaa välimerellisesti vasta kahdeksan jälkeen. Se kannatti: siihen aikaan ravintola Le Soleil (ranskaa, tarkoittaa suomeksi aurinkoa)  todella osoittautui nimensä veroiseksi. Nautimme buffetin antimista (huom! lapsille oma herkkupöytä) nimittäin hämmentävän komeassa auringonlaskussa. Voi kuinka romanttista!

Parfait. Tällä jaksaisi taas vaikka kolme huvipuistovisiittiä putkeen.

naantalispa5b

Tämä postausta varten perheemme sai yöpyä ilmaiseksi Naantali Spa –kylpylähotellissa ja syödä illallisen kylpylähotellin Le Soleil –ravintolassa.

Suorittamistakin voi kaivata

nyt saa nauttia

Eräs Etelä-Ranskassa asuva ystäväni ihmettelee jokavuotista haluani matkata kesällä noin kuukaudeksi Suomeen. Miksi ihmeessä sinne? Miksi niin kauan? Kuka haluaa pois Välimereltä?

– Mitä minä täällä tekisin? On aivan liian kuuma ja liikaa turistejakin, vastaan. Ajatus jääkaappikylmyydestä tuntuu pitkän, raskaan, hikikuuman alkukesän jälkeen vapauttavalta.

Toisaalta on heitäkin, jotka kummastelevat, että olemme valinneet asuinmaaksemme juuri Ranskan. Suomessahan on kaunista luontoa ja niin kovin rauhallista, sellaista ihanan satumaista. Miksi kukaan haluaisi asua kovaäänisten Välimeren ihmisten keskellä kun sen sijasta voisi valita rauhallisen autiomaan?

Aina ensimmäisten Suomen lomapäivien aikana kummastelen tuota jälkimmäistä asiaa itsekin. Miksi oikeastaan ikinä lähdimme täältä? Täällähän on ihanan puhdasta, mahtavat leikkipuistot ja ajoissa kulkeva julkinen liikenne. Lasten kanssa voi pääkaupungissa liikkua pelkäämättä, ja kuinka ihanaa onkaan nähdä lapsiporukoiden matkustavan yksin ratikassa. Työpäivätkin lyhyempiä kuin ikinä Ranskassa.

maisema2

Mutta… Koti on jo siellä kaukana, kuitenkin.

Ja jos totta puhutaan, kaipuu liittyy usein Suomen vuodenaikoihin, niistä lapsuudestakin tuttuihin tunteisiin. Sitä, kun saa kevyet tennarit ensi kertaa keväällä jalkaan. Saa vaihtaa kutittavat sukkahousut polvisukkiin. Tai sitä, kun pyörällä pääsee kulkemaan koko pitkän työmatkan kuivin renkain, yhtään puurtamatta loskasäässä.  Sitäkin fiilistä on ikävä, kun pitkän, pimeän talven jälkeen pääsee ulkomaille. Perhoset liihottavat vatsassa kun lentokone Helsinki-Vantaalla näyttää kohti etelää. Chéri, kohta olemme paratiisissa! Tämän aurinkoisen reissun olemme kylmän ja pimeän talven vuoksi ansainneet!

Ansainneet. Niin, lyön vetoa, että aika moni meistä suomalaisista ajattelee, että kaikki hyvä tuntuisi vieläkin paremmalta jos sen eteen olisi joutunut vähän tekemään töitä.

cassis

Etelän lomakohteessa asuva pääsee harvoin tuntemaan niin.  Terassia ei tarvitse korjata tänään, koska ensi viikonloppuna paistaa kuitenkin aurinko. Sitä seuraavanakin viikonloppunakin pääsee söpöön naapurikylään kolmen euron rosé-lasilliselle, vaikkei yhtenäkään sadepäivänä olisi joutunut pyöräilemään töihin. Rannan baarissakin on joka päivä joku sateenvarjodrinkillä.

Minua ja monia muita maailmalla reissanneita haastateltiin vastikään Suomen Kuvalehteen siitä, miksi Suomessa pitäisi matkailla enemmän. Voit lukea artikkelit täältä ja täältä. Haastattelu tehtiin aikana, jolloin olin vasta saapunut lomalle maahan ja vaaleanpunaiset rillit olivat tukevasti nenällä. Olinhan Suomi-lomani “ansainnut”.