Onneksi on kolkkia, joissa vaikeneminen ei ole kultaa

Vaikemeninenko

Luin Hesarista, kuinka sveitsiläinen Das Magazin -lehti on omistanut kokonaisen numeronsa suomalaiselle vaikenemiselle. Sveitsissä suomalainen tuppisuisuus nähdään positiivisena asiana, suoranaisena matkailuvalttina. Sveitsiläiselle Suomi on ilmeisesti kuin mystinen, maankokoinen hiljaisuuden retriitti.

Miehenikin kertoo usein ihmeellistä tarinaa siitä, kuinka aikoinaan Suomeen puhelimitse tehdyssä työhaastattelussa tuli pitkä, ahdistavan hiljainen hetki.

– Minä luulin, että no niin, pieleen meni. Mutta eipä sittenkaan, minäpä sainkin sen paikan! Suomessa hiljaisuus on hyvä asia.

Täällä maailmalla kun pyörii ulkosuomalaisten kanssa, vaikeneminen tulee usein puheeksi. Yllättävän monikin tuttavani on sanonut viihtyvänsä ulkomailla paremmin, koska maailmalla on lupa puhua ventovieraillekin. Ei tarvitse vaieta itseään kuoliaaksi ja hölösuisuuskin on sallittua. Suomessa kun tuntui, että aina oli joku asettamassa tulppaa suulle.

kivipatsas

Sillä niinhän se on, että kaltaisestani puheliaasta ihmisestä väkinäinen vaikeneminen tuntuu raskaalta, vaikealta,  ja ennen kaikkea oman, eloisan persoonan piilottamiselta. Tietäisivätpä kaikki, mikä vapaudentunne se onkaan, kun kahvilassa voi pussata puolituttua poskelle ja toisen jonottajan kanssa jutustella vaikka nyt eilisestä leivästä, jos ei muuta keksi. Voi olla juuri se, mikä on.

Sveitsiläislehdessä kerrotaan vaikenemisen johtuvan suomalaisten epäluuloisuudesta, mikä minusta kuulostaa mielenkiintoiselta. Tässä suora lainaus HS:n jutusta:

Enon mukaan pitkään sotia vältelleet maat, kuten Ruotsi ja Sveitsi, eivät voi ymmärtää epävarmuutta, jonka uhatuksi tuleminen aiheuttaa. Suomalaiset ovat yhä epäluuloisia. Siksi he eivät puhu kaikille. Omille kyllä jutellaan.

Liekö sitten suomalaisuuden syytä vai muuta, mutta kuten sveitsiläiset, rakastan minäkin tietysti kauniita, maagisen hiljaisia hetkiä saunanlauteilla tai metsäkävelyllä. Siinä ollaan toiselle täydellisesti läsnä, mutta ihan hiljaa. Sen sijaan en yhtään rakasta arjessa vaikenemista, hiljaisia hetkiä kaupan kassajonossa, varpaisiin toljottamista ruuhkabussissa saati tukahduttavaa puhumattomuutta kahvipöydässä.

Yksi suomalainen työkaverini sanoi aikoinaan äitinsä opettaneen hänelle, ettei ihmisen sovi olla häiriöksi.  Sillä tämä taisi tarkoittaa, ettei ylenpalttinen hölöttäminen ole ihmislapselle soveliasta. Minua ei onneksi näin kasvatettu, vaikka ehkä joskus olisi ollut vähän syytäkin.

Siksipä sanon sen nyt teille tässä suoraan: jos joskus tavataan, meikäläisen kohdalla sopii kyllä ihan avoimesti olla vähän häiriöksikin.

Näin Rivieralla juhlitaan satavuotiasta Suomea

suomi-juhla

Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta! Se on kuulkaa juttu, joka kyllä huomataan kyllä muuallakin kuin kylmässä pohjoisessa. Olen aika varma, että ulkosuomalaiset eri puolilla maailmaa järjestävät tänä vuonna jos jonkinmoista kekkeriä. Vai olenko väärässä?

Me suomalaiset täällä Rivieralla aloitamme  juhlinnan jo pikapuoliin. Vuoden ensimmäinen Suomi 100- juhla koittaa jo huhtikuun kahdeksantena päivänä, ja sen pääjärjestäjänä toimii Ranskan suomalainen ev.lut. seurakunta. Luvassa on messun lisäksi paneelikeskustelua, taidetta, teatteriesityksiä, lastenleikkejä ja musiikkiesityksiä – ohjelmaa on kirjaimellisesti aamusta iltaan. ( Lisätietoa löydät tästä linkistä). Ulkosuomalaisesta järjestelyt tuntuvat varsin komeilta.

Tapahtumaa on mukava mainostaa, koska olen itsekin ollut pienimuotoisesti mukana järjestelytoimikunnassa. Itse juhlapäiväänkin osallistun ihan lavalta käsin, nimittäin istahtamalla ulkosuomalaispaneeliin yhdessä mm. Ari Vatasen ja Anneli Jäätteenmäen kanssa. (Hui!) Siitä tarkempaa raporttia sitten tuonnempana.

Jos sinä satut olemaan Rivieralla huhtikuun alkupuolella, tule ihmeessä mukaan juhlimaan Suomen itsenäisyyttä.  Paikka kannattaa varata ennakkoon osoitteesta riviera100@icloud.com.  Liput: iltapäivä 10 €, ilta 15€, iltapäivä&ilta 20€, alle 15-vuotiaille maksuton.

 

Saara Aalto ja muut joita on hienoa ulkomailla hehkuttaa

Saara Aalto. Olemme lasten kanssa katsoneet jokaisen Saara Aallon kilpailulaulun. En nyt sinänsä tunne X Factoria enkä niitä ohjelmia ole kokonaisuudessaan katsonut sitten kun Yhdysvalloista muutettiin, mutta olen kauhean ylpeä Saara Aallosta silti. Niin kuin nyt melkein jokainen meistä.

Suomalaisten pärjääminen maailmalla on iso juttu varsinkin meille ulkosuomalaisille. On aina herkullista, kun joku ranskalainen tuntee jonkun pärjänneen suomalaisen. Vastikään ystävien luona apérolla eräs eteläranskalainen tuttava kertoi minulle ihailevansa maailmalla upeasti menestynyttä tankotanssijaa, Oona Kivelää. Hän on itsekin lajin harrastaja.

Ulkomailla menestyvillä suomalaisilla on myös merkitystä maailmalla asuvien itsetunnolle. Herkistyin kun luin Helsingin Sanomien NYT-liitteestä  kommentin, jossa englantilais-suomalainen nainen Tabatha Legget kertoo Aallon merkityksestä hänen identiteetilleen. Juuri näin toivon suomalaisuuden pysyvän myös omien ranskalais-suomalaisten lapsien sydämissä.

Tässä suora lainaus tekstistä, joka löydät kokonaisuudessaan täältä. 

“Huomasin, että halusin heidän kiinnostuvan siitä osasta elämääni, josta he eivät tienneet mitään. Halusin, että he kiinnostuisivat Suomesta. Suomalaisuus on jäänyt meihin syvälle.

Ehkä syy ovat joulut isovanhempien luona Kuopiossa, Pikku Kakkosta ja joulutorttuja ahmien. Ehkä pääsiäislomat heidän kesämökillään, hyytävät hiihtolenkit Pielisen jäällä ja päälle kaakao takan äärellä. Tai paluumatkojen laukut, jotka sullottiin täyteen suomalaista suklaata.”

 

Ehkä kuulemme Suomi-hehkutusta pian Ranskassakin lisää. Cannesissa palkitun Juho Kuosmasen Hymyilevä mies -elokuva – tai Olli Mäki, jona se Ranskassa tunnetaan, sai nimittäin Ranskan ensi-iltansa tällä viikolla . Vaikkei kyse ehkä olekaan suuren yleisön supermagneetista, tunnelma on silti juhlava. Toivon, että moni paikallinen ystävä kävisi elokuvan katsomassa, niin hyvin erityisesti elokuvan alkupuolella suomalaisuus välittyy: maisemat, vahvat naiset ja suomalaisen, sanattoman viestinnän herkkyys.

Kaikesta siitä olisi hirmu kiva jutella seuraavissa illanistujaisissa.

Ketä te olette saaneet ulkomailla hehkuttaa?