Hei, olen tyttö. En ole poika.

Helena

– Hello, I’m a girl.

– Are you a boy?

– No, I’m a GIRL.

Kuusivuotias tyttäreni on aloittanut koulussa englannin opiskelun. Asumme maassa, jossa lapsille opetetaan ensimmäisellä kielitunnilla erottamaan pojat tytöistä ja tytöt pojista.

Se nauratti kovasti. Olen nimittäin näin etänä seurannut synnyinmaassa vellonutta keskustelua pojista ja tytöistä, ja kuinka sitä ei pitäisi koulumaailmassa erikseen korostaa.  Suomessa ollaan mielestäni ihan oikeilla linjoilla, kunhan tässäkin muistettaisiin ne harmaan sävyt – mikäänhän ei tunnetusti ole täysin mustavalkoista.

Ranskassa pojat ovat pitkälti poikia ja tytöt tyttöjä, kyllä. Jos tästä aiheesta (ei saa puhutella tytöistä tyttöinä!) yrittää tässä omassa asuinympäristössä virittää keskustelua, saa takuuvarmasti osakseen kummastelevia katseita. Niin – huomasinhan vielä viime joulunakin yhden nettilelukataloginkin jaetun tyttöjen ja poikien mukaan. Pojille tarjottiin autoja ja tytöille nukkeja. Huhhuijakkaa.

Toisaalta – olen näin Ranskan vuosien jälkeen saanut huomata, että konservatiivisesta kasvatuksesta huolimatta sukupuolierot saattavat korostua joissain tilanteissa ja odotuksissa Suomessa jopa Ranskaa enemmän. (Toki tämä ehkä muuttuu tulevaisuudessa).

Ranskassa olen kuullut naisen ja miehen olevan parhaimmassa tapauksessa toistensa täydentäjät. He eivät siis toistensa vastapuolet tai vihamiehet, vaan toisilleen complémentaire. 

Heitän tässä ilmoille pari ajatusta.

ranta-lapset2

Pitkään Suomessa asunut ranskismieheni sanoi taannoin, että suomalainen mies on sellainen, joka pysyy hengissä vaikka yksin keskellä lumista talvimetsää ja sytyttää vaikka märistä oksista nuotion. Suomalainen mies ei pienestä hätkähdä, vaan puskee läpi jään vaikka pelkällä sisulla ja remontoi ohessa talon. Eikä mielestäni ole aivan väärässä. Suomalainen mies on latinonäkökulmasta miesten mies, todellinen äijä.

Romanttinen, auringosta ja kevyistä elämäniloista nauttiva ranskalainen serkku puolestaan voi olla – rakkausvalmentaja Florence Escaravagea lainatakseni –  myös hyvin sinut “feminiinisen puolensa kanssa” (vaikkei tätä kasvatuksessa korostettaisi). Ranskalainen mies saattaa lausua runoja ja kantaa vaimonsa kimaltavaa käsilaukkua häpeilemättä. Hän on hoikka, harvoin lihaskimppu ja pukeutuu istuvaan kukalliseen paitapuseroon, muttei ole heikko (vaikkei osaisi hakata puita saati soutaa).

Vai?

ranta-lapset

Toisaalta mitä tulee siihen complementaireen, esimerkiksi ranskalaisissa illanistujaisissa miehet ja naiset istuvat sekaisin, mies-nainen-mies-tyyliin, koska eri sukupuolten edustajat viihtyvät erinomaisesti keskenään ja haluavat viettää aikaa yhdessä. Jopa ranskalainen feministi, Simone de Beauvoir koki miehettömät, sukupuolen mukaan erotellut illalliset Amerikan vierailunsa aikana surullisina*, vaikka naisten aseman puolesta taistelikin.

Toisaalta monissa suomalaisissa juhlissa taas näin ei ole. Kuinka moni ollut tilaisuuksissa, joissa miehet karkaavat keskenään saunaan tai grillaamaan ja naiset jäävät keittiöön höpöttämään. Erottelu tehdään sukupuolen mukaan. Miksi näin on?

Tyttäreni on englannin opiskelusta innoissaan. Jännityksellä odotan seuraavan oppitunnin sisältöä.

*Mona Ozouf: Women’s Words: Essay on French Singularity

 

 

 

Poikalapselta nukenvaunujen työntäminen kielletty

paiva2

– Ai, teilläkin poika tykkää työntää nukenvaunuja! Meilläkin, mutta hän ei saa lähteä niiden kanssa ulos, samalla kadulla asuva rouva kikatti.

– Mieheni ei anna.

Hymähdin ystävällisesti, sillä meillä Etelä-Ranskassa tämä ei ole uutta. Vasta eilen parturissa kaksivuotias poika sai kuulla, että “eivätkös nuket ole tyttöjen leluja, ei poikien leluja”. Poika kantoi mukana vauvanukkea, koska isosiskollakin oli. Vaunuja hän työntää, koska isosiskokin tekee niin. Hän haluaa päähänsä pompulan, koska isosiskollakin on.

Vauvanukke, jota kaikki rakastavat

Vauvanukke, jota kaikki rakastavat

Aika usein huomaan selitteleväni “epäpoikamaista” käytöstä muille aikuisille, vaikkei tietenkään pitäisi. Antaa nyt vaan lapsen leikkiä.

Mieleeni tuli taannoinen Suomessa kovasti kohua aikaansaanut Anttila-kohu. Bloggaaja Emmi Nuorgam kritisoi Anttilan tapaa jakaa lelut tyttöjen ja poikien leluihin, minkä seurauksena sai rutkasti kuraa niskoilleen.

Riensin toki katsomaan tuttujen paikallisten lelukauppojen nettisivustoja. Olin positiivisesti yllättynyt: leluja ei oltukaan ensisijaisesti jaettu sukupuolen mukaan, vaikka näin olisi äkkiseltään luullut. Toki, jos lelusivuston etsi-kohtaan kirjoittaa fille (tyttö), tarjonta muuttuu lähestulkoon vaaleanpunaiseksi. Pojille (garcon) puolestaan tarjotaan cowboy-hattuja ja leikkipyssyjä (vaikka niitäkin on kuulemma vedetty markkinoilta Pariisin iskujen seurauksena).

Tyttären lempikengät

Tyttären lempikengät

Roolit ovat tässä maassa vielä niin kovin tiukassa

– Minun poikani pyysi leikkikeittiötä joululahjaksi! Jopa sellaista muffinssikonetta. Voitko kuvitella, tyttöjen leluja, yksi tuttu nainen taivasteli.

– Mutta kaikki huippukokithan ovat tässä maassa miehiä, muistutin.

Sukupuolittuneen ympäristön vaikutukset ovat salakavalasti hiipineet omaankin ajatteluun. Sain kyllä kuulla kunniani kun ennen viime talven Suomen reissua etsin Facebookissa lainaan “poikien talvihaalaria” ja “tyttöjen talvikenkiä”. Oli jostain syystä päässyt unohtumaan, että vaatteetkin voivat olla unisex.