Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

kävely2

Oikea elämä ei aina vastaa mielikuvia. Tällä postauksella osallistun Alkon #nofilter-kampanjaan, joka haastaa paljastamaan todellisuuden täydelliseltä näyttävän kuvan takana. 

 

–       Ai. Mä luulin aina, että sun elämäsi olisi siellä ihan unelmaa.

Ystäväni katsoo minua viinilasin yli. Olin juuri suoltanut hänelle totuuden ensimmäisestä Etelä-Ranskan vuodestani, joka oli vienyt minulta voimat. Elimme kesää 2014.

Sillä hetkellä en olisi halunnut mitään enemmän kuin muuttaa takaisin Suomeen ja ostaa pinaattilettuja ja puolukkahilloa lähikaupasta.

T’es folle? Oletko hullu? olisi ranskalainen sanonut

Oliivit, roseeviini, turkoosi meri ja upottava hiekka. Liian isot aurinkolasit ja tuulessa kevyesti liehuva lierihattu. Mukulakivikujat ja vanha kaupunki, jonka seinät kaikuvat tarinoita.

Yhteistyössä Chez Héléna ja Alko

Riviera on kuin unelma; jo sen sanominen ääneen on kuin laventelilta tuoksuva tuulahdus, jota säestävät sirittävät heinäsirkat.

Kun muutimme Amerikasta kolme vuotta sitten, yksi ystävistämme “halusi hypätä matkalaukkuun ja muuttua meidän lapseksemme”.  South of France kuulosti valtameren toisella puolen unenomaiselta. Nauroin, koska ihaniksi minäkin elämäni seuraavat askeleet kuvittelin.

su-aamu3

Ja hempeältä ranskalainen elämämme blogini välityksellä näyttikin. Ja olihan niitä herkkuhetkiäkin paljon, mutta todellisuudessa kauniit kuvat olivat myös pako myös omasta, uuden ranskalaisen kotiäitiarjen tummentamasta mielentilasta.

Mies oli pitkät päivät töissä kun huolehdin vauvasta ja uhmaikäisestä taaperosta. Turvaverkot olivat tuhansien kilometrien päässä. Kodin katto vuosi ja eteisen seinä homehtui. Pihalla juoksivat rotat. Ikkunat vetivät niin, että sisällä oli lähes yhtä kylmä kuin ulkona.

eze

Miksi me ikinä tulimme?

Olisi varmasti helpottanut, jos joku olisi kertonut, etten ollut tuntemuksineni yksin. Että ulkomaille muuttaneen sopeutumisprosessiin kuuluu tällainenkin vaihe. Että pikkuvauva-arki yhdistettynä taaperoarkeen saattaa muistakin mammoista olla ihan hirveän rankkaa.

Mutten en tohtinut sellaisesta todellisuudestani puhua. Itsehän etelään olimme halunneet.

nice8

Sen sijaan tyydyin tuijottelemaan kateellisena Facebookin kuvavirtaa, joka suolsi kuvia nietoksista ja loimottavasta takkatulesta. Suomessa mökin saunaillat lämmittivät ja työpaikan glögijuhlat olivat vallattomia. Ah, tuonne minäkin haluaisin.

Nyt jälkikäteen kun mietin, yhtäkään kuravaatekuvaa en muista nähneeni.

 

#nofilter-kampanja on osa Alkon vastuullisuustyötä. Alko pyrkii kaikessa toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja siihen, että vaikeistakin aiheista tulee voida puhua. Alkon toimintaa leimaa vastuullisuus ja tämä työ ulottuu mm. henkilökunnan hyvinvointiin, alkoholin liikakäytön vähentämiseen sekä ympäristöasioihin omassa toiminnassa (jätteen vähentäminen, kierrätys ja energiansäästö). Alkoholijuomien kannalta pitkät kansainväliset hankintaketjut aiheuttavat suuria haasteita, sillä tuotteita ei välttämättä pystytä jäljittämään alkutuotantoon asti, ja silloin työolot ja ympäristön suojelun taso saattavat jäädä pimentoon. Alko haluaa edistää vastuullista hankintaketjua jatkuvan parantamisen periaatteella ja tekee säännöllisiä auditointeja viinien tuotantolaitosten lisäksi myös viiniviljelmillä sekä ohjeistaa heitä kehittämään työolojaan eettisten periaatteiden mukaiseksi.
Lisätietoja Alkon vastuullisuustöistä täällä.
Yhteistyössä Chez Héléna ja Alko

Zadaa: Kierrätä vaatteet, pelasta lapset #mäolenmukana

zadaa


Bling! Zadaa! Laura bought your item.

Ei ole totta, nyt jo?

Olin hetki aiemmin ladannut kuvia käyttämättä jääneistä vaatteista Zadaa-nimiseen mobiilipalveluun. Vaatteet olivat kököttäneet kuukausia varastossa, mutten raaskinut poiskaan heittää. Koulun kirpparillehan ne piti viedä, mutta sitten sekin peruttiin Pariisin marraskuisten tapahtumien vuoksi.

Kuin tilauksesta sitten vastaan tuli tämä, suomalainen Zadaa, jota Los Angelesista bloggaava, ihanan inspiroiva Peppe Öhman minut haastoi kokeilemaan. Parasta on se, että myyntituotosta voi panna osan (tai kaikki) hyväntekeväisyyteen! Siitä lisää lopussa.

Yhteistyössä Chez Héléna ja Zadaa

zadaaCollage

Olen toki myynyt vaatteita, erityisesti lastenvaatteita netissä aikaisemminkin. Täällä Ranskassa, kuten Suomessakin Facebookissa on koko joukko erilaisia myyntiryhmiä. Ja sitten on tietysti Le Bon Coin, tuo paikallinen huutonetti, kymmenien miljoonien ranskalaisten käyttämä palvelu, jonne voi panna jopa oman talonsa kaupaksi.

Zadaa erottuu tästä porukasta aikalailla. Jos näihin vertaa, se on oikeasti vähän kuin kaupassa kävisi myyjän avustuksella. Palvelussa myydään nimittäin vain kunkin käyttäjän OMIA vaatteita tai asusteita. Erinomaista on se, että Zadaa-myyjätär löytää käyttäjien joukosta juuri sen kokoiset ihmiset, jotka saattaisivat sopia sinun pöksyihisi tai joiden hamoset kelpaisivat juuri sinulle.

zadaa_känny

 

Näin se toimii:

  •  Lataa Zadaa-applikaatio puhelimeen. Löytyy App Storesta ja Google Playsta. Palveluun kirjaudutaan Facebookin kautta.
  • Kirjaa palveluun omat mittasi. Näin potentiaalinen, samankokoinen asiakas löytää joukosta juuri hälle sopivat vaatteet. (Älä huoli, kaikkia tietoja ei tarvitse panna julkiseksi.)
  • Ota kännykuvat tuotteista ja pane myyntiin. Se on tosi helppoa, palvelu ohjeistaa eteenpäin. Myyntitilanteessa myyjä arvioi vaatteen istuvuutta mm. “how this item currently fits on me”- toiminnolla.  Vinkki vinkkinen – aina parempi, jos kuvaat vaatteet itsesi päällä.
  • Turvallisuus on taattu: ostajan rahat lähtevät myyjälle vasta kun tuote on vastaanotettu ja kuitattu vastaamaan ilmoitusta.
  • Huom! Zadaa on mobiilisovellus, mikä tarkoittaa, että kaikki maksamisesta lähtien tehdään kännykällä.

Varoituksen sana: palvelu on lievästi koukuttava. Paitsi, että shoppailu on sorminäppärää, muistuttaa palvelu sinua aina kun joku on ollut palveluun lataamistasi vaatteistasi kiinnostunut.


Kuten videosta näette, Zadaassa on meneillään #mäolenmukana-hyväntekeväisyyskampanja. Siinä voi lahjoittaa myymistään tuotteista 1 €, 5 €, 10 € tai koko summan hyväntekeväisyyteen. Niin minäkin olen tehnyt. Tarkoituksena on kerätä 10 000 € Pelastakaa Lapset ry:lle kotimaan ja ulkomaan lasten hyväksi. Iso bloggaajajoukko on jo kamppiksessa mukana: lähdehän sinäkin!

P.S. Minut ja nämä postauksessa näkyvät vaatteet löydät myynnistä Zadaasta, nimeni siellä on Helena L. Koodilla HL4104 saat uutena Zadaan käyttäjänä vielä viisi euroa tutustumisrahaa.

Yhteistyössä Chez Héléna ja Zadaa

Kalaöljypaloja postiluukusta – testissä Minisun Omega Junior

omega


– No, miltä se maistuu?

Postilaatikosta oli tupsahtanut Minisunin kalaöljyä ja D-vitamiinia sisältäviä geelipaloja testattavaksi. Paketti Suomesta saakka! Lapset olivat innoissaan.

– Vähän kuin karkkia. Aluksi on hyvää, mutta sitten tuntuu kuin söisi kalaa, nelivuotias, ranskalaiset makunystyrät perinyt tyttöni analysoi pehmopalaa suussaan.

Niin, kalalta geeli ehkä suussa tuntui, muttei maistunut. Niin ainakin jälkipalautteesta päättelin.

– Äiti, saanko taas karkin?

Yhteistyössä Chez Héléna ja Verman

omega2

Olin itse kiinnostunut testaamaan Vermanin Minisun Omega Junior -tuotetta,  koska Ranskassa ei lapsille suunnattuja valmisteita ole samalla lailla tarjolla kuin pohjolassa. Kaikkihan Suomessa tuntuvat tietävän, että lapsen kasvavat aivot tarvitsevat kalaöljyä. Omega 3-rasvahapot parantavat mm. lapsen keskittymiskykyä. Täällä en sellaiseen aihepiiriin ole törmännyt edes lastenlääkärin tykönä.

No, talven flunssaan paikallisesta ranskalaisapteekista löytyy kyllä vitamiineillä höystettyä yskänlääkemäistä nestettä ja vastustuskykyä vahvistetaan maitohappobakteerein. Lasten omiin omega 3-purutabletteihin olen törmännyt vain kerran ja silloinkin bio-kaupassa.

omega3

– Oletko varma, että nuo ovat turvallisia, kysyi oma ranskalaispuoliskokin kun lapset mutustelivat uutta tulokasta aamiaispöydässä.

– Chéri, ne ovat kalaöljyä!

Ranskalaiset lääkärit saattavat kyllä määrätä lapselle helposti kassillisen lääkkeitä (tämä on totta!), mutta ravintolisiä harvemmin. Etelä-Ranskassa esimerkiksi lasten D-vitamiinikin annetaan Suomessa tuttujen tippojen sijasta D-vitamiiniampulleina. Lasinen ampulli sisältää tujauksen vitamiinia, joka juotetaan lapselle sellaisenaan tai sekoitettuna ruokaan tai juomaan. Voitte vain kuvitella kysymysteni määrän. Onko se varmasti turvallista? Eikö tätä kannattaisi mieluummin antaa pienissä erissä? Voiko sitä tulla liikaa?

omega4

Toki asuinpaikallakin on näissä asioissa varmasti merkitystä: auringossa kasvavat lapsemme saavat esimerkiksi D-vitamiiniä luonnollisesti enemmän kuin suomalaiset serkkunsa. Pohjoisessa D-vitamiinin saanti on ihan toisella tavalla tuplavarmistettava. Siksi onkin kätevää, että yhdessä Minisunin geelipalasessa on omega-3:n lisäksi myös pimeässä Suomessa tarvittavat päivittäiset D-vitamiinit.

Henkilökohtaisesti olen itse kuitenkin innoissani rasvahapoista, minkä vuoksi lasten herkkupaketti pysyy nyt meidän aamiaispöydässä. Taidanpa ottaa pakkauksen seuraavalle lastenlääkärikeikalle mukaan. Ehkä häntäkin voisi kiinnostaa?

Yhteistyössä Chez Héléna ja Verman