Naisten ihana viikonloppuretki Nizzaan

Nice-samppanja

Nyt pitää päästä hetkeksi pois. Soitin podcast-ystävälleni Lillille eräänä iltana, minua harmitti. Olin joutunut jättämään hauskan illanvieton välistä lasten takia.

Niin, tiedänhän minä, että aika aikaa kutakin. Lapset ovat pieniä vain hetken. Sitten kun lapsilla alkavat omat menot, heitä tulee ikävä. Nauti nyt.

Mutta juuri sillä hetkellä harmitti. Kiukutti suorastaan. Teki mieli heittää tiskirätti seinään ja polkea jalkaa. Minäkin haluan!

Siitä se sitten lähti.

selfie malmaison

Ryhdyimme Lillin kanssa suunnittelemaan naisten lapsivapaata minimatkaa Nizzaan. Keskusteluistamme kuultuaan ystäväni Johannakin ilmoittautui mukaan, tarvetta kun kuulemma irtiottoon oli sielläkin. Maukas, energisoiva resepti kaipasi vain ihanaa hotellihuonetta, shoppailua, samppanjaa, hyvää ruokaa ja kunnon discothequen.  

Nyt kun tuo viikonloppu takana, voi sanoa, että kaikki meni täysin nappiin. Tällä herkulla pärjää taas pitkään.

nizza2

Nizzahan on Antibesiin verrattuna suuri, eläväinen kaupunki, joka tarjoaa tosi herkullisen paletin tekemistä. On rantaa, museoita, musiikkia, kauppoja – mitä vain. Tällaisesta pikkukaupunkilaisesta jo puolikin päivää naapuripitäjässä on kuin matka ulkomaille. Mieletön kaupunki.

Yhteistyössä Chez Héléna ja La Malmaison Nice

Malmaison-hotelli

Reissun kermavaahtokuorrute oli se, kun meille tarjoutui mahdollisuus yöpyä neljän tähden La Malmaison-hotellissa. La Malmaison sijaitsee aivan keskustan ostoskatujen kupeessa, kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.  Vanhasta, tunnetusta huoneistohotellista on vastatehdyn remontin myötä kuoriutunut tyylikäs, mutta lämminhenkinen boutique-hotelli, mistä on varmasti osaksi kiittäminen sen suomalaista johtajaa, Sanna Gehrkheä.

– Minä tarkastan jokaisen huoneen itse, ennen kuin se luovutetaan asiakkaalle, hän paljasti meille aulassa. Pienimpiä yksityiskohtiakin mietitään tarkasti. Plussaa tulee herkullisista, huoneeseen tilattavista nizzalaisista apéro-paloista!

Tiedoksi muuten kiinnostuneille, että La Malmaisonilla on tasaisin väliajoin hyviä tarjouksia, joista kannattaa kysyä suoraan hotellilta (klik).

podcast-Nice

Lillin kanssa kun oltiin liikenteessä, päätimme kuitenkin hyödyntää pienen osan yhteisestä ajasta podcastin tekemiseen ja suunnitteluun. Putiikkihotellin lattialla syntyi haastattelu, jonka voit käydä kuuntelemassa täällä. Näistä työoloista emme valita laisinkaan.

Sitten ne lasit samppanjaa ja shoppailemaan!  Pikkuinen kierros nizzalaisessa kauppakeskuksessa ja ketjuliikkeissä, muutama vaatekappale, uusi hammasharja unohtuneen tilalle.

24h without kids. #girlsnight #nice #fun #shopping #friends

A photo posted by Helena Liikanen-Renger (@chez_helena) on

Sitten kipin kapin vielä hotellille kaunistautumaan, kunnon poppi soimaan, ripsarit kehiin ja ravintolaan. Sanna oli varannut meille pöydän kulman takaa, nizzalaisesta Coco et Rico -ravintolasta. Suosittelen lammasta. Se oli herkullista!

Nice-place-massena

Matka jatkui aterian jälkeen vielä vanhan kaupungin kujille, mistä tämä illan viimeinen kuva kertoo varmaan kaiken oleellisen. Päästiinhän siinä tosiaan tanssimaankin.

Nice-dance

Vasta lähempänä aamukolmea tallustimme sitten takaisin hotellille, pehmeisiin lakanoihin. Arvatkaapa vain miten ihanaa oli aamulla herätä valmiiseen aamiaispöytään? Ohessa väsynyt mutta onnellinen matkalainen.

Malmaison-hotelliaamiainen

Yhteistyössä Chez Héléna ja La Malmaison Nice

Etätyöläisen elämänhallinta

etätyö

Työ itämaan auringossa, sepä vasta jotain. Kun puhutaan etätöistä tai nomadeista, julkisuuteen nousevat yleensä lapsettomat digialan osaajat, jotka ovat muuttaneet Thaimaahan tai Balille. Harvemmin keskusteluun nousevat esimerkiksi puolisonsa kyljessä  lähteneet miehet ja naiset, jotka ovat maailmalla kehitelleet itselleen mielekkään etätyöpaikan.

Me haastattelimme Lillin kanssa uusimpaan Podcast-jaksoomme Leenaa, jonka perhe muuttaa ja matkustaa miehen työn perässä usein. Moni pikkulapsiperheen mamma jää mieluusti lapsen kanssa kotiin ja nauttii ulkomailla pitkästä hoitovapaasta. Kaikille se ei kuitenkaan sovi: kunnianhimoinen ja työteliäs Leena on esimerkiksi perustanut firman, jonka puitteissa bloggaa, tekee blogiyhteistöitä, suunnittelee valmennuksia ja ties mitä vielä. Asiakkaitakin on löytynyt, mutta itsestä on pidettävä meteliä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.

Kuten Leena, minäkin olen Suomesta lähdettyäni kehittänyt itselleni työpaikan. Toimittaja olin toki entuudestaan, mutta aina kuukausipalkalla. Täällä Ranskassa ryhdyin freelancer-toimittajaksi ja blogistiksi, kirjoitin kirjan ja viimeksi syksyllä rupesin vielä Lillin kanssa tuota podcastiakin väsäämään. Töitä on tosi mukavasti, ja mikä parasta, teen juuri sitä mistä tykkään. Kovasti kyllä toivon, että tulevaisuudessa työrepertuaari vielä tuosta laajenisi, suunnitelmia nimittäin ainakin on.

Ainoa ongelma näin laajan paletin pyörittämisessä on kuitenkin sen hallitseminen ypöyksin.

Ensinnäkin itsekurin on oltava ihan valtaisaa. Se ei minulla kotona aina sitä ole (pahimpana hetkenä, kuten tänä aamuna jopa imuri voi innostaa enemmän kuin näppis), joten päätin viimein kirjata itseni paikalliseen coworking-työhuoneeseen. Siellä voin nyt käydä tarvittaessa kirjoittamassa silloin kun kotona mikään ei suju. Ja mikä ihaninta, samalla tulee väkisinkin tavattua ihmisiä. Tämänkin alla olevan kuvan minusta otti uusi tämänpäiväinen tuttavuuteni, joka keskittyi nettimarkkinointiin vastapäisessä pöydässä (silloin kun en häntä höpötykselläni häirinnyt).

navlab

Kaupungilla on kiva tehdä hommia myös siksi, että siellä pääsee lounaalle kahvilaan, missä voi tavata lisää tuttuja. Terkut vaan muuten Antibesin lempparikahvilastani, Choopy’sta (kivoista Antibesin kahviloista lisää täällä). Miksen ollut tajunnut tehdä tätä useammin? Puurtaminen yksin omassa työhuoneessa ei sovin minun luonteelleni ollenkaan, paljon paremmin tämä sujuu kun joku hyörii ympärillä. Avokonttorin peruja varmaan.

choopy's

Toinen vaikea homma on työkalenterin hallitseminen perhe-elämän ohessa. Ilman hyvää päiväohjelmaa mistään ei tule mitään ja sekoillessa stressi purkautuu pelkkänä itkuna ja kiukutteluna. Alkuvuonna (uudenvuodenlupaus) yritinkin muuttaa elämääni järjestelmällisemmäksi perustamalla somemaailmassa hehkutetun Bullet Journalin, koska se näytti niiiin ihanalta. Työ työnä ja vapaa-aika vapaa-aikana. Katsokaa nyt tätä Instagramista löytämääni kirjasta!

Lyhykäisyydessään voisi sanoa, että Bullet Journal on itsetehty kalenteri, joka lupaa vetää elämän hyvään järjestykseen. Se tehdään tavallisesta vihkosesta kokonaan itse, koristelut ovat kunkin päätettävissä. Luettuani käyttöoppaita totesin kuitenkin, että ennen kuin minulla on elämä bullettimaisessa järjestyksessä, olen repinyt jokaisen hiukseni päästä. Kärsivällisyys ja aika eivät riittäneet moisen ihanuuden perustamiseen, joten jätin asian sikseen.

stigu

Onnekseni sainkin blogipostina englantilaisen Stigu-kalenterin, jossa tarpeitani vastaavat kalenteriraamit olivat jo valmiina. Nappasin heti käyttöön. Jo nyt huomaan, että viikottaiset To do -listat pitävät viikon suunnitelmat hallussa ja kalenterin lopussa olevat tyhjät sivut antavat mahdollisuuden panna muistiin kaikenlaiset, ohikiitävät ajatukset. Superplussaa tulee myös erinomaisen selkeästä viikkonäkymästä, josta selviää seuraavan viikon aikataulu yhdellä, nopealla vilkaisulla. Ah… ja nuo tarrat… niitä sisälläni uinuva DIY-ihminen rakastaa.

Pikkuinen miinus tulee oikeastaan ainoastaan kalenterin isosta koosta. Ja vielä näin aluksi vähän vierastan Stigun sivuille kirjattuja erinäisiä elämänhallintaohjeita (How to make an energetic day…), mutta ehkäpä saattaisi niistäkin tässä kaaoksessa olla hyötyä. Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin suositella.

Choopy's eväät

Näillä eväillä siis tulevaan työvuoteen. Miten sinä pidät elämän hallussa?

 

 

Pikkuperheen kera lentokenttähotelliin

nukkuu

Olemme Ranskassa taas! Suomen reissu oli upea ja kotimatkakin meni mukavasti, joskin vaati tällä kertaa muutamia erityisjärjestelyjä. Yhteydet Ivalosta Nizzaan nimittäin eivät ole ne kaikkein kätevimmät.

Yhteistyössä Chez Héléna ja GLO Hotel

lentokone

Lentopalapelin ääressä kohtasin umpikujan: homma vaan ei onnistunut ilman yöllisten tuntien odottelua lentokentällä.

Niinpä päätin varata perheellemme ensi kertaa yön lentokenttähotellista Helsinki-Vantaalta. GLO Hotel Airport sijaitsee kakkosterminaalin alakerroksessa ja osoittautui perheellemme monin verroin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin se, että olisimme matkanneet yöllä taksilla muutamaksi tunniksi ystävien sohvalle Helsingin keskustaan ja aamunkoitteessa takaisin kentälle.

lentokentta%cc%88

Olimme varanneet lentomme Ivalosta Helsinkiin keskiviikkoillalle ja paluun Helsingistä Nizzaan torstaiaamulle. Lähtö Ivalosta oli myöhäinen, mikä tietysti mahdollisti sen, että saatoimme nauttia hangista vielä viimeisenkin päivän ajan. Lumimyräkän vuoksi olimme Helsinki-Vantaalla lopulta vasta puolen yön jälkeen, lapset rättiväsyneinä.

glo-hotelli

Kentällä jätin miehen odottelemaan laukkuja ja kannoin lapset alakertaan nukkumaan. Meidän pikkumatkalaisista vasta olikin  jännää yöpyä lentokentällä! Meillä oli moderni perhehuone neljän sängyn kera, mikä sopi hienosti. Tietysti kun terminaalissa ollaan, tunnelma oli hotellissa vähän kuin hienommalla Ruotsin laivalla, koska ikkunaa huoneessa ei ollut. Valoa sen sijaan toi huoneen kulmaan rakennettu lasiseinäinen kylppäri.

glo-kylppa%cc%88ri

Kun lapset jo kuorsasivat pedissään, mies kantoi matkalaukut sisään ja mekin kävimme yöpuulle. Kellot soimaan: noin seitsemän tunnin jälkeen olikin jo aika nousta aamiaiselle.

huone

Minä tungin tulpat korviin ja nukuin hyvin kuten näemmä tekivät lapsetkin. Mies sen sijaan vähän valitteli käytävältä kuulunutta meteliä. Saimme aulassa selityksen liikenteelle: hotelli oli keskellä yötä joutunut majoittamaan hiekkamyrskyn takia Kap Verdelle jumiin jääneitä ja sieltä viimein palanneita suomalaismatkaajia. Siitä ylimääräinen kolina.

Eikä terminaaliin rakennetulta hotellilta tietenkään voi odottaa täydellistä hiljaisuutta – kentällä kun ollaan, matkaajia riittää vuorokauden ympäri. Yhdenkään lentokoneen ääntä en sen sijaan huoneeseen kuullut, mitä ihan ihmettelin.

aamiainen

Sitten vielä iso hotelliaamiainen nassuun ja uudelle lennolle. Liukuportaita yläkertaan ja suoraan check in -jonoon. Nizzassa oltiin jo puoliltapäivin ja väittäisin, että jopa suhteellisen pirteinä.

Lentokenttähotelli

Plussaa:

  • Mahdollistaa lyhyilläkin vaihdoilla mukavat unet oikeassa sängyssä, mitä matkaileva pikkulapsiperhe kiittää.
  • Lämmin suihku.  Mikä ihana asia! (Varsinkin jos lapsen mustikkamehut ovat kaatuneet edellisellä lennolla syliin.)
  • Mikään ei voita kunnollista aamiaista ennen matkaa.

Miinusta:

  • Lentokenttähotelleissa on liikettä vuorokauden ympäri, joten käytävämeteliin pitää varautua.

Yhteistyössä Chez Héléna ja GLO Hotel