Ranskalainen vs. suomalainen dieetti

dieetti1

Suhteemme alkuvaiheessa ranskalaispoikaystävän mateleva kävelytyyli ärsytti. Vauhtia nyt! Kadulla pitää kävellä reippaasti, ei laahustaa.

– Miksi?

Niin miksi. Enpä ollut tullut ajatelleeksi. No ehkä siksi, että arkikävelykin on suomalaiselle suoritus.

Suomessahan kaikki tuntuvat juoksevan maratoneja. Tai vähintään käyvät salilla monta kertaa viikossa. Sitten on niitä, jotka elävät vesiurheilulle ja purjehtivat pakkasessakin.  Yksi porukka vaeltaa umpihangessa Norjan vuonoilla.

On miltei ihailtavaa pyöräillä kovimmilla talvipakkasilla työpaikalle ja ottaa sitten jäätyneistä viiksikarvoista selfie. I did it! Minä tein sen!  Innokkaimmat jakavat työmatkoiltaan myös “ennen ja jälkeen”-kuvia.  Tässä minä jääkalikkana pyörän selässä ja tässä taas normaalina itsenäni työpisteellä.

dieetti2

Ruoankin syöminen tuntuu sosiaalisen median välittämänä olevan yhtä hampaidenkiristystä: rahkaa, viherpirtelöä ja raakapuuroa. Joku törsäilijä on latonut avokadosuikaleita kuitupitoiselle kokojyväkäppyrälleen.  Varsinkin tuon viimeisen näkeminen saisi ranskalaisen, mustalla kahvilla ja paahtoleivällä kuorrutetun aamiaismassun kääntymään.

Only in Finland.

Ainakin siltä se täältä etelästä katsottuna tuntuu. Se on totista luterilaista suorittamista, pakollista ponnistelua, joka antaa ihmiselle ikäänkuin oikeuden satunnaiseen nautiskeluun. Sadepisarat karaisevat ja tekevät ihmisestä vahvemman. Nälkä pitää tarkkana.

Tänä aamuna luinkin Hesarista kiinnostavan artikkelin fitness-buumista. Siinä lääkäri kertoo, kuinka ihmiset nipistävät levostaan, jotta ehtisivät suoriutua stressaavasta työstä ja uuvuttavasta kunto-ohjelmasta. Kai sitä elämää voi noinkin elää.

dieetti3

Ranskassa en ole moiseen kilvoitteluun törmännyt. Täällä vapaa-ajan ja työn rajat hämärtyvät kun viikonlopuista nautitaan kuin pikkulomista. Illalla saatetaan ottaa lasi viiniä ja pala suklaata. Mihinkään ei ole kiire, kuntosalillekin kokoonnutaan lähinnä keskustelemaan.

Naapurin rouvan vein ensi kertaa lenkille sitten yläasteen. Siihenkin sain ylipuhuttua sillä ehdolla, että voidaan pysähtyä tarvittaessa kahville kesken matkan.

Joogakaverini taas luonnehti minua sanoin “trop speed”, jonka voisi suomeksi kääntää liian nopeaksi. Opettaja muistutti, ettei mihinkään sovi sattua.

– Jos haluat kiduttaa itseäsi, niin siitä vain. Mutta ei siitä ole mitään etua, hän sanoo.

Häh?

Ympärilläni olevat ranskalaiset onnistuvat pysymään normaalipainoinoisina elämästä nauttimalla, hampaita kiristelemättä. He arkiliikkuvat. He eivät syö yksin, vaan  ruoka-aikoina perheen tai ystävien kanssa. Sallivat itselleen pieniä nautintoja, muttei koskaan ähkyä. Eivät nauti välipaloja saati karkkia (jos suklaata ei lasketa).

Ja ennen kaikkea, tuntuvat olevan sujut itsensä kanssa. Niin olen täällä muuten minäkin.

Tässä huippumalli Caroline de Maigret’n erinomaiset treenivinkit. Toimisivatko Suomessa?

Supermarkettiruokien musta lista

Ruokaostoksilla Ranskassa valitsemme supermarkettien sijasta yleensä kuvan torin tai pikkukaupan, mutta tuleehaan niistäkin toki osteltua. Varsinkin kun on kiire.

Vastikään täällä listattin vältettäviä kosmetiikkatuotteita, nyt joukko ravintotieteilijöitä on löytänyt ranskalaisista supermarketeista yli sata tuotetta, jotka heidän mielestään pitäisi kieltää kokonaan (!). Tämänvuotisen “Hyvä valinta supermarketissa“-julkaisun virallinen julkaisupäivä on reilun viikon päässä, mutta osa tuloksista on kerrottu. (Ranskassa uusi Le Bon Choix au Supermarché julkaistaan joka vuosi.)

Ravintotieteilijät tämän julkaisun takana olivat käyneet läpi kaikkiaan 800 supermarkettituotetta. Niistä 323 tuotetta kehotetaan välttämään ja kun perataan listaa pidemmälle, 107 pitäisi kieltää kokonaan lisäaineittensa tai huonon laatunsa takia.

Ennakkomarkkinointi on onnistunut, minäkin aion ostaa opuksen heti kun se tulee kauppoihin. Sen verran kiinnostavalta sisältö kuulostaa. Pienet julkisuuteen valuneet otokset osoittavat, että huonolle listalle pääsi sellaisiakin tuotteita, joilla on hyvä maine. Kuten nyt esimerkiksi Tropicanan mehuja (kuten Tropicana Essentiel Antioxydant) ja mediatietojen mukaan joitain Yoplait’n hedelmäjogurtteja ja Gervitan mansikkajogurtteja.

Muoviin pakatun lohiterriinipalasen joutuminen listalle (Entrée au Saumon Odyssée) ei kauheasti yllättänyt. Tieteilijät olivat löytäneet tuotteesta kaikkiaan 40 erilaista ainesosaa, joista 11 oli pelkkiä lisäaineita. Ja olihan porukassa myös se kummallinen vaaleanpunainen turskamunamössö (Tamara oeufs cabillaud blini), jota sukulaisissa olen nähnyt levitettävän aperitiiviaikaan valmisblinien päälle. Kalaa on tuotteessa vain 40 %. Enää en edes yritä esittää, että tykkäisin.

Sitten oli tietysti iso joukko kinkkuja, kuten ne valmispaloiksi leikatut Fleury Michonin “kinkkutulitikut”, joita joskus on ostettu pizzan päälle. Niistä “vain” 87 prosenttia on kinkkua, loput vettä ja lisäaineita. (Tässä kohtaa tuli väkisinkin mieleen, että kuinkakohan sysimustalle listalle ranskalaiset panisivat suomalaisille maistuvat jauhoiset grillimakkarat.)

Itseäni toki koskettavat myös lista gluteenittomat tuotteet, olen nimittäin nyt lähes vuoden pysytellyt vähägluteenisella ruokavaliolla. Keliaakikko en ole (se on testattu), mutta ilman viljatuotteita pärjään paremmin. Odotettavissa on, että joukosta löytyy myös sellaisia vältettäviä.

– Nähdään kauheuksia, yksi teoksen kirjoittajista varoitti puhuessaan gluteenittomista tuotteista.  Kun vehnä korvataan muilla tuotteilla, lopputulos on kaukana ideaalista ravinnosta.

Hassua muuten on, että opuksen hyvien tuotteiden listalta löytyy niitä samojen firmojen nimiä kuin huonoltakin listalta.  Kuten nyt Tropicanan Ruby Breakfast-mehu esimerkiksi, jossa on suhteellisen vähän sokeria. Fleury Michoninkin superior -25 % de sel- kinkkukin löytyi vihreältä listalta. Vain kolme lisäainetta!

Kuka munii suklaamunat, pupu, kukko vai kirkonkello?

virvon

Nyt pääsiäisen alla tuli lähipiirissä puheeksi suklaamunat ja niihin liittyvät kummat välikädet. Kerroin nimittäin Ranskan sukulaisille, että meillä pohjoisessa ne munii kukko. He äimistyivät: “Eihän munia nyt kukko muni vaan tietenkin kirkonkellot! Les cloches!”

Tässä muutamia esimerkkejä eri puolilla maailmaa seikkailevista salaperäisistä suklaamunavälikäsistä. Onko teillä lisättävää?

virvon2

1) Yhdysvalloissa munii pupu

Yhdysvalloissa järjestetään pääsiäisenä “egg hunt” eli munanmetsästys. Myös me osallistuimme pienokaisen kanssa Kaliforniassa semmoiseen. Kori käteen ja pihalle etsimään! Metsästyspaikalla oli tietysti paikalla myös iso pupu, joka oli munat lapsille piilottanut.

Tai sitten muninut, en tullut kysyneeksi.

virvon3

2) Suomessa munii kukko

Meillä lapsuudenkodissa suklaamunat muni kukko. Se oli keltainen, heltakas, huopakankaasta ommeltu kukko, joka pullautti suklaamunia hassuihin paikkoihin. Kerran oli yhden muninut jopa siskon tyynyn alle. Se löytyi aamulla ihan lituskaisena, mikä nauratti. Kukko se vasta oli veijari.

Kukon esikuva on kuulemma peräisin raamatusta, lintu kun on valppauden symboli. Tarinan mukaan se päästää munat silloin kun Jeesus on noussut haudasta.

Toki joissakin perheissä kerrotaan nähdyn myös pupuja. Meillä ei koskaan.

virvon4

3) Ranskassa munivat kirkonkellot

Ensimmäinen suklaamunametsästys ranskalaisen anopin luona oli aikamoinen menestys. Serkkulapset löysivät mummin kukkapuskista valehtelematta 20 kiloa munia. Pelkkä kasan katsominenkin aiheutti vatsanväänteitä.

Mutta paikallapa ei ollut pupu saati kukkoa, salavisiitillä olivat tietenkin käyneet kirkonkellot! Mitä ihmettä?

Tarina kuuluu näin. Ranskassa kirkonkellot soivat joka päivä, paitsi pääsiäisenä. Silloin, pitkänäperjantaina ja pääsiäislauantaina, kirkolta ei kuulu ääntä, koska kellot ovat lähteneet reissuun: ne ovat lentäneet Roomaan. Kun ne sitten pääsiäissunnuntaina jälleen palaavat,  pudottavat ne lasten pihoille suklaamunia. Ja kokemukseni mukaan aikamoisen määrän.

Tässä vielä opetusvideo aiheesta, joka sopii myös kielipuolille.

P.S. Arvatkaapa kuka virpoo ylimmässä kuvassa?