Vanha kansa tietää: samppanja parantaa flunssan

Nice-samppanja

Viikko kamalassa flunssassa alkoi tulla täyteen. Kun sunnuntai-iltana kömmin suihkusta alakertaan, oli mielessä kuuma hunajatee. Mutta mies olikin nostanut pöydälle vieraiden jäljiltä jääneen samppanjapullon pohjan.

– Nyt kokeillaan isäni kirjan reseptiä, hän sanoi.

Niin, olinhan minä toki edesmenneen appiukon lääkintäkirjasta kuullut tarinoita. Siinä kuulemma kerrottiin, kuinka viiniä voitiin hyödyntää vaivaan kuin vaivaan. Flunssaan sopiva lääke oli esimerkiksi kuumennettu samppanja.

Satunnaisen samppanjalasillisen terveysvaikutuksiin uskon toki minäkin.  Kuumennettu, sokerilla maustettu samppanja sen sijaan kuulosti vähintäänkin naurettavalta ja jos sallitte,  hienostelevalta. Mutta mikäpä siinä.

Uskottavuutta pönkittääkseen mies näytti vielä netistä löytämänsä, samaisen flunssalääkereseptin ranskalaiselta “seniori kunnossa“-sivustolta.  Tekstissä väitettiin, että kun samppanjan lämmittää ja siihen sekoittaa sokeria, vapautuu mineraaleja, jotka vähentävät tulehdusta. Mitään virallista lähdettä en väitteelle tosin löytänyt.

Okei, kokeillaan. Pannaan tämä mummo kuntoon.

champagne

Aivan aluksi lasillinen samppanjaa kaadettiin kattilaan, jossa siihen lisättiin kaksi palaa sokeria. Sitten sekoitusta lämmitettiin siihen saakka, kunnes sokerit olivat liuenneet (huom! älä kiehauta!), minkä jälkeen juoma kaadettiin kuppiin, jossa sen annettiin jäähtyä viileäksi. Ihmelääkehän nautitaan siis kylmänä, ei kuumana. Ei hullumpaa.

Ja miten kävi?

Luonnollisestikin illan tunnelma kohosi  rutkasti lääkejuoman myötä. Mutta mikä kummallisinta, seuraavana aamunakin olo oli kuin uudella ihmisellä, nenä ei ollut tukossa ja ajatukset kulkivat. Ehkäpä se siis todella toimi?

Tiedä sitten. Varmuuden vuoksi vaadin seuraavankin flunssan kitkemiseksi samaa, kuplivaa palvelua.

 

Le menu-enfant : une étonnante déception en France, pays des gourmets

restau - francaise

« Steak haché frites, s’il-te-plaît. »

Un enfant de trois ans sait déjà dire qu’il veut commander un steak haché frites avant même que sa maman n’ait eu le temps de jeter un coup d’œil au menu.

Les petits français savent très bien se comporter au restaurant, ça, tout le monde le sait. Mais les petits anges sont malheureusement trop rarement pris en compte dans l’élaboration du menu.

C’est quand même surprenant, que dans un pays gourmet comme la France on serve aux enfants des plats aussi médiocres. En plus du steak haché frites, le menu-enfant comporte souvent les plats suivants :

  • pâtes au beurre
  • pâtes avec du jambon blanc
  • poisson pané frites
  • nuggets frites

Bien sûr, les enfants adorent ces plats, qui sont d’après eux « des plats nourrissants trois étoiles » que papa ou maman veulent bien préparer seulement dans des situations exceptionnelles à la maison.

Mais pourquoi, ô pourquoi, on me sert un excellent poisson frais aux légumes, quand on sert ce genre de mauvaise nourriture aux enfants ? C’est quelque chose que je ne suis pas encore parvenue à comprendre en quatre ans. Personne n’a encore organisé de manifestation contre cela ? Ni même une grève ?

Bon, à dire vrai, je dois bien avouer que j’avais commencé à m’habituer à ce petit défaut, jusqu’à ce que nous partions en Estonie pour nos vacances d’été. Au-delà du fait que dans quasiment chaque restaurant de Pärnu (petite ville côtière estonienne) il y avait à disposition un coin jeux ou des feuilles pour dessiner, les menus pour enfants étaient particulièrement alléchants. Pour les petits, à la place des frites, il y avait de la purée de pommes de terre ou de carottes et à la place des steak hachés, du poisson frais ou un filet de poulet. Dans un restaurant, on proposait même aux enfants un délicieux entrée: des légumes frais accompagnés de petites sauces. Ce genre de chose est donc possible !

Un bon moyen d’éviter les menu-enfants en France, c’est bien entendu de commander un plat pour adulte que l’on partagera en deux pour les enfants. C’est d’ailleurs ce que nous essayons souvent de faire, mais malheureusement cela marche rarement. Notre progéniture a bien sûr déjà eu le temps, durant ces quatre années, d’apprendre que chaque cuisine, d’un restaurant à l’autre, propose toujours un steak haché-frites.

Mamaaaan ! S’il-te-plaît ! 

lundi en francais

Aikuisille gourmet-illallinen, lapsille voipastaa

le diner

– Steak haché frites, s’il te plaît.

– Jauhelihapihvi ranskiksilla, kiitos, tietää jo kolmevuotias ravintolan kävijäkin sanoa ilman, että äiti on edes ennättänyt kurkistaa  menu-korttia.

Ranskalaislapset osaavat käyttäytyä erinomaisesti ravintolassa, senhän tietävät kaikki. Siksi(kin) on varsin kummallista, että vain harvan ravintolan menukortissa hyväkäytöksisiä pikkuasiakkaita huomioidaan kummemmin.

Monelle matkalaiselle voikin tulla yllätykseksi, että Ranskan kaltaisessakin gourmet-maassa lapsiasiakkaille tarjoillaan varsin tylsää ruokaa. Jauhelihapihvin (varoitus – usein menu-kortissa se käännetään englanniksi harhaanjohtavasti hamburgeriksi) lisäksi hienommakin ranskalaisen ravintolan lasten lista pitää usein sisällään seuraavia annoksia:

  • pâte au beurre (pastaa voilla)
  • pâte avec du jambon blanc (pastaa, jonka kupeessa on paketista otetut pari siivua keittokinkkua)
  • poisson pané frites (iso kalapuikko ranskiksilla)
  • nuggets frites (kananuggetit ranskiksilla)

Lapset tietysti rakastavat näitä omasta mielestään “ravitsevia kolmen tähden annoksia”,  joita isä tai äiti ei kotona suostu kokkaamaan kuin ääritilanteissa. Mutta miksi, oi miksi minulle tarjoillaan kyllä erinomaista, tuoretta kalaa taiteellisin tilpehöörein, mutta lapsille tätä uppopaistettua mömmöä? Sitä en ole vielä näiden neljän vuoden aikana ymmärtänyt. Kerran kun ravintolassa ollaan, olisi mukava maistaa uusia makuja. Eikö kukaan todella koskaan ole järjestänyt aiheesta mielenosoitusta tai lakkoa?

No, jos totta puhutaan, olin minäkin jo ennättänyt tähän pienoiseen epäkohtaan tottua, kunnes matkasimme kesälomallamme Viroon. Paitsi, että lähes jokaisessa virolaisessa ravintolassa oli lapsille tarjolla piirustuspaperia tai leikkinurkkaus, ravintolan lastenlistat olivat ihastuttavia. Ranskalaisten perunoiden sijasta pienokaisille oli tarjolla juuresmuusseja ja jauhelihapihvin sijasta kanafilettä tai tuoretta kalaa. Yhdessä ravintolassa lapsille kiikutettiin jopa herkullinen alkupala: tuoreita kasviksia pienellä dippikastikkeella. Tällainenkin on siis mahdollista!

Yksi tapa välttää lastenlistoja on Ranskassa tietysti tilata kahdelle lapselle aikuisen ruoka-annos puoliksi. Sen usein yritämmekin tehdä, mutta valitettavan usein onnistumatta. Jälkikasvumme on nimittäin jo näinä ennättänyt oppia, että ravintolan kuin ravintolan keittiöstä löytyy aina yksi ihanaakin ihanampi steak haché frites. Äitiiiiii! Kilttiiii!

Kuulostaako tutulta?