Yksi leikkinurkallinen ravintola, s’il vous plaît .

Kun minä taas kerran vietin sateista lauantai-iltaani (ja ystävänpäivää – yhyy!) eräässä hampurilaisravintolassa kaakaota siemaillen, tuli aikamoinen ikävä pohjoismaisia, lapsinurkkauksellisia ruokaravintoloita.

Meidän perheessä ulkona syödään aika harvoin, koska yksivuotias kullannuppumme ei enää millään malttaisi. Ruoka lentää lattialle kolmessa minuutissa, pää kolisee kohta pöydän kulmaan ja korvat särkyvät kiljumisesta – meillä sekä naapureilla.

mäkki2

Näin siis kaikkialla muualla paitsi siellä hampurilaisravintolassa, jossa lapsi saa kiivetä muiden metrin mittaisen kanssa rappuja ylös, laskea liukumäkeä alas ja nauraa. Hampurilaisketjut ovat ainoita lapsiparkillisia ravintoloita meidän eteläranskalaisessa paratiisissamme. Näin siis vaikka lukuisat vanhemmat ovat puutetta kanssani kironneet.

Suomalainen elokuvaohjaaja Klaus Härö kertoi vastikään vihaavansa ravintoloiden leikkinurkkia, joihin hätistetään lapset  viihtymään yksikseen. – Meillä Suomessa lapsia viihdytetään eikä heitä kasvateta lainkaan nauttimaan esimerkiksi pitkistä aterioista perheen tai suvun kanssa, hän sanoo Ylen nettisivuilla. Katja Lahti jatkoi aiheesta omassa oivassa kolumnissaan.

Tämä Härön lausahdus lienee miljoonas osa “muualla lapset kasvatetaan niin paljon paremmin kuin Suomessa” -keskustelua. Voihan siinä toki olla jotain perääkin, mutta totuus on että lapset on lapsia kaikkialla.  Kyllä meilläkin kolmivuotias suomalaisranskatar istuu jo melko kiltisti pöydän ääressä. Sen sijaan se yksivuotias – no, on semmoinen normaali yksivuotias. Häntä ei pidättele paikallaan kuin kuoritut kiwi-hedelmät, mutta nekin vain kaksi minuuttia.

Äitistä ja iskästäkin (meistä ja varmasti aika monista paikallisista) olisi ihan kiva välillä jutella aikuisten juttuja ilman, että on juostava kolmetoista kertaa keittiöön, pyyhittävä pöytää ja kömmittävä pöydän alla. Eikös ravintolavierailu ole myös lepoa siitä kaikesta?

Toki olen ajatellut, että tämä kaaosvaihe kestää hetken. Parin vuoden päästä voidaan ravintoloissa taas käydä entiseen malliin. Mutta mieluusti minä silti yhden lapsinurkallisen ruokaravintolan tänne ottaisin, kyllä niitä täällä “ulkomaillakin” tarvittaisiin.

Kuinka te olette lapselliset ravintolareissunne järjestäneet?