Tie miehen sydämeen – Välimerellä surffaamassa

surffi3

Ostaisin aaltokoneen jos voisin.

Meidän avioliittomme ei sen jälkeen enää näkisi harmaita päiviä. Merenpauhussa ja aalloissa on jotain sellaista taikaa, joka tekee miehen niin kovin onnelliseksi.

surffi2

Vaikka en koskaan sitä voi täysin ymmärtää, patistan miehen aina laudalle kun mahdollista. Sillä kuten tiedämme: kun omat rakkaat ovat onnellisia, tuntuu itselläkin elo kevyeltä.

surffi4

Kaikki surffaamista tuntevat varmasti tietävät,  ettei Välimeri ole surffipaikkojen aatelia. Varsinkaan jos sitä vertaa vuoteemme Etelä-Kalifornian aalloilla, Tyynen valtameren auringonnousuissa. Tämä asia on miestä tässä nykyisessä kotipaikassamme kovasti kaivellut.

surffi5

Kunnes jokunen aika sitten ilta-ajelulla huomasimme, kuinka lähirantaan löivät isot aallot. Mies päätti saman tien ostaa laudan ja kaivaa märkäpuvun esiin; se oli menoa. Ensimmäinen keikaus mereen toi kotiin pikkupojaksi muuttuneen vekaran. Aallot olivat Amerikan kavereihinsa verrattuna pieniä, mutta aaltoja ne olivat silti. Meitä kaikkia nauratti.

surffi1

Koska aallot eivät tällä suunnalla kuitenkaan ole jokapäiväisiä, otettiin tästä menneestä viikonlopusta kaikki irti. Sunnuntaina rantaan lähdettiin sitten koko porukalla. Nizzan rantavedessä riitti sakkia, oli surffareita ja stand up paddle-laudalla taiteilevia. Aurinko paistoi ja hetkisen verran tuntui kuin oltaisiin oltu ulkomailla.

surffi6

This past week you could catch some real waves in the Mediterranean. These pictures are from Nice this Sunday. There dozens of surfers and stand up paddlers gathered to celebrate the rare event. What a beautiful day!

Meillä satoi enemmän kuin teillä

Antibesissa satoi marraskuussa 469 millimetriä vettä. Vertailun vuoksi tilastoa: Helsingin Kaisaniemessä vastaavana aikana vettä tuli 51 mm. Että tervetuloa vain aurinkoiseen Etelä-Ranskaan.

Ei siis ihme, että perheessä on kiukuteltu. Lasten känkkäränkkäpäiviä on laskujeni mukaan ollut ainakin tuplasti normaalikuukauteen verrattuna. Omatkin hermot ovat menneet valonnopeudella, ulos kun ei ole päästy tunteita purkamaan. Toki onhan meillä kuravaatteet, mutta kun vettä tulee sillä vauhdilla kuin tulee, ei kukaan siellä varttia pitempään jaksa. Tästä Youtube-videosta tunnelmat välittyvät hienosti.

Ystävämme Pariisista muutti tänne keväällä auringon perässä. Hän kiroili puhelimessa säätä. “Miten täällä voi sataa koko ajan?” Pariisissahan vietettiin meihin verrattuna oikein mukavan kuiva marraskuu.

Uutisissa kerrottiin, että marraskuussa Helsingissä aurinko paistoi 13 tuntia. Kumpi on pahempi: jatkuva pimeys vai jatkuva sade?

Eilen se odottamaton sitten tapahtui: aurinko palasi. Riensin äkkiä ulos niin kuin Suomessa tehdään kesällä.  Juan les Pinsin rannoilla aallot löivät rantaan ja pilvet muodostivat romanttisia kuvioita taivaalle. Yksi mies oli tullut juhlapäivän kunniaksi soittamaan auringolle nokkahuiluserenadin.

aalto

aalto2

Tänä aamuna aurinko paistoi onneksemme vieläkin kirkkaammin, ja suuntasin Antibesin rannan puolelle. Vanha kaupunki loisti paahteessa kuin uudestisyntynyt. Maisemaa kehystävät Alpit olivat saaneet ylleen kauniin lumipeitteen. Rannalle oli myräköiden mukana muodostunut komeita taideteoksia.

aalto3

aalto4

Känkkäränkkäajatuksille saattoi sanoa vaan, että heippa.

Ainakin ylihuomiseen saakka,  jos on säätiedotuksiin uskominen.