Pyykätään ja kokataan korkkareissa

viretta2

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa! Onpa hienoa. Ei muuta kuin sukelletaan lempiaiheeseeni taas siis.

Matkasin nimittäin eilen päiväksi Marseilleen vähän hakemaan ideoita (mikä piti myös sisällään tukun vahinko-ostoksia) sekä tapaamaan paria tuttua ihmistä kirjaani varten. Toinen heistä oli yksi upea, aina täydellisen chic ranskalaisnainen, joka käyttää korkokantakenkiä kotioloissakin. Siis aamusta iltaan, joka päivä.

Kyllä. Korkkareita. Jopa laittaessaan ruokaa. Varmaan pyykätessäänkin.

Tämä ei toki ole eka kerta kun kuulen vastaavasta. Monissa ranskalaisissa perheissä arvostetaan näitä esteettisiä arvoja myös perhepiirissä. Verkkareita ei siis vaihdeta ylle heti kun päästään kotiin (toisin kuin allekirjoittanut), vaan itseen panostetaan ihan siinä tutuimmassakin seurassa.

rantakukka

Korkokantakengissä ja arkisessa koti-illassa on silti mielestäni jotain niin hämmentävän eksoottista, että halusin istahtaa henkilön kanssa rauhassa alas ja jutustella näistä esteettisistä näkökulmista himpun verran lisää.  (Aiheesta lisää sitten kirjassa).

Joku – tai ennemminkin ehkä suomalaisten kohdalla MONI – kun saattaisi arvella, ettei kukaan ryhtyisi semmoiseen ihan vapaaehtoisesti. Ettei vain ranskalainen macho-mies pakottaisi vaimoaan arkena korkkareihin?

Ei. Aivan vapaaehtoista tämä on kuulkaa. Plussaa on tietysti se, että mieskin viihtyy tyylikkään vaimonsa seurassa (jos sitä vaatteista ja kengistä koitunutta luottokorttilaskua ei lasketa mukaan) ja panostaa näin myös omaan ulkonäköönsä.

Haastattelemalleni uranaiselle laittautuminen ja kaunistautuminen on suuri elämänilo. Verkkareita hän ei käytä (eikä edes urheillessa, koska hän ei urheile koskaan), eikä  esiinny meikittä kuin korkeintaan aamiaispöydässä. Pukeutuminen on leikittelyä, tunnelman luomista arkipäiviin.

– Minulle pikkukauppojen kiertely on omaa aikaa. Jollekin se on ruuanlaitto tai liikunta, minulle se on tämä, hän kertoi vilpittömästi.

Niin kuin sanottua, laittautuminen, tai “itsestä huolehtiminen” (prendre soin de soi-même) pitää myös parisuhteessa tiettyä virettä yllä. Kun on ulkoisesti hyvässä kunnossa, viestii myös puolisolle, ettei toista kannata ottaa itsestäänselvyytenä, haastateltavani selvitti. On tehtävä hommia, jotta toinen viihtyisi.

ruusu

Mieleen pulpahti pariskunta Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir, jotka eivät koskaan edes sinutelleet toisiaan. Pieni etäisyys piti jännitettä yllä.

– Pukeutumisessa ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle. On aina tärkeää muistaa “juste milieu”, keskitie, haastateltavani muistutti vilauttaen samalla ranskalaisen naisen tyyliavainta.

Pelkkä ulkonäkö ei vireen ylläpitoon tietenkään riitä, vaan tarvitaan myös yhteistä aikaa ja sopivasti riippumattomuutta. Mutta myös tässä kaikessa olisi hyvä muistaa se juste milieu. Mieluummin harmaan sävyjä kuin pelkkää mustaa tai valkoista.

Lounaan jälkeen olin uudella tavalla virkistynyt ja ryhdistäytynyt. Kotikorkkareihin en kyllä edes virettä ylläpitääkseni jaksaisi taipua. Mutta ehkä esikoisen syntymän yhteydessä ostettu, kauhtunut lökökylpytakki voisi viimein vaihtua astetta tyylikkäämpään versioon.

Vaikkapa vain miehen takia.

 

Kuinka erottaa flirtin häirinnästä? Case: Etelä-Ranska / Comment faire la différence entre “draguer” et “harceler” ?

valimerella

(Version française à la fin de la page) 

– Madame, haluatteko jälkiruuan?

– Non merci.

– Madame, haluatteko kahvin?

– Non merci.

– Madame, haluatteko suukon?

– Eheheh. Minulla on kaikki hyvin näin.

Kävin keskustelun cannesilaisen ravintolan lounaspöydässä tarjoilijan kanssa. Vielä pari viikkoa sitten olisin unohtanut tuon pienen, hölmön flirttiyrityksen sen siliän tien. Mutta nyt, #metoo-kampanjan aallokossa huomasin suhtautuvani tähänkin, latinokulttuurille kovin tyypilliseen kommenttiin hienoisesti hätkähtäen. Onkohan moinen oikeasti sopivaa?

ranta

Kun näillä Välimeren seuduilla asuu ja matkailee, oppii, ettei tällaisilla – joskus kovin kömpelöilläkin kommenteilla – todellisuudessa ole tarkoitus häiritä, vaan ennemminkin huomioida toista.

Asetetaanpa keskustelu osaksi suurempaa kokonaisuutta. Kuten olen täälläkin kirjoittanut, Ranskassa kiinnitetään ulkoiseen olemukseen paljon huomiota, jo pienestä pitäen. Esteettisyyttä ja kauneutta pidetään yhtenä elämän suurista iloista, niin täällä kuin Italiassa ja Espanjassakin. Siksikin on tavanomaista, että myös ulkonäköä ja vaatteita kommentoidaan suomalaisesta näkökulmasta varsin avoimesti.

Toisaalta ei pidä myöskään unohtaa, että flirttailu kuuluu myös ranskalaiseen kulttuuriin. Täällä myös hakeudutaan mielellään tilanteisiin, joihin voidaan ujuttaa hyppysellinen flirttiä,  vietteleviä kommentteja, “de la séduction”. Sitä saatetaan jopa odottaa toiselta sukupuolelta.

– Madame, vous êtes ravissante ce soir! Madame, olette hurmaava tänä iltana! sanoi tuttu baarinpitäjä taannoin ennen kuin otti tilaukseni vastaan.

Kiittelin, sillä se tuntui se hyvin imartelevalta (ja olinhan minä pentele soikoon laittautunutkin!).  Samalla tiesin toki, ettei baarimikolla ollut taka-ajatuksia: kommentti oli vain hänen tapansa huomioida tänään normaalia paremmalta näyttävä, tuttu asiakkaansa. (Ja olihan aviomieheni sitä paitsi tulossa paikalle.)

Toki vastaan tulee myös niitä hetkiä, jotka joku ehkä laskisi inhottavaksi häirinnäksi. Yksi sellaisista lienee limainen peräänhuutelu.

Mutta myönnän tässä nyt avoimesti, että olin hyvin imarteltu, kun  jokunen vuosi sitten lähdin kotoa ensi kertaa ilman lastenvaunuja liikkeelle ja joku vislasi perään. Raivostuttavaa – ehkä. Mutta kaikkien niiden pitkien verkkahousukuukausien, rintamaidon tahraamien yöpukujen ja puklulta tuoksuvien hiusponnareiden jälkeen minun teki mieleni rientää halaamaan miestä.

Maailmassa oli siis vielä joku gorilla, joka luokitteli minut tässäkin tilassa hemaisevaksi naiseksi!

 

version francaise2

Comment faire la différence entre “draguer” et “harceler” ? Cas d’étude : Le Sud de la France

– Madame, voulez-vous un dessert?

– Non merci.

– Madame, voulez-vous un café ?

– Non merci.

– Madame, voulez-vous un bisou?

– Euh, non, ça ira. »

Voici la discussion que j’ai eu à la table d’un restaurant cannois avec le serveur.

Quelques semaines plus tôt, j’aurais vite oublié cette petite tentative de drague un peu maladroite. Mais maintenant, avec les remous de cette campagne #moiaussi, je me suis rendue compte que j’ai réagi en sursautant à ce commentaire pourtant tout à fait typique des cultures latines. Mais est-ce que ce genre draguer ainsi est vraiment convenable ?

Quand on voyage ou qu’on habite dans les régions méditerranéennes, on apprend que ces commentaires ne sont en réalité pas destinés à importuner, mais plutôt à montrer que l’autre a été remarqué.

Replaçons cette conversation dans un contexte plus global. Comme je l’ai déjà écrit ici, en France dès le plus jeune âge, on attache beaucoup d’importance à l’apparence. Ici, la beauté et l’esthétique font partie des plus grands plaisirs de la vie, tout comme en Italie ou en Espagne d’ailleurs. C’est pourquoi il est plutôt ordinaire que l’on commente aussi l’apparence et l’habillement d’une manière qui, d’un point de vue finlandais, est assez ouverte.

D’un autre côté, il ne faut pas non plus oublier que draguer fait partie de la culture française. Ici on recherche volontiers une occasion pour ajouter, l’air de rien, une pincée de flirte, des commentaires destinés à séduire. C’est d’ailleurs presque ce qu’on s’attend à entendre de la part de l’autre sexe, en fait.

« Madame, vous êtes ravissante ce soir ! » m’a récemment déclaré un serveur que je connais bien avant de prendre ma commande.

Je l’ai remercié, parce que c’était flatteur (et bon sang, c’est vrai que je m’étais faite belle cette fois-là !). En même temps, je savais bien qu’il n’avait pas d’arrière-pensées : son commentaire était juste une façon de noter que ce jour-là, une cliente qu’il connaissait bien était mieux apprêtée qu’à l’ordinaire. (Et en plus, mon époux était en route pour me rejoindre au restaurant).

Bien sûr, on pourrait opposer à ces moments ceux pendant lesquels quelqu’un commence à nous embêter et à être un peu collant. Un bon exemple pourrait être lorsque quelqu’un nous accoste dans la rue avec des commentaires de mauvais goût.

Mais je l’avoue ici ouvertement, j’ai été très  flattée lorsqu’il y a quelques années en arrière, je suis sortie de la maison sans poussette et que quelqu’un m’a sifflé. Énervant – sans doute. Mais après cette longue période remplie de joggings, de pyjamas tachés de lait maternel et d’élastiques à cheveux aux effluves du vomi du bébé, j’ai eu envie d’aller serrer cet homme dans mes bras.

Il y a donc encore dans ce monde un gorille qui me rangerait dans la catégorie des femmes attirantes.

lundi en francais

Ranskalaisen arkityylin suuntaviivat by Héléna

huivi

Kuten tiedätte, tämä ei ole muotiblogi. En myöskään ole kovinkaan muodikas ihminen, mutta teen nykyään parhaani näyttääkseni siedettävältä.

Tässä ympäristössä, jossa jokainen vastaantulija tuntuu viettäneen yli viisi minuuttia pitempään peilin ääressä, on nimittäin  ollut pakko muuttua, edes vähän. Nyt mietin aamuisin, kuinka vaatteiden värit sopivat yhteen. Panen aamulla huulipunaa ennen kuin menen ulos. Ilman roikkuvia korvakoruja tunnen oloni jopa hieman alastomaksi.

Miehenikin on kauniisti sanonut minun alkaneen näyttää naiselliselta oikeastaan vasta Ranskassa. Ehkä se on totta. Naisellisia puolia on nimittäin oikeasti tosi kiva korostaa, vaikka Suomessa tuppasin aina pitämään moista touhotusta hieman pinnallisena. Miksei nainen saisi näyttää naiselta? Pienet kehut sitä paitsi tekevät arjesta mukavamman.

14733465_169026436892554_7020220991313805312_n

Oikeastaan tämä ranskalaistyyppinen, huolettoman huoliteltu look ei vaadi kummempia (jos sitä ikuista hoikkuutta ei lasketa mukaan). Muotilehdistä voi lukea miljoonia erilaisia French Chic -muotiohjeita, mutta itse noudatan seuraavia, kirjoittamattomia sääntöjä. Näillä pääsee jo pitkälle:

  • Urheiluvaatteissa ja -kengissä lähdetään vain urheilemaan.
  • Terveyskengät eivät ole missään tilanteessa tyylikkäitä.
  • Legginssit ovat alusvaatteita tai lastenvaatteita.
  • Suuret, kirkkaat kukkaprintit saavat ihmisen näyttämään ranskalaisen silmissä pöytäliinalta.
  • Räikeiden värien sijasta kannattaa valita aina luonnollisia, murrettuja värejä. Sama koskee hiuksia. Värin pitää olla luonnollinen, vaikka tukkaa olisi föönattu tunti tai pari.
  • Muutenkin vähemmän on enemmän: paksu meikki, suuret kaula-aukot tai epämukavalta näyttävät, tyylittömän korkeat kengät eivät kuulu ranskalaisen varustukseen. Luota muotivirtausten sijasta ajattomaan.
  • Paksut, kirkkaan värikkäät sukkahousut eivät kuulu aikuisen naisen vaatekaappiin.
  • Polven ylittäviä capri-housuja käyttävät vain ja ainoastaan turistit.
  • Sukille sandaaleissa saa nauraa jopa ääneen.
  • Urheilusuorituksista puhuminen tai ryppyvoiteiden vertailu naisten kesken on noloa. Itsestään tulee pitää huolta SALAA.
  • Ihonhoitotuotteet kannattaa ostaa ranskalaisesta apteekista, joka on paratiisi. Niin paikallisetkin tekevät.
  • Jos peilistä aamulla tuijottaa ryppynaamainen haamu, kannattaa luottaa ystäväni Lillin (kuvassa) ohjeeseen “mitä enemmän peittää sen paremmalta näyttää” ja panna päähän kunnon aurinkolasit.