Pitkäperjantai on työpäivä ja lounastauolla jumpataan

ravintolat3

Huh mitä haipakkaa viikko onkaan mennyt. Paitsi, että oli lasten lomaviikko, oli hoidettava kaikki rästityöt ennen perjantaita. Niin, olin unohtanut, että Suomessahan perjantai tosiaan on vapaa. Meillä Ranskassa tämä pitkäperjantai on aivan tavallinen työpäivä: kaupat ovat auki ja ravintolat pyörivät.

Kun maailmalle muuttaa, pitää sopeutua ihan uudenlaiseen kalenteriin. On erilaisia sodanmuisteloita, taisteluvuosipäiviä, naistenpäiviä ja mitä vielä erilaisia uskonnollisia pyhäpäiviä. Toukokuu on Ranskassa todellinen vapaapäivien juhlakuukausi, koska neljään viikkoon osuu vappu,  voitonpäivä ja helatorstai.

ravintola2

Myös arkikello näyttää Rivieralla toiselta kuin Suomessa. Kun kesällä olimme Helsingissä ja edessä oli käynti Kelan toimistossa, mies sanoi:

– Ei me nyt voida mennä, kellohan on puoli yksi!

Niin tosiaan, meillä täällä Välimeren äärellä viralliset toimistot ja pikkukaupat sulkevat ovensa kello 12 ja kello 14 välillä. Mieheltä oli jo päässyt unohtumaan, että joissain maissa asiat voi tehdä toisinkin.

Meillä on lounastauon aikana turha yrittää hoitaa esimerkiksi apteekkikeikkaa ja tai ilmoittautumista kouluruokailuun. Sen sijaan kuntokeskukset kukoistavat puoliltapäivin! Monet paikalliset nähkääs hyödyntävät kahden tunnin mittaisen lounastaukonsa kuntoiluun.

Hauskan pienen lisänsä näihin päivittäisiin aikatauluihin tuo se, että kello 12-14 parkkeeraminen on useissa pikkukaupungeissa ilmaista. Tällä on tarkoitus tukea ravintoloiden toimintaa, minulle on kerrottu. Ainakaan parkkimaksu ei näin estä ihmistä tulemasta kivijalkakuppilaan syömään.

ravintolat

Niin – ja kun puhutaan ravintoloista, niissäpä sitä olikin uudelle tulijalle aikoinaan opettelemista. Tämä on hyvä myös matkailijan tietää: tavallisesti ravintolat ovat Ranskassa auki noin kello 12-14.30 ja sitten seuraavan kerran kello 19-23.00. Miksi? No, yksi syy on se, että ravintolan työntekijät tekevät sekä päivävuoron että iltavuoron. Tauko keskellä päivää antaa heille mahdollisuuden hengähtää.

Mutta ei hätä ole tämännäköinen: jos nälkää nyt sitten iskee vaikkapa kello 15, voi aina mennä syömään paikalliseen brasseriehen. Se tarjoaa hyvää perusruokaa non-stop.

 

Suomalaisäijä vs. ranskalaisäijä

kalat

– Äiti, nämä pistää!

Oltiin lasten kanssa metsäkävelyllä. Pikkuiset kuusenalut pistelivät pientä käsivarsiin.

– Kuules, suomalaiset lapset kulkevat metsässä pienestä pitäen, kuulin itseni motkottavan rakentavasti. Ojennus toimi: lapset lopettivat venkuilun, vaikkei eväitäkään ollut matkassa. Onneksi “suomalaiset” syövät mustikoita puskista kun tulee nälkä. Katsokaas meikäläiset ovat metsästä tulleet ja sisulla tässä elämässä on loppupeleissä puskettava eteenpäin.

soutu3

Kun oma rakas ranskalaismiekkoseni tuli vuosia sitten ensimmäistä kertaa Saimaan mökille,  ei uni meinanut tulla. Saunatuvan alla rapisi ja räystään alle oli pääskynen tehnyt pesän. Sirkutus alkoi aamuneljältä, katollakin taisi juosta orava. Mies kävi silti vähän väliä ulkona katsomassa, ettei ne vaan sittenkin olleet roistot, jotka siellä vehkeilivät.  Minua nauratti.

– Aidon suomalaisen miehen pitää osata selviytyä itsekseen keskellä metsää, miekkoseni observoi ystäviään myöhemmin. Äänestä kuulsi kunnioitus.

– Minä selviäisin ehkä vuorokauden.

löyly

Niinhän se on, että aito suomalaisäijä osaa sytyttää nuotion, hakata puita ja perata kalan (yläkuvassa pojan särkisaalis). Jos saunan hormi ei vedä, mies korjaa senkin. Veneellä osaa tietysti ajaa ja puunkin kaataa tarvittaessa. Joku käy metsälläkin ampumassa hirven, nylkee ja pilkkoo paistiksi. Yksi rakentaa pihapöydän tai nyt laiturin ainakin.

Suomessa käytännönläheisiä kädentaitoja arvostetaan paljon, eikä vähiten äijäporukoissa. Vaikka onhan siinä naisenkin mielestä  jotain luolamiesmäisen fantastista kun mies korjaa saunanportaat.

Ranskassa miehiin kohdistuvat vaatimukset ovat toisenlaisia: vuosien mututuntumalla sanoisin, että siellä  plussapisteitä jakavat äijäkamujen sijasta naiset. Pilkkomisesta tai nuotion sytyttämisestä ei pointseja ei irtoa: arvostettu ranskalaismies sen sijaan briljeeraa keskustelutaidoillaan, avaamalla ovia, kantamalla kauppakasseja ja lahjomalla rakkaimpiaan kukkasin.  Enkä nyt valittaisi siitäkään.

soutu2

Tänään järvenselällä omat pienokaiset harjoittelivat soutamista. Yksi huopasi ja toinen souti ja sitten toiseen suuntaan. Siinä pyörittiin kuin karusellissa, naurettiin, mutta mikäpä kiire lomalaisella, hitaasti hyvä tulee. Pääasia kai, että oppivat tämänkin taidon ennen isäänsä. Vaikka ehtiihän sitä toki aikuisenakin.

Samanlaista hirnuntaahan se oli rakkaan miehen ensimmäisillä soutuvenemetreillä seitsemän vuotta sitten. Ympäri mentiin ja yhteen tultiin.  Fiinit surffilasitkin putosivat järveen – kiitos sen himputin paarman pirulaisen joka tuli opetustuntia häiritsemään.

Sittemmin ovat lasit pysyneet päässä.

 

Suihku sallittu vain uimapuvussa

Saunaan mennään Suomessa nakuna, sen kummempia miettimättä. Uimahallin pukuhuoneessa vaihdetaan vaatteet avoimesti. Naisten puolen yhteisessä suihkussakin käydään ihan alasti, aikuisetkin.

Kävin Helsingissä asuessani Yrjönkadun uimahallissa naisten vuorolla uimassa. Siellä oltiin kaikki nakuna, niin saunassa kuin altaassakin. Joskus pohdin, että jokaisen nuoren, ruumiistaan epävarman naisen olisi hyvä käydä siellä kerran elämässään. Näkisi, että meitä naisia ja muotoja on kovin monenlaisia.

Toistapa on meillä Ranskassa. Pukuhuoneessa kuuluu ymmärtääkseni piilotella ja uimahallin suihkuosaston seinällä lukee isolla “ILMAN UIMAPUKUA SUIHKU KIELLETTY”.

Videolla kerron viimeisimmästä kokemuksesta ja pohdin sitä, mikä on missäkin sallittua. Onko vastaava sinulle tuttua?