Mikä on metsä?

lac1

Vakava keski-ikäistyminen vaivaa. Tai sitten olen taas raskaana (vitsi vitsi).

Viime viikolla olin lasten kanssa piskuisessa viiden palmun puistossa “tutkimusmatkalla”.

– Ihanaa olla metsässä! tyttäreni huudahti.

Arvaatte toki: meinasin ruveta itkemään. Voi tyttörukkaa, millaisia metsiä häneltä onkaan elämässä jäänyt näkemättä. Aikani lasteni kohtaloa dramaattisesti surkuteltuani päätin, että jälkikasvu on saatava metsään. Jonnekin, missä polut ovat polkuja, eivätkä valmiiksi asfaltoituja reittejä.

lac5

Koska aurinko ei meitä tänä sunnuntaina auttanut, suuntasimme järvelle noin puolen tunnin matkan päähän kotoa. Lac de Saint-Cassian-järvi sijaitsee lähellä Frejus’n kaupunkia. Se on noin seitsemän kilometriä pitkä ja kolme kilometriä leveä järvi, joka syntyi padon sortumisen seurauksena 50-luvulla. Onnettomuus vaati silloin yli 400 ihmisen hengen ja oli yksi 1900-luvun järkyttävimmistä katastrofeista Ranskassa.

lac3

Nyt paikalla on vettä ja paljon pusikkoista metsää, mikä kelpasi äidin pahimpaan nostalgiahuumaan.

– Tämä on ihan kuin Suomessa. Kamalan kivikkoista, oksat pistelevät ja itikat purevat, sanoi mies puolivälissä matkaa, joka oli aikamoista rämpimistä.

Nauratti. Noin kolmen minuutin jälkeen tyttären suusta kuului: – Mutta missä ovat kaikki kaverit?

Onneksi ravintola, liukumäki ja keinu olivat kävelymatkan päässä. Kesällä voidaan sitten tulla polkuveneilemään.

lac6

lac2

Oman kylän poika selvisi ihmeen kaupalla

onnettomuus1

Kaksi helikopteria törmää Argentiinassa – surmansa saa kymmenen ihmistä. Heidän joukossaan kolme Ranskan rakastamaa urheilijatähteä. Täällä meillä Etelä-Ranskassa turma kosketti erityisesti: menehtynyt nuori uimari, Camille Muffat oli nimittäin kotoisin Nizzasta.

Eilen tuntui, ettei maailmaan mahtunut muuta kuin tämä. Radiossa kerrattiin onnettomuustapahtumia. Nettisivustot pursusivat taustoja. Iltauutisten ääressä oma mieskin vakavoitui. Nyt menehtyneiden tähtien urataipaleita on Ranskassa seurattu kiihkeästi ja edesottamusten mukana eletty.

Katselin surua vähän ulkopuolelta. Toki tapahtuma kosketti kovasti, muttei samalla lailla kuin ranskalaisia.  Meidän perheessä kun hurrataan urheilukisoissa kahdelle maalle.

Nizzassa sen sijaan kaduille kerääntyi eilen illalla 1500 ihmistä muistamaan ihailemaansa ”merenneitoa”, kuten paikallislehti kirjoitti.  Yllä oleva video on uutisista. Kynttilämeri oli valtava.

Surullisten uutisten joukossa kuultiin myös valonpilkahdus. Kuin ihmeen kaupalla meidän oman kylän poikamme, antibesilainen ex-uimari Alain Bernard säilyi hengissä. Moninkertainen olympiamitalisti oli jäänyt turmakopterista viime hetkellä.