Löylyt Pyreneiden kupeessa

derna11

– Oletko nyt varma, että me ollaan oikeassa paikassa?

– Eikö olisi kannattanut ottaa asuinpaikka vähän lähempää moottoritietä?

Teki mieli nalkuttaa. Takana oli jo reilun neljän tunnin ajomatka Ranskan lounaiskulmasta kohti kotia Rivieralla. Mies oli valinnut Airbnb-yösijan ”puolivälistä matkaa”, Auden departementistä, Pyreneiden kupeesta ja sen piti olla vain puolen tunnin päässä isolta tieltä.

Todellisuudessa puolen tunnin kohdalla näytti tältä:

derna4

– Tämän on parempi olla mieletön paikka.

Miestäkin alkoi kiristää. Yhtään ei auttanut, että lapsilla oli takapenkillä äänekäs nälkäväsymys.

Sitten viimein, lähes tunnin ajomatkan päässä tienvarressa luki: Dernacueillette.

Olimme paikassa jollaista emme olleet osanneet kuvitella. Dernacueillette on pieni, noin 40 asukkaan uinuva kylä laaksossa, jota ympäröivät jylhät maisemat. Olimme keskellä ei mitään.

derna3

derna9

derna5 derna7

Meidän asuinpaikkamme sijaitsi vasta eläköityneen pariskunnan talon alakerrassa. Corinne ja Gérard olivat tehneet uransa ja kasvattaneet lapsensa maailmalla, mutta lopulta ostaneet raunioituneen talon rakastamaltaan alueelta ja remontoineet sitä oman unelmansa. Airbnb oli heille iloinen eläkepäivien harrastus.

derna6

Se oli enemmän kuin olimme osanneet hikisen matkan varrella haaveilla. Makuuhuone oli tilava ja siihen kuului pieni keittiö. Terassi oli lämmin ja valoisa. Uima-allaskin ihana.

derna10

derna2

Parasta kaikesta oli kuitenkin tämä: pariskunnan omin kätösin rakentama sauna. SAUNA! Olihan se kokeiltava.

derna1

Kuuntelin ohjeita hymistellen: lämpötila ei saa nousta yli 47 asteen ja kiuakaan vesisäiliö on löylynheiton päälle tyhjennettävä. Ja kyllä ne ihan löylyiltä maistuivat, joskin hiukan haaleilta semmoisilta.

derna7

Tämä Airbnb muuten tarjosi lisämaksusta myös illallisen, mikä oli mahtavaa. Pienessä kylässä ravintoloita ei ollut, eikä sen kummemmin kauppojakaan. Me nautiskelimme omat paikallisista luomuaineksista valmistetun quiche-annoksemme terassikatoksessa lasten mentyä nukkumaan.

Yhtään en nalkuttanut kotimatkalla. Taas kannatti ryhtyä muuhun kuin hotelliin.

P.S. Lisää Ranskan vaihtoehtoisista majoituksista löydät täältä.

Baskimaan hipster-taivas

guethary7

Olin kuullut Guétharysta juttuja viikkokaupalla. Ensin mies kävi siellä viettämässä äijäsurffiviikonloppua ja oli myyty. Kaliforniasta tuttu rento meininki yhdistettynä Baskimaan arkkitehtuuriin ja ruokaan. Voiko ranskalainen surffaaja enempää vaatia?guethary8

Sitten kylästä minulle paasasivat ystävämme, joiden kanssa olemme nyt tällä seudulla lomailemassa. Mikään ei kuulemma voita Guétharya. Ensi vuoden kesälomaksi on jo varattu talo.

guethary2

Eilen illalla taianomaiseen kylään sitten pääsin viimein minäkin – Guétharyssa nimittäin järjestettiin jättimäinen ”Le bal 2 vieux”-biletapahtuma (viimeinen kuva), jota ei saattanut jättää välistä. Lapset jäivät kotiin tutun lastenhoitajan kanssa.

guethary3

Guéthary sijaitsee Biarritzin ja St. Jean de Luzin välissä, aivan Espanjan rajan tuntumassa ja sinne pääsee myös junalla. Loma-asuntoa kylästä voi olla vaikea löytää, mutta suuremmista lähikaupungeista tänne matkaa vain hetken. Virallisten tietojen mukaan piskuisessa Guétharyssa asuu vain n. 1300 ihmistä – vaikka eilen heitä oli kyllä hurjasti enemmän – puolet Pariisin hipstereistä kun tuntuivat muuttaneen kylään. St. Tropez on niin last season.

guethary1

Katselin kylää hämmästyneenä. Se on kaunis ja tunnelmallinen, joskin mielikuviani paljon pienempi, muutaman kadunvarren kokoinen. Punavalkoiset rakennukset kurkottelevat valtameren ylle, aallot pauhaavat äänekkäästi. Rannan surffikuppiloissa musiikki soi, viini (ja mojito) virtaa ja pintxos-lautaset – baskimaalaiset vaihtoehdot tapaksille – valtaavat tiskit. Vanha kalastajasatama muistuttaa historiasta.

guethary6

Olihan siinä  toki tunnelmaa. Guétharyyn on ehdottomasti palattava päiväsaikaan.

Käy sinäkin kurkistamassa jos olet seudulla, tästä paikasta nimittäin puhutaan vielä pitkään. Madonnakin kuulemma kävi jo vuosia sitten.

IMG_6917 (1)

Ranskalaisen lehmän hermot kateissa / Dealing with French bureaucracy remotely

maisema1

Mies soitti Ranskasta. Minulle oli tullut paikalliseen postiin paketti. Ongelmana kuitenkin oli, ettei hän saanut sitä haettua, koska hänellä ei ollut näyttää vaimonsa henkilöllisyystodistusta. Passi ja ajokortti kun ovat sattuneesta syystä mukanani Suomessa.

Mies opastikin minut käymään La Posten nettisivuilla, jossa saatoin valtuuttaa hänet hakemaan postini. Hakemuksen yhteyteen oli tosin ladattava

  1. skannattu kuva passista tai henkilökortista
  2. henkilöllisyystodistuksen kääntöpuoli sekä
  3. virallinen, tuore sähkölasku, josta näkyy että asun kyseisessä osoitteessa. Koska sähkölaskumme on miehen nimellä, latasin palveluun sähkölaitokselta saamani tositteen, jossa näkyy sekä minun että miehen asuvan kyseisessä osoitteessa.

Posti käsitteli hakemustani kolme päivää. Tänään sähköpostiin kilahti kieltävä päätös. Samassa osoitteessa asuva AVIOMIEHENI ei saa hakea postipakettiani, koska lataamani sähkölaitoksen tosite ei ollut riittävä.

maisema3

Mon dieu. Anna mun kaikki kestää. Miten Suomen lyhyellä lomalla olikin jo päässyt unohtumaan ranskalaisen byrokratian kummalliset koukerot.

Samaan aikaan tässä nimittäin pähkäilen, että kuinka himputissa hakisin liiankin nopeasti tulleen uuden passini Mikkelistä. Kävin poliisilaitoksella tiistaina ja tekstiviesti passin valmistumisesta napsahti kännykkään jo torstaina. Kaksi päivää, vaikka poliisi puhui kymmenestä päivästä. Eikä Suomen viranomainen edes kysynyt sähkölaskuani.

Kun kerron tämän tuttavilleni Antibesissa, he hirnuvat epäuskoisesti vielä ensikin vuonna.

maisema2

* * *

My husband called from France: there is a package waiting for me at the local post office. The problem was that he couldn’t get it for me because he didn’t have my ID. I had obviously brought my passport and driver’s licence with me to Finland.
He asked me to go the the website of La Poste, where I could officially name him as the person who is allowed to get my mail. So I did, which meant uploading a photo of my passport and a proof of residence i.e. an electricity bill on the site. As the electricity bill comes in my husband’s name, I uploaded a proof of residence that was given to us by our electricity company. Today, three days later, I got an answer: my request was declined. The proof wasn’t sufficient. Mon dieu.
All this is happening while in Finland I am trying to figure out how to fetch my new passport from the nearby town already now. The passport arrived a lot earlier than expected: instead of ten days it took only two days! I am amazed. And the Finnish police didn’t even ask for my electricity bill.
When I tell this to my friends in Antibes they won’t be able to stop laughing. I’m not even going to mention that Finnish people can order their passport online…