Tältä Suomi näyttää ulospäin tällä viikolla

Keppihevonen1000-päkki

Tämä viikko on ollut hassunkurinen. Yllättäen olen nimittäin saanut selitellä suomalaisia ilmiöitä niitä avoimesti äimisteleville, ulkomaisille ystävilleni.

Viikon alussa saatiin täälläkin kuulla siitä suomalaisesta 1000-päkistä kaljaa. Tuosta mahtipontisen kokoisesta laatikollisesta purkkiolutta sain ensimmäisenä tietää italialaiselta ystävältäni, joka lähetti minulle somesta bongaamansa kuvan.

– Helena, onko tämä totta?

– Ööö, mitä ilmeisemmin.

– C’est dingue! Se on hullua! Kuinka tämän saa kukaan kannettua kaupasta kotiin?

Ilmeisesti vitsiksi aiottu tuhatpäkki jäänee luultavasti ainakin täällä elämään jännittävänä, suomalaisena legendana.

Screen Shot 2017-05-05 at 15.08.53

Eikä siinä kaikki. Seuraavana päivänä sain koulunpihalla ryhtyä selittelemään viraalille kierrokselleen lähtenyttä keppihevosteluvideota. Le Mondekin oli tehnyt aiheesta pikkujutun, jossa avattiin keppihevosten perusperiaatetta. (Eivätkö ranskalaislapset todella ole lapsuudessaan keppihevostelleet?)

– Te suomalaiset olette erikoista sakkia kyllä, sanoi naapurini naureskellen. Muut mammat hihittelivät myötätuntoisesti perässä.

– Kyllä, juu. Näillä puheilla lupaan järjestää Rivieran keppihevoskilpailut, virnuilin takaisin. (Eikä se muuten välttämättä olisi huonompi idea –  tällä alueellahan harrastetaan Monacon prinsessojen tahdissa esteratsastusta. )

Viimeinen Suomi-aiheinen viesti tupsahti postiluukkuuni tänään. Nantesilainen suunnittelija Clément Lévesque on nimittäin kehittänyt suomalaisesta Mölkystä pehmoversion. Miten suloisen söpöjä ovatkaan puupalikat sukkineen! Sillä kuka hullu nyt huonolla kelillä lähtisi ulos, kun ystävien kanssa voi mölkytellä myös olohuoneessa pikkuinen rosé-lasi kourassa. Niin, että tiedoksi vain suomalaiset. Je vous aime, ihkut, mukavuudenhaluiset ranskalaiset!

Monenlaisia todellisuuksia

kukka

Ranskassapa elellään jännittäviä aikoja. Tai no, se kaikkein jännittävin hetki taisi olla sunnuntaina kello 19.58 kun odotettiin virallista vaaliennustetta. Ketkä pääsevät tokalle kierrokselle? Taistelevatko presidenttiydestä äärioikeistolainen ja äärivasemmistolainen? Onko Ranskalla edessä Frexit?

Niin kuin varmasti tiedätte, toiselle kierrokselle pääsivät oman En Marche -liikkeensä EU-myönteinen Emmanuel Macron ja äärioikeistolainen, EU-eroa kannattava Front Nationalin Marine Le Pen.

vaalicollage

Toimittajana näitä asioita katselee aina yhdeltä kannalta, yksityishenkilönä taas toiselta. Toimittajan lasien takaa pyrkii tarkastelemaan asiaa kuin asiaa objektiivisesti, eli tässä tapauksessa pohtimaan äänestäjien äänestyspäätösten perusteluja ja taustoja.

Yksityishenkilön kannalta taas tilanne on ihan toinen. Kaltaisenani mamu-mammana olisi maailman tärkeintä, etteivät kaksikulttuuriset lapseni tai heidän kaverinsa vaan ikinä joutuisi rasismin kohteeksi.

lapsi kujalla

Etelä-Ranskassa elämä näyttää varsin toisenlaiselta kuin pohjoisen Pariisissa. Äänestystuloksetkin kielivät ihmisten toisenlaisesta arjesta: meidän lasten koulullakin järjestetyllä äänestyspaikalla esimerkiksi republikaanien Fillon voitti rutkasti, hyvänä kakkosena oli äärioikeiston Marine le Pen ja pitkän matkan päässä kolmantena Macron.

Hassua olikin, että siinä missä Macron Pariisissa juhli ekan kierroksen voittoa, kuultiin täällä jo seuraavana päivänä ensimmäisiä Brexit-henkisiä kommentteja. Yhtä kaveria kehotettiin harkitsemaan kansalaisuuden hakemista. Toisen suomalaisen tuttavaperheen lapsen luokkakaveri taas oli tiedustellut, että missä tämä on syntynyt.

– Jos “se nainen” on pressa, niin sä joudut lähtemään, oli tämä sanonut pienelle toverilleen.

Kahden viikon päästä sitten nähdään, että kuinka tässä kävi.

Hyvää Ranskan kansallispäivää!

lippu

Nonni, tänään opetetaan tytölle, että Suomen itsenäisyyspäivänä tuijotetaan yhdessä shaking hands programmia (kuten mies asian ilmaisee). Se on sitten Ranskan juhlapäivänä kun juodaan samppanjaa ilotulituksien loisteessa.

Facebook-statukseni itsenäisyyspäivänä 2011. Oli kylmä ja luminen joulukuun kuudes, istuin vauva sylissä töölöläiskolmion lattialla, tohkeissani kaksikulttuurisen pikkuihmisen laveasta maailmasta. Enpä silloin arvannut, että neljän ja puolen vuoden kuluttua juhlistaisin Ranskan kansallispäivää Ranskassa, joka olisi ollut asuinmaani jo kolme vuotta. Oma elämäkin on aika paljon laventunut sittemmin.

Shaking handsejä en ole enää nähnyt ikuisuuteen. Toisaalta en ilotulituksiakaan – tämä on nimittäin ensimmäinen heinäkuun neljästoista, jonka vietämme maassa sitten muuton.

vaatteet

Skumppakin on kateissa. Juhlatunnelman sijasta koti on kaaos. Pakkaan kasseihin suunnitelmallisesti vaatteita: yksi laukullinen Suomen kylmiä kesäiltoja varten, toinen Alsacen pätsikuumuuteen, missä vietämme ensi viikon alkupuoliskon. Ihanaa, mutta vaatii höselöltä perheenäidiltä joka kesä järkyttävän määrän järjestelmällisyyttä. Tarvitseeko pitkähihaista? Entä pipoa? Kurahousut? Biksut, shortsit, uimalasit?

Kotikin on saatava priimakuntoon. Airbnb-asukkaat muuttavat sisään lauantaina.

Ylihuomenna. Äkkiä, lapset nukkuu.

meidanperhe

Ihan hyvä niin – yritän nimittäin aktiivisesti olla ajattelematta kirjaani, joka on mennyt tällä viikolla painoon. Jännittää, hirvittää, toisaalta on iloinen ja tyhjä olo. Kaikki tuntuu tämän Meidän Perhe -lehden ihanan jutun jälkeen vieläkin todellisemmalta. Oletteko jo nähneet? Kerron siinä, miltä meidän perhe-elämä näyttää Ranskassa ja mitä Suomesta on ikävä. Voi olla, että moni on asioista toista mieltä.

Viime päivinä meillä on ollut vieraita Suomesta, mikä muuten auttaa näkemään kotikulmat taas uusin silmin. Miten kaunista täällä onkaan. Kuinka eksoottista on sekin, että pikkukujilla pelataan petankkia puupalikoilla, melkein kuin mölkkyä. Ihmiset sanovat bonjour ja aurinko värittää taivaan persikalla. Merivesi on kuin linnunmaitoa. Ja huh: Jay-Z ja Beyoncékin oli kuulemma nähty kotikulmilla (klik!). Ohhoh.

petankki

Siltä se Suomikin näyttänee taas lomalla ensi viikolla, niin kaunis ja vehreä. Niin se on aina, synnyinmaa saa kauempana kultareinukset. Vaikka nämä viimeaikaiset uutiset (klik) eivät monikulttuurista perhettä yhtään nauratakaan. Siis vaikka ne vitsejä kuulemma olivatkin. Vitsejä. Jotenkin ne muistutti viime kesästä. Eikö mikään ole muuttunut tästä (klik)?

Kiireellä vielä viimeinen pesukone käyntiin. Sitten lapset heräävät päiväuniltaan ja kaivan kaapista kylmälaukun, johon pakkaamme eväät rannalle. Niin on tehty monena tällä viikolla iltana, mutta tänään on hiekalla kestettävä pitempään. On kuitenkin Ranskan synttärit, lapset toitottavat, pakkohan sitä on juhlia. On, vaikkei sen kotoisampaa olisi kuin istua telkkarin edessä ja tuijottaa linnanjuhlia. Ilotulitukset vastarannalla alkavat sitä paitsi vasta ennen kello yhtätoista. Tänä iltana valvotaan, kerrankos sitä, vaikka väsyttää jo. Saisiko olla tylsä?

(No en ole. Lupaan iltakuvia Instaan.)

Hyvää Ranskan kansallispäivää! Kippis! Cin cin!