Ihanat ranskalaiset rakkauselokuvat

Autumn

Mitä tekee Ranska-friikki kesäisen kevyenä sadepäivänä? No sukeltaa tietysti ranskalaisen romantiikan kiemuroihin, eikö vain. Ranskalaiset rakkauselokuvat ovat tunteikkuudessaan minusta vertaansa vailla, ne itkettävät, kuohuttavat, naurattavat ja herättävät voimakkaan romantiikan kaipuun.

Otapa sinäkin aikaa itsellesi, kaivaudu pariksi tunniksi sohvan uumeniin ja kääri itsesi pehmeisiin viltteihin. Ranskalaisen elokuvan oheen herkkupaloiksi sopivat tietysti pienet apéro-leipäset, suolaiset oliivit ja lasillinen helmeilevää rosé-viiniä. Alkoholia välttävä voi valita kyytipojaksi vaikkapa ranskalaiseen kesään sopivan menthe à l’eaun, eli vihreän minttusiirapin runsaalla vedellä.

Tässä on rykelmä erinomaisia ranskalaisia elokuvia, joiden kokopitkät versiot löydät varmasti läheisestä videovuokraamosta tai netin elokuvapalveluista. Listan kokoamisessa on auttanut joukko Ranskassa asuvia suomalaisia. Lisäisitkö sinä jotain listalle?

Mies ja nainen (Un homme et une femme)

Leskeksi jääneet mies ja nainen aloittavat suhteen, jota varjostavat muistot entisistä puolisoista.

Pont-Neufin rakastavaiset (Les Amants du Pont Neuf)

Tarina kertoo tulennielijästä ja sokeutuvasta kuvataiteilijasta, jotka elävät Pont Neufin sillalla.

l’Amant

Tarina kertoo nuoren ranskalaisen tytön suhteesta varakkaaseen, kiinalaiseen liikemieheen Ranskan Indokiinassa.

Prête-moi ta main 

Elämäänsä tyytyväinen, 43-vuotias Louis joutuu perheen painostuksesta etsimään itselleen puolison.

Luihin ja ytimiin (De Rouille et D’os)

Meille Antibesiin sijoittuvat rakkaustarina, jossa mies rakastuu jalkansa menettäneeseen naiseen.

Cherbourgin sateenvarjot

Sateenvarjojan myyvän Genevièven ja hänen poikaystävänsä Guy suhde keskeytyy Algerian sotaan, jonne Guy joutuu. Morsian huomaa olevansa raskaana ja suostuu naimisiin toisen miehen kanssa.

Rakkaus (Amour)

Elokuva kertoo vanhan parin viimeisistä yhteisistä hetkistä, siitä kuinka sosiaalinen elämä kaventuu ohueksi elämäksi kodin seinien sisällä.

Kaikki elämän aamut (Tous les matins du monde)

Elokuva kertoo kahden säveltäjän, Sainte-Colomben ja Marin Marais’n elämästä. Marais rakastuu Sainte-Colomben Madeleine-tyttäreen, mutta suhde on tuhoontuomittu.

Adele elämä: osat 1 ja 2

Elokuva lukiolaistytöstä, Adèlesta ja hänen tärkeästä suhteestaan Emmaan.

Nainen, jonka nimi on Nathalie (La Délicatesse)

Puolisonsa traagisesti menettänyt Nathalie uskaltaa rakastua uudestaan.

Hinnasta viis (Hors de prix)

Nuori, luksuselämästä nauttiva nainen hurmaa baarimikon luullessaan tätä rikkaaksi.

Indochine

Indokiinaan sijoittuva kolmiodraama, jossa kumiplantaasin emäntä ja tämän adoptiotytär rakastuvat samaan, nuoreen mieheen.

Betty Blue (37°2 Le Matin)

Elokuva kahden ihmisen hullusta rakkaudesta.

Kohtalokas nainen (La femme d’à côté)

Kiihkeä rakkauselokuva rakastavan aviomiehen ja naapurin muuttaneen naisen suhteesta.

Amélie

Amélie ottaa tehtäväkseen jakaa onnenkipinöitä ympärilleen.

Péril en la demeure

Nainen viettelee tyttärensä kitaranopettajan.  Suhde paljastuu jonkun videoitua parin kohtaamisia.

Mitä jos kotona olisi töiden jälkeen vipinää?

kotona antibes

Kävin lounaalla ystäväni kanssa. Hän on uranainen, vaimo ja kahden pienen lapsen äiti, joka elää normaalia perhearkea Etelä-Ranskassa.

– Ennen kuin mieheni tulee kotiin, yritän katsoa, että näytän hyvältä. Kun hän saapuu, istumme alas ja otamme puoli tuntia meille kahdelle. Puhumme päivästä.

Kuuntelin ystävääni kiinnostuneena. Mielessäni luokittelin moisen toiminnan tasa-arvon vastaiseksi macho-hömpötykseksi. Laittautua kun mies tulee kotiin? Sehän kuulostaa 40-luvun kotitalouslehdestä lainatulta tekstiltä.

– Ei, kyse on aivan päinvastaisesta. Tämä on meidän tapamme pitää huolta parisuhteesta.

Kaikkihan tietävät lapsiperheen, jossa vanhemmat vaihtavat verkkarit heti tultuaan kotiin, hän selvitti sitten minulle. Töistä aiemmin päässyt vaimo on keittiössä laittamassa ruokaa, essu likaisena ja kiljuvat lapset ovat sotkeneet kodin leluillaan. Miehen ensimmäinen tehtävä on  viedä roskat, sitten ehkä käynnistää pesukone.

Työympäristö, jossa kaikki näyttävät siisteiltä, tuoksuvat partavedeltä ja käyttäytyvät tyylikkäästi, vaihtuu kotiovella älämölökaaokseksi, jossa haisee vanha vaippa.

– Ajattele nyt. Eihän se lopulta ole mikään ihme, että niin moni puoliso lähtee työkaverin matkaan.

lounaalla

Ystäväni kutsui illan ensimmäistä kohtaamista miehen kanssa sanalla “tapaaminen”, rendez-vous, johon voi valmistautua niin kuin töissäkin. Onhan kyseessä vähintään yhtä tärkeät tärskyt.

– Kun minulla oli vastikään pitkiä työpäiviä, mies oli pannut lapset nukkumaan ja odotteli minua kynttilänvalossa, lasillisen kera. Se oli ihanaa!

Lounaskeskustelusta tuli mieleeni Helsingin Sanomien toukokuinen artikkeli, jossa kerrottiin työpaikkaromansseista. Otsikkokin kuului, että  “Töihin on kiva tulla, kun on pientä vipinää”.  Voisihan sen ajatella toisinkin päin. Sillä onhan se niin, että…

“Kotiin on kiva tulla, kun on pientä vipinää.”

 

Elämä ennen puolisoa

Hellu reilaa

Luin vastikään kolumnin (täältä), jossa pohdittiin puolison elämää ennen yhteistä kohtaamista.

Millaista on katsoa kuvia rakastetun elämästä ennen yhteistä kohtaamista? Miltä näyttivät entiset tyttöystävät? Entä matkat maailmalla?

valokuvat

Paneuduin vastikään mieheni lapsuudenkuviin kun tyhjensimme anopin kotia. Törmäsin laatikoiden uumenissa pitkäksi hujahtaneeseen, laihaan rippikoululaiseen, sitten Amerikassa työharjoittelussa olevaan ruskettuneeseen nuorukaiseen ja kohta Nirvana-henkiseen polkkatukkaan Pariisin metrossa. Kehenkään heistä en ollut elävässä elämässä törmännyt.

Oli joukossa tyttöjäkin, niin kuin se yksikin teini-iän kuva, jossa hän nauroi suu auki kaunotar sylissään.

– Kuka tämä on? kysyin mieheni siskolta.

– Ah, se oli yksi hauska lomaromanssi, hän hihitti ja minäkin mukana.

Oi noita onnellisia, huolettomia, nuoruuden vuosia. Vuosia niin toisenlaisissa arkiympyröissä kuin omani, niin toisennäköisenä kuin nykyään.

Toisaalta hassua oli huomata, kuinka monet kuvat noudattivat pitkälti samoja jalanjälkiä kuin omat nuoruuskuvani. Hetkiin oli helppo samaistua, hypätä toisen menneisyyteen, aistia kunkin valokuvan iloinen tunnelma. Tässä minä olen Kanarian hiekkarannalla, tässä taas urheilukilpailuissa. Tässä äiti nauraa, tuossa ollaan tädin kanssa hiihtämässä, tässä on joulupukki, tässä sodanaikaisia sukukuvia.

intia4

No on niitä erojakin toki – rohkea suomalaistyttö reppureissasi Euroopassa jo lukioiässä ja hyppäsi Intian koneeseen heti ylppäreiden jälkeen. Sellaista ranskalaisnuoret harvemmin tuossa vaiheessa vielä tekevät. Ja joitain muitakin tietty, kuten nämä täällä.

Mutta silti – ehkä jossain mielikuvissani joskus kuvittelin, että meidän erimaalaiset menneisyytemme olisi ollut vielä enemmän erilaisia.   

erasmus clermont

Miltä teistä tuntuu sukeltaa toisen menneisyyteen? Tiedän nimittäin, että on heitäkin, jotka tuntevat mustasukkaisuutta puolison menneistä vuosista. Jotka hävittävät valokuvia, entisen tyttöystävän antamia lahjoja. Heitä, jotka kysyvät elämästä ennen, mutteivät sitten kestäkään kuulla totuutta. Onko elämä saattanut ehkä olla parempaa ennen minua? Olenkohan koskaan yhtä hyvä?

Kaivoin tänään omia kuviani esiin ja mietin omia vuosiani ennen tapaamista. Mon dieu, kaikkea niihinkin mahtuu. Ajatella, että mikä onni onkaan, että meillä molemmilla on ollut huisin rikas elämä kaikkine kommervenkkeineen jo ennen toisiamme. Eipähän tarvitse enää säheltää, voipi olla vain.