Saako ranskalaista naisvaikuttajaa kutsua pelkällä etunimellä?

“Feministi toteaa, että naispoliitikon kutsuminen etunimellä on tytöttelyä, miespoliitikon kutsuminen etunimellä on kunnianosoitus”, kirjoitti Ylen toimittaja Sanna Ukkola taannoin blogissaan.

No, Ranskassa on nyt päivien ajan puhuttu nimekkäiden naisten kutsumisesta ETUNIMILLÄ. Suurta opetusjärjestelmän muutosta luotsaavaa opetusministeriä Najat Vallaud-Belkacemia nimittäin tituleerattiin pelkällä etunimellä Le Parisien- ja Le Journal de Dimanche lehtien kansissa.

Toisin kuin Sanna Ukkola kirjoitti, moisten julkaisujen etunimittely tuntui kuitenkin häiritsevän myös muita kuin feministejä.

Screen Shot 2015-05-29 at 3.21.06 PM

– Anteeksi, mutta tämä tuttavallisuus shokeeraa minua. Najat Vallaud-Belkacem on suuri opetusministeri, joka ansaitsee kaikkien arvostuksen, totesi (miespuolinen) kaupunkiministeri Patrick Kanner haastattelussa.

Sitten Le Figaro kirjoitti artikkelin kahdesta Pantheoniin haudattavasta naisesta kutsumalla sota-ajan sankareita etunimillä.

– Minun tekee mieli lyödä! huudahti poliitikko ja televisiojuontaja Roselyn Bachelot suorassa lähetyksessä.

– Taas kerran vähätellään naisia kutsumalla heitä etunimillä.

(Tiedoksenne, että Pantheoniin haudataan hyvin harvoja suurnaisia- ja miehiä. Tänä vuonna vuorossa olivat  vastarintaliikkeessä toimineet Pierre Brossolette, Geneviève de Gaulle-Anthonioz, Germaine Tillion ja Jean Zay. )

Slate-julkaisun (mies)toimittaja keksi hauskasti vaihtaa joukolle ranskalaislehtien kansien miesvaikuttajia etunimet. “Mieleisin on Alain” (Juppé) lukee yhdessä, “Ja nyt Manuel” (Valls) lukee toisessa kannessa.

Screen Shot 2015-05-29 at 3.05.05 PM

Nauratti, koska nimet näyttivät kirjoitettuna niin omituisilta.

Mutta mikä helpotus, että näistäkin asioista voidaan puhua ääneen.  Avoimesti vaan. Vitsaillakin vähän. Sanna Ukkolan hyssyttelyyn kannustava blogikirjoitus alkoi tuntua tämän hälinän keskellä ahdistavalta ja omituiselta.

Joku on toki puolustanut pelkkien etunimien käyttöä pitkillä ja monimutkaisilla sukunimillä, kuten nyt Najat Vallaud-Belkacemin kohdalla esimerkiksi. Mutta jos tarkasti lasketaan, on Dominique Strauss-Kahnin nimessä ihan yhtä monta kirjainta. Dominique-nimen sijaan on miehestä kuitenkin käytetty lyhennettä DSK. Twitterissä joku ehdottikin opetusministerille lyhennettä NVB, mikä minustakin kuulostaisi hyvältä.

Mistä tulikin mieleeni, että myös minun monimutkaisessa nimessäni (Helena Liikanen-Renger) on muuten nuo samat 21 kirjainta. Helena on tosi kiva nimi näin tuttavien kesken, mutta jos minusta ikinä tulee suuri vaikuttaja, niin voitte siirtyä kutsumaan minua nimellä HLR, mieluiten sillai suloisesti ranskalaisittain ääntäen: ASSHHELERR.

Bisous!

Nyt on toivoa

toivo

Siitä on jo ainakin neljä vuotta.  Kulmakuppilassa, punaviinilasin ääressä itkeskelin ystävälle maailman epäreiluutta: lasta ei vaan kuulunut, vaikka sitä kuinka toivottiin. Miksi juuri minä?

Ystävä kuunteli kärsivällisesti ja lohdutti: ”Ainakin teillä on toivoa. Kai tajuat ettei meillä ole edes sitä.”

Pysähdyin hengittämään. Punehduin. Ystäväni, mies, oli seurustellut saman miehen kanssa jo pitkään.  Tajusin, että monella heteroparilla olisi tuossa vaiheessa jo häähaaveet mielessä, ehkä pikkuinen käärökin kotona. Mikä idiootti olinkaan.

Kuten tästä blogista on hyvin käynyt ilmi, pian tuon kostean illan jälkeen minun heteroliittoani onnisti: ensin syntyi tyttö, sitten pieni poika. Kun tänään kärräilin sitä pienempää pitkin supermarketin käytäviä, meinasi taas alkaa itkettää. Ajattele, nyt  heilläkin on toivoa, selitin pikkuiselle.  Mikä onnenpäivä! Suomen eduskunta on viimeinkin hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain.

Ranskassa tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin jo reilu vuosi sitten hirvittävien mielenosoitusten saattelemana, ehkä muistattekin. Se oli presidentti Hollanden vaalilupaus, josta hän piti tiukasti kiinni. (Voin kertoa, että asiasta käytiin silloin tosi mielenkiintoisia keskusteluja perinteisiin nojaavan anopin kanssa.)  Nyt asia on valitettavasti taas noussut pöydälle – presidentiksi jälleen kerran haikaileva Nicolas Sarkozy on nimittäin ilmoittanut haluavansa kumota homoliitot hyväksyvän lain. Toivottavasti niin ei käy.

Tänään ei mietitä sitä. Kippis.

Se tapahtuu tässä ja nyt

Kuva Nice Matin-lehdestä.

Kuva Nice Matin-lehdestä.

Nizzalainen Hervé Gourdel on teloitettu. Uutinen söi suurimman osan eilisestä  uutislähetyksestä. Paikallislehtemme pursuaa surua. Nyt tiedämme kaikki, että Hervé oli arvostettu vuoristo-opas. Että häneltä jäi kaksi lasta.  Että hänen isänsä epäili Algerian-matkan järkevyyttä.

Gourdel kuoli, koska oli ranskalainen. Ranskan ilmaiskut Isis-ääriliikettä vastaan ovat tehneet sen kansalaisista pelinappuloita.

Lintukoto-Suomessa kansainväliset kriisit ja luonnonkatastrofit tuntuivat aina kaukaiselta todellisuudelta. Tapahtumia seurattiin toki, mutta mukavan välimatkan päästä. Ulkomaanreissuiltakin tiesi aina lopulta pääsevänsä kotiin, missä elämä on rauhallista ja ilma on raikasta.

Ilma on raikasta. Oletteko huomanneet, kuinka helppoa Suomessa on hengittää? Vasta ulkomaanvuosien jälkeen olen tajunnut, miksi amerikkalainen perheystävämme aina haluaa Suomeen kesäksi “hengittelemään”.

Eläminen ulkomailla avartaa hirvittävästi. Paitsi, että arki on täynnä kummallisuuksia, on ollut tärkeää ja kasvattavaa tajuta, kuinka ”siellä maailmalla” tapahtuvat kriisit vaikuttavat meihin jokaiseen. Kuinka köyhyys voi olla niin musertavaa, että tuossa vieressä Välimerellä juuri tälläkin hetkellä seilaa henkensä kaupalla joukko miehiä, naisia ja lapsia päämääränään rikas Eurooppa. Kuinka ilmastonmuutos on kasvattanut myrskyt sellaisiksi, että  vuorenrinteet putoavat länsirannikolla.

Ympäristön masentava tila on tullut jo uniinkin. Kaliforniassa asuessamme kärsittiin kuivuudesta ja metsäpalot polttivat koteja. Ja sitten kun ensimmäinen sade viimein tuli, haisi koko kaupunki pakokaasulta. Mereen ei saanut sateen jälkeen mennä, koska saasteet huuhtoutuivat rantaan. Nyt täällä meitä lähellä olevassa  Varin departementissa vesi on ennennäkemättömällä vauhdilla kiivennyt koteihin, vienyt autoja ja tuhonnut kauppoja. Ihmiset itkevät menetettyä elämää.

Maailma on tullut lähemmäksi. Kaikki se tapahtuu tässä ja nyt.  Herätys.