Maitokahvikippis!

cafe-au-lait

Podcastimme on muuttanut!

Meidän rakas podcastimme, Café au lait – kahvihetkiä maailmalla, on siirtynyt Me Naisten sivuilta Suomessa juuri lanseerattuun Radioplayhin.  Tiedoksenne siis, että tämän monissa muissa maissa jo tutun RadioPlay-sovelluksen takana on Bauer Media, jonka suomalaisia radiokanavia ovat mm. Radio Nova ja Iskelmä. Jee.

Radioplayssa on Café au lait’n lisäksi muitakin mahtavia podeja, käykääpä vaikka katsomassa. Sinne pääsette joko lataamalla sovelluksen puhelimeen tai klikkaamalla osoitetta: radioplay.fi

phonto (2)

Meidän kahvihetkillämme onkin siellä jo uunituoreina herkkuina kaksi valmista podcast-jaksoa. Toisessa jutustelemme Heidin kanssa, joka muutti jo vuosia sitten Los Angelesista Suomeen. Asettuminen takaisin synnyinmaahan on kuitenkin osoittautunut tosi vaikeaksi.

– Aina kun kävin Suomessa, tapasin hirveästi kavereita ja oli tosi hauskaa. Mulle tuli kaipuu Suomeen, Heidi muistelee paluun taustoja.

Heidin ura oli Losissa hurjassa nosteessa: hän suunnitteli vaatteita maailmankuuluille nimille, kuten Jessica Alballe, Paris Hiltonille ja Busta Rhymesille. Työ oli innostavaa ja vei mukanaan, vaikka aika ajoin yksinäistä.

Kun Heidille sitten tarjottiin bisnesmahdollisuutta Suomessa, hän päättikin jäädä synnyinseudulleen tavallista pidemmäksi aikaa. Elämä sai lopullisesti uuden suunnan, kun hän tapasi tulevan lapsensa isän ja tuli raskaaksi.

Mutta mitä sitten tapahtui? Miksei elämä Helsingissä maistunutkaan? Siitä kuulet jaksostamme alta:

Toinen ihana uusi tuttavuus on Aino, jonka saimme kiinni Genevestä. Ainon suomalais-kyproslainen perhe elää tosi kansainvälistä elämää: nelihenkinen poppoo nimittäin muuttaa 1-4 vuoden välein maasta toiseen.

Lähtölaskenta on taas alkanut: kesällä on edessä muutto, nyt Sveitsistä Kyprokselle. Muuton häilyminen kiikarissa näkyy myös arjessa.

– En jaksa enää tavata ihmisiä täällä, keskityn suunnittelemaan jo tulevaa, Aino kertoo rauhallisesti.

Erityisesti lasten syntymän jälkeen ainainen muuttaminen on muuttunut stressaavaksi, sillä käytännön asioiden on oltava jo uuteen maahan saavuttaessa kunnossa. Se mietityttää Ainoa nytkin kovasti. Miltä elämä maistuu seuraavassa kotipaikassa? Muuttuuko perheen dynamiikka, kun ollaankin vaihteeksi miehen kotimaassa?

phonto (3)

Onnelliset hetket riittävät tosi mukavaan elämään

leija tytto 2

Oletko onnellinen?

Kysymme tuon kysymyksen aina jokaisen podcast-jakson päätteeksi. Yleensä jokainen haastateltava vastaa siihen kyllä, ehkä sen kummempia ajattelematta. Niin minäkin tekisin.

Toisin oli kuitenkin Tarjan, vuosikymmeniä avustustyötä tehneen naisen kohdalla.

– Onnellisuus koostuu pienistä hetkistä, se ei ole pysyvä olotila. Olen tyytyväinen elämääni ja koen usein onnellisuuden hetkiä, hän sanoin haastattelussa (kuule kokonaisuudessaan täällä). Hänen vastauksena jäi pyörimään mieleeni pitkäksi aikaa.

leijakilpailu

Välillä minusta nimittäin tuntuu, että yhä useamman meistä elämä koostuu onnen tavoittelusta. Sosiaalinen media punkee onnellisuutta pursuavia kuvia, naistenlehdissä meitä neuvotaan onnellisempaan elämään ja tarttumaan tähän hetkeen, koska se on parasta juuri nyt. Onnellinen on sitä paitsi terveempikin. (Venla Pystysen erinomaisessa kolumnissa aihetta vietiin vielä pitemmälle: sosiaalinen paine olla onnellinen voi jopa johtaa masennukseen.)

leija frejus

Itsekin olen varmasti syyllistynyt antamaan elämästäni joskus blogissa positiivisemman kuvan kuin mitä se onkaan. Ehkä sen olen tehnyt siksikin, että olen halunnut uskoa olevani onnellisempi.

Nuo Tarjan sanat – kummallisella tavalla – antoivat minulle eräänlaisen synninpäästön. Kyllä se ihan elämässä riittää, jopa aurinkoisessa ja kauniissa Etelä-Ranskassa, että ihmisellä on onnellisia hetkiä. Ei sitä tarvitse koko aikaa henkisessä paratiisissa piehtaroida.

Niin kaunista että itkettää! Ihan fiilareissa Frejusin leijafestareilla 😍☀️🎏 #cerfvolant #leija #france #saturday

A post shared by Helena Liikanen-Renger (@chez_helena) on

Onnelliset hetket saatankin tuntea niin voimakkaina, että melkein itkettää. Yksi sellainen ihana, tosi onnellinen hetki koitti esimerkiksi leijafestivaaleilla läheisessä kaupungissa Fréjusissa, mistä nämä tämänkin postauksen kuvatkin ovat. Rannan äärellä järjestetyillä festivaaleilla oli näimme parin tunnin sisällä tuhansia upeita leijoja, kaunista musiikkia ja ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Mutta – kuten arvaatte – mahtui siihenkin päivään paljon kiukun hetkiä, väsymystä, nälkää ja ärtymystä. Onnellisuus ei ollut pysyvää, mutta riitti hyvin.

P.S. Podcastin huikeisiin haastateltaviin pääset tutustumaan parhaiten Facebook-sivujemme kautta.

Mitä jos kaikki kotityöt voisi ulkoistaa?

kookos

Helsingin Sanomat kysyi viime syksynä lukijoiltaan,  millaista heidän elämänsä on kotona. Juttu oli kokonaisuudessaan tosi mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti minä jäin pohtimaan osuutta, jossa puhuttiin kodin siisteydestä.

Monen vastaajan mielestä kodin sotku kertoo siitä, ettei elämässä ole pystynyt siihen, mihin pitäisi. Tässä pätkä eräästä kommentista:

 Lähes jokapäiväinen sotkuisuus muistuttaa omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta.

Lehden haastattelema sosiologi Jenni Berlin toteaa tekstissä, että ”suomalaiset ajattelevat, että itse pitää siivota ja kärsiä.” Britanniassa siivouspalveluita kuulemma käytetään paljon enemmän.

Niinhän se kai vähän tuppaa olemaan, että kunnon suomalainen ihminen tekee ihan kaiken itse. Mutta on toki rahallakin on merkitystä – Suomessa kotiapu kun on huomattavasti kalliimpaa kuin esimerkiksi Intiassa.

Niin – Intiassa.

Nostin Intian esiin, koska me haastattelimme Lillin kanssa podcastiimme tällä kertaa Delhissä asuvaa Miinaa. Hänelle muutto Intiaan oli aikamoinen kuperkeikka: paitsi, että Suomeen jäi hedelmällinen työura, uuteen kotiin tuli perheen lisäksi kotiapulainen, aamusta iltaan puurtava maid. Siivota ei enää tarvitse itse, eikä myöskään laittaa ruokaa.

phonto (10)

Ihanaako? No todellakin,  mutta on kotiapulaisessakin huonot puolensa. Suomalainen nainenhan kaipaa kodissaan myös omaa rauhaa, Miina muistuttaa. Sitä ei enää ole, varsinkaan silloin kun kotiapulainen ja autonkuljettaja kinastelevat keskenään. Silloin kotona on kuin eläisi Bollywood-elokuvassa.

Ja käy sitä välillä niinkin, että maidin vapaapäivänä Miinan tekee mieli pyykätä itse ihan vain pelkästä pyykkäämisen ilosta. Itsetekeminen istuu vahvassa pohjoisen naisessa hemmetin syvällä ja välillä olisi kiva nähdä kotona ikiomien kättensä jäljet.

– Meiltä expateiltä myös oletetaan, että työllistäisimme paikallisia ihmisiä. Meidän ulkomaisten perheiden tarjoamat työpaikat on tosi haluttuja: on inhimilliset työtunnit, annetaan lomaa ja viedään lääkäriinkin tarvittaessa,  Miina muistuttaa.

Jos alussa kotiapulaisen tarpeellisuutta tuli kyseenalaistettua, ei enää. Delhissä on likaista, pöly kantautuu kotiin ja koti on pidettävä puhtaana. Sitä paitsi lapsetkin ovat jo tottuneet apulaiseen, Miina nauraa. Nuorinkin oppi yllättävän nopeasti pyytämään englanniksi kaakaota ja pannukakkuja aamiaiseksi.

Saisinko minäkin pannukakkuja joskus kotona? 

Mitä mieltä sinä olet kotiapulaisista? Onko teillä joskus ollut kotiapua?

Kuuntele Miinan haastattelu kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä!