Minun lapsuusmuistoni vs. sinun muistosi

Sen nyt tässä myönnän: olen katsonut Lady Gagan Oscar-gaalaesityksen Youtubesta ainakin kymmenen kertaa. Ensimmäisellä kerralla tuli kyyneleet silmiin. Sound of Music on heikko kohtani.

Kun olin pieni tyttö, meillä oli äidin kanssa yhteinen rakkaus: musikaalit. Niitä katsottiin ja katsottiin. Sound of Musicin olen nähnyt ehkä 50 kertaa. West Side Storyn osaan ulkoa; se kohta missä Tony laulaa ”Mariaaa Maria Maria” saa sydämeni tykyttämään. Niin ja sitten oli se ihana Viulunsoittaja katolla ja ne portaat, jotka eivät vie minnekään.

Ja monet muut.

Tässä Lady Gaga-huumassa näytin videon aamiaispöydässä prinsessan urasta haaveilevalle tytölle. Hän innostui valtavasti ja vei veikan välittömästi tanssiin.

gaga

Kylässä ollut ranskalainen anoppi kuunteli laulua kiinnostuneena.

–  Kai tunnistat? kysyin.

–  En ole koskaan kuullutkaan, reilu 70-vuotias rouva sanoi.

Hetken äimisteltyäni tajusin, että sehän on kai ihan normaalia. Ranskassa omaa kulttuurituontantoa on runsaasti omasta takaa. Sitä on myös suojeltu ja tuettu voimakkaasti,  eivätkä jenkkimusikaalit löytäneet tietään tavisten olohuoneisiin niin kuin meillä Suomessa.

Tämä kohtaus sai pohtimaan minun ja miehen lapsuudenmuistoja. Kuinka monta kertaa olenkin erehtynyt luulemaan, että se, miten hän eli 80-luvulla ranskalaisessa kylässä olisi jotenkin samankaltaista kuin minun elämäni samaan aikaan Itä-Suomessa.  Että ne kokemukset, äänet, maut, televisio-ohjelmat ja ehkä radiossa soitettu musiikki olisivat olleet samoja. Ja sitten yllättynyt, ettei se niin mennytkään.

Oletteko koskaan törmänneet samaan?

Arjen pyörityksessä tätä on hyvä pitää mielessä. Kuinka jännittäviä juttuja tuosta verkkareissa taaperoa syöttävästä tyypistä voikaan kuulkaa vielä paljastua!