Yhä useampi ranskalaisnainen valitsee nuoremman miehen

lecannet3

Seurasin taannoin kiinnostuneena pikkukohua siitä, kuinka psykologian kirjassa kerrottiin naiset viehättyvät vanhemmista ja hyvässä asemassa olevista miehistä. Esimerkkinä oli kuva presidenttiparista. Sittemmin aiheesta kirjoitettiin laajemmin: kävi ilmi, että kaikkialla maailmassa naiset tuntevat vetovoimaa hieman vanhempiin miehiin.

Niin se on tietty omallakin kohdalla. Mies on kaksi vuotta minua vanhempi, mikä on myös Ranskassa yleinen pariskuntien ikäero. Täällä 56 prosenttia pariskunnista on kaltaisiamme. Kolmannes pareista ovat puolestaan saman ikäisiä.

Mutta yllättävää olikin lukea, että kasvussa ovat parit, joissa nainen on miestä vanhempi. Prosentti on kuitenkin moniin muihin maihin verrattuna pieni: heitä on 16 prosenttia kaikista ranskalaispareista. Vielä vuonna 1960 luku oli 10 prosenttia. Suomessa tässä asiassa ollaan edellä, siellä lukemani perusteella jopa viidenneksessä pareista nainen on vanhempi. Eikö muuten olekin mielenkiintoista!

Muodikkaaksi tämän ilmiön Ranskassa tekee tietysti se, että yksi tämän hetken puhutuimmista poliitikoista, entinen valtiovarainministeri Emmanuel Macron on naimisissa itseään 20 vuotta vanhemman naisen, Brigitte Trogneux’n kanssa (klik!).  63-vuotias Trogneux on Macronin entinen opettaja. Jos merkit pitävät paikkaansa, hänestä kuullaan lähiaikoina vielä paljon paljon lisää. Macronin uskotaan nimittäin pyrkivän presidenttiehdokkaaksi.

Brigitte Trogneux tai Brigitte Macron, joksi häntä myös tituleerataan, on upeassa kunnossa. Sama koskee tietysti kuuluisaa televisiopersoonaa Claire Chazalia, 60, jonka pitkäaikainen puoliso oli häntä reilut 20 vuotta nuorempi Arnaud Lemaire (klik!).

eclair

Tällaisestä keski-ikää lähestyvästä naisesta on tietty tosi hienoa, että kaikenlaiset naisen ikään kohdistuvat asenteet muuttuvat. Toisaalta, kun näistä julkisuuden naisista lueskelin, en voinut samalla olla pohtimatta ranskalaisten naisten laihuusihanteita.

Ranskalaiset naiset kuuluvat  Euroopan hoikimpiin, mutta samalla he ovat erinäisten tutkimusten myös kaikkein eniten huolissaan painonnousustaan. Täällähän ihannenainen tuntuu olevan paljon suomalaista sisartaan hoikempi, sekoitus sumusilmäistä Carla Brunia ja linnunluista Vanessa Paradis‘ta.

IMG_0732

Jotkut artikkelit kertovat jopa naisista, jotka eivät pyöreytensä takia saa työpaikkaa. Ylipaino on monen ranskalaisen mielestä merkki siitä, ettei ihminen osaa huolehtia itsestään. Surkeata, jos se oikeasti pitää paikkaansa. Elämä on nautinto – varsinkin tässä maassa.

Toisaalta niinhän se on, että Macronin, Brunin ja Chazalin todellisuus on tyystin toista kuin oma arkeni tavallisessa eteläranskalaisessa pikkukaupungissa. Yhtäkään Vanessa Paradisen kaltaista naista en ole näillä kulmilla tavannut, enkä tosin montaa ylipainoistakaan. Puhumattakaan nyt pariskunnista, joissa nainen olisi miestään vanhempi, saati valmiiksi hoikkia naisia, jotka olisivat jatkuvalla laihdutuskuurilla. Ruoka-ajoista pidetään tiukasti kiinni, mutta paineita puoleen tai toiseen ei tunnu liiemmin olevan.

Voi toki olla, että nämä asiat kuuluvat niihin, joista ei ääneen puhuta. Itse mietin, että jo se, miltä ympäröivät ihmiset näyttävät ja käyttäytyvät, vaikuttaa omaankin olemiseen. Ainakin niin on käynyt Ranskassa itselle: ilman ripsaria ei tule kodista enää lähdettyä. Välipalatkin ovat jääneet.

Vai mitä mieltä olette?

 

Suomalaisäijä vs. ranskalaisäijä

kalat

– Äiti, nämä pistää!

Oltiin lasten kanssa metsäkävelyllä. Pikkuiset kuusenalut pistelivät pientä käsivarsiin.

– Kuules, suomalaiset lapset kulkevat metsässä pienestä pitäen, kuulin itseni motkottavan rakentavasti. Ojennus toimi: lapset lopettivat venkuilun, vaikkei eväitäkään ollut matkassa. Onneksi “suomalaiset” syövät mustikoita puskista kun tulee nälkä. Katsokaas meikäläiset ovat metsästä tulleet ja sisulla tässä elämässä on loppupeleissä puskettava eteenpäin.

soutu3

Kun oma rakas ranskalaismiekkoseni tuli vuosia sitten ensimmäistä kertaa Saimaan mökille,  ei uni meinanut tulla. Saunatuvan alla rapisi ja räystään alle oli pääskynen tehnyt pesän. Sirkutus alkoi aamuneljältä, katollakin taisi juosta orava. Mies kävi silti vähän väliä ulkona katsomassa, ettei ne vaan sittenkin olleet roistot, jotka siellä vehkeilivät.  Minua nauratti.

– Aidon suomalaisen miehen pitää osata selviytyä itsekseen keskellä metsää, miekkoseni observoi ystäviään myöhemmin. Äänestä kuulsi kunnioitus.

– Minä selviäisin ehkä vuorokauden.

löyly

Niinhän se on, että aito suomalaisäijä osaa sytyttää nuotion, hakata puita ja perata kalan (yläkuvassa pojan särkisaalis). Jos saunan hormi ei vedä, mies korjaa senkin. Veneellä osaa tietysti ajaa ja puunkin kaataa tarvittaessa. Joku käy metsälläkin ampumassa hirven, nylkee ja pilkkoo paistiksi. Yksi rakentaa pihapöydän tai nyt laiturin ainakin.

Suomessa käytännönläheisiä kädentaitoja arvostetaan paljon, eikä vähiten äijäporukoissa. Vaikka onhan siinä naisenkin mielestä  jotain luolamiesmäisen fantastista kun mies korjaa saunanportaat.

Ranskassa miehiin kohdistuvat vaatimukset ovat toisenlaisia: vuosien mututuntumalla sanoisin, että siellä  plussapisteitä jakavat äijäkamujen sijasta naiset. Pilkkomisesta tai nuotion sytyttämisestä ei pointseja ei irtoa: arvostettu ranskalaismies sen sijaan briljeeraa keskustelutaidoillaan, avaamalla ovia, kantamalla kauppakasseja ja lahjomalla rakkaimpiaan kukkasin.  Enkä nyt valittaisi siitäkään.

soutu2

Tänään järvenselällä omat pienokaiset harjoittelivat soutamista. Yksi huopasi ja toinen souti ja sitten toiseen suuntaan. Siinä pyörittiin kuin karusellissa, naurettiin, mutta mikäpä kiire lomalaisella, hitaasti hyvä tulee. Pääasia kai, että oppivat tämänkin taidon ennen isäänsä. Vaikka ehtiihän sitä toki aikuisenakin.

Samanlaista hirnuntaahan se oli rakkaan miehen ensimmäisillä soutuvenemetreillä seitsemän vuotta sitten. Ympäri mentiin ja yhteen tultiin.  Fiinit surffilasitkin putosivat järveen – kiitos sen himputin paarman pirulaisen joka tuli opetustuntia häiritsemään.

Sittemmin ovat lasit pysyneet päässä.

 

Minun lapsuusmuistoni vs. sinun muistosi

Sen nyt tässä myönnän: olen katsonut Lady Gagan Oscar-gaalaesityksen Youtubesta ainakin kymmenen kertaa. Ensimmäisellä kerralla tuli kyyneleet silmiin. Sound of Music on heikko kohtani.

Kun olin pieni tyttö, meillä oli äidin kanssa yhteinen rakkaus: musikaalit. Niitä katsottiin ja katsottiin. Sound of Musicin olen nähnyt ehkä 50 kertaa. West Side Storyn osaan ulkoa; se kohta missä Tony laulaa ”Mariaaa Maria Maria” saa sydämeni tykyttämään. Niin ja sitten oli se ihana Viulunsoittaja katolla ja ne portaat, jotka eivät vie minnekään.

Ja monet muut.

Tässä Lady Gaga-huumassa näytin videon aamiaispöydässä prinsessan urasta haaveilevalle tytölle. Hän innostui valtavasti ja vei veikan välittömästi tanssiin.

gaga

Kylässä ollut ranskalainen anoppi kuunteli laulua kiinnostuneena.

–  Kai tunnistat? kysyin.

–  En ole koskaan kuullutkaan, reilu 70-vuotias rouva sanoi.

Hetken äimisteltyäni tajusin, että sehän on kai ihan normaalia. Ranskassa omaa kulttuurituontantoa on runsaasti omasta takaa. Sitä on myös suojeltu ja tuettu voimakkaasti,  eivätkä jenkkimusikaalit löytäneet tietään tavisten olohuoneisiin niin kuin meillä Suomessa.

Tämä kohtaus sai pohtimaan minun ja miehen lapsuudenmuistoja. Kuinka monta kertaa olenkin erehtynyt luulemaan, että se, miten hän eli 80-luvulla ranskalaisessa kylässä olisi jotenkin samankaltaista kuin minun elämäni samaan aikaan Itä-Suomessa.  Että ne kokemukset, äänet, maut, televisio-ohjelmat ja ehkä radiossa soitettu musiikki olisivat olleet samoja. Ja sitten yllättynyt, ettei se niin mennytkään.

Oletteko koskaan törmänneet samaan?

Arjen pyörityksessä tätä on hyvä pitää mielessä. Kuinka jännittäviä juttuja tuosta verkkareissa taaperoa syöttävästä tyypistä voikaan kuulkaa vielä paljastua!