Yhdistetty parisuhde- ja perhereissu Suomessa

naantalispa

Kaupallinen yhteistyö: Naantali Spa Hotel

Muistatteko, kuinka kerroin täällä iki-ihanasta lomastamme ranskalaiseen hiihtokeskukseen? Lapsille oli siellä niin rutkasti kivaa tekemistä , että me vanhemmat pääsimme joka päivä treffeille.  Se vasta olikin täydellinen loma se.

Kuinka sitten onnistuu perhe- ja parisuhdeloman yhdistäminen Suomessa? Hyvin – ainakin tämän kokemuksen perusteella.

naantalispa2

Yövyimme nimittäin Suomen kesäreissullamme Naantali Spa –kylpylähotellissa. Koko perhe oli minilomasta fiiliksissä, jopa siinä määrin, että esikoisen mielestä perheen lapset olisivat voineet muuttaa hotelliin hetkeksi kokonaan.

– Entä me sitten? kysyin.

– Pääsittehän tekin isän kanssa tänä kesänä kahdestaan matkalle!

muumimaailma

Naantali on jokakesäinen lomakohteemme, minkäpä muun kuin Muumimaailman vuoksi. Muumien tarinat ovat kaksikielisessä perheessämme tärkeitä suomen kielen ylläpitäjiä, minkä vuoksi parhaita pehmoystäviä on päästävä kerran kesässä halimaan.

Lapset rakastavat näitä vuodesta toiseen samanlaisina toistuvia kesäreissuja, mutta miten on meidän vanhempien laita?

Hmm… Jos totta puhutaan, jo viime vuonna kävi Naantalissa mielessä, että voisihan lapsireissuilla ehkä joskus tehdä jotain aikuistenkin kivaa.  Otin saman tien yhteyttä Naantalin kylpylään – ja niin tuli sovittua, että seuraavassa reissussa yhdistyvät Muumit ja muut jutut.

naantali allas

Kun saavuimme paikalle, Naantalin kylpylän vastaanotossa virkailija kävi heti läpi lapsiperheitä kiinnostavat vaihtoehdot. Ensinnäkin allasosastolla on oma baari, jossa voi nauttia drinkkejä (ohhoh, ja vielä Suomessa!). Ja sitten lasten leikkihuonekin – tai kesäkaudeksi avattu kokonainen Muksumaailma – oli hotellissa yhä käytössä. Täydellistä.

Mihinkään kylpylähoitoihin ei tällä pikareissulla ollut aikaa, mutta altaissa halusimme lotrata koko perheen voimin. Näin Suomen koulujen lomien alettua nautiskella saikin täysillä –  altaissa ei nimittäin ollut meidän lisäksi kuin muutama muu.

Toisella silmällä en tosin malttanut olla ihailematta altaan kupeessa hedelmädrinkkejään rauhassa nauttivia pariskuntia. Näytti tosi ihanalta, mutta kahden uhkarohkean pikku-uimarin vuoksi oli koko jengin pysyttävä visusti altaissa. Aikuisten aikaa päätettiin sen sijaan ottaa vasta uintireissun päätteeksi. Veimme lapset Muksumaailmaan, joka yllätykseksemme oli muutakin kuin leikkihuone. Nimet paperiin – ja pienokaiset sai jättää hetkeksi hoitajan valvovan silmän alle.

muksumaailma

Mon dieu! Mies oli lastensalista niin äimänä, että otti paikasta kuvia ystävilleen Ranskassa.

Me aikuiset siirryimme noin puoleksi tunniksi hotellin aulan baariin ja siemailimme lasilliset kahden kesken. Enempää ei tarvittu – juuri tämmöiset minitreffithän ovat kaiken hässäkän keskellä superluksusta.

Naantalispa_Helena

Illalliselle maltoimme laahustaa välimerellisesti vasta kahdeksan jälkeen. Se kannatti: siihen aikaan ravintola Le Soleil (ranskaa, tarkoittaa suomeksi aurinkoa)  todella osoittautui nimensä veroiseksi. Nautimme buffetin antimista (huom! lapsille oma herkkupöytä) nimittäin hämmentävän komeassa auringonlaskussa. Voi kuinka romanttista!

Parfait. Tällä jaksaisi taas vaikka kolme huvipuistovisiittiä putkeen.

naantalispa5b

Tämä postausta varten perheemme sai yöpyä ilmaiseksi Naantali Spa –kylpylähotellissa ja syödä illallisen kylpylähotellin Le Soleil –ravintolassa.

Onko parisuhteeseen panostaminen elitististä?

parisuhde elitistinen

Olen miettinyt viime päivinä yhtä asiaa: nähdäänkö parisuhteeseen panostaminen Suomessa elitistisenä?

Ajatukseni lähti liikkeelle kaikesta siitä ikävästä palautteesta, jota sain lomakolumnistani. Kolumnin oli tarkoitus herättää ajatuksia yhdistetystä parisuhde- ja perhelomasta. Monelta tuntui kuitenkin menevän kokonaan se puoli tekstistä ohi –  suuri osa luki kirjoitukseni keskiluokkaisen (tai jopa elitistisen) elämän ylistyksenä.

Se on tosi harmi. Lomat ovat nimittäin tosi hankalia aikoja perheille, senhän osoittavat jo tilastotkin. Perinteisesti elokuussa, lomien jälkeen, erojen määrä nousee aina huippuunsa. Lomanvieton vaihtoehdoista olisi oikeasti ihan hyvä puhua ääneen.

Ehkäpä aihetta olisi pitänyt lähestyä toisin: suomalaisesta näkökulmasta katsottuna loma Alpeilla varmasti kuulostaa elitistiseltä. Mutta täällä asuvalle nyt vaan on aika paljon edukkaampaa käydä Alpeilla hiihtämässä kuin esimerkiksi Lahdessa. Moni äityi myös haukkumaan perheklubilomailua elitistiseksi.  Edullisimmillaan viikko leirintäalueen perheklubin mökissä maksaa neljälle hengelle 300 euroa viikolta (palvelut kuuluvat hintaan).  Onko sekin yläluokkaista?

nuits de vence

Olen mietiskellyt näitä asioita paljonkin viikonlopun aikana, jolloin otimme hieman aikaa myös parisuhteelle. Maksoimme babysitterille, menimme läheiseen Vencen kaupunkiin musiikkifestareille konserttiin ja vielä ravintolaan syömään. Se oli varsin kallis ilta (elitistinen?) , mutta jestas, tekipä hyvää. Meillä oli taas kerran älyttömän hauskaa kahdestaan.

Jostain voi kuulostaa hassulta, mutta me olemme laskeneet parisuhdeillat osaksi perheen vuosittaista budjettia. Jos on tiukkaa, mieluummin höylätään muualta kuin näistä. Joku muu käy puolison kanssa lenkillä, toinen ehkä viettää saunailtoja. Kukin tyylillään – meille nämä yhteiset ulkoilut ovat tärkeitä, vaikka kaukana ilmaisista lastenhoitajista (sukulaisista) aikuisten ajasta on maksettava enemmän.

Mutta perheen kivijalkaan kannattaa sijoittaa.

Vence

Hesarin kolumniani varten juttelin Väestöliiton parisuhdetiimin esimiehen, Heli Vaarasen kanssa puhelimitse. Hän sanoi, että varsinainen parisuhteelle otettu aika on Suomessa jo uhanalaista. Tässä Hesarin aiemmassa jutussa taas mainittiin, että itsensä unohtaminen on noussut muotijutuksi. Avun pyytäminenkin on vaikeaa.

Kun tässä olen mietiskellyt tarkemmin saamaani palautetta, on tullut väistämättä mieleeni, että ehkäpä se sittenkin on niin, että parisuhdeaika kaiken kaikkiaan nähdään jonkinlaisena ylellisyytenä. Ehkäpä se hiertää, että aikuisen pitäisi päästää irti lapsiarjesta ja viettää kiireessä vieraaksi muuttuneen puolison kanssa hetkinen. Että pitäisi jopa maksaa aikuisten yhteisestä ajasta rahaa, vaikka lapset voisi yhtä lailla hoitaa (paremmin) itsekin.

Samalla rahalla voisi sitä paitsi korjata vaikka liiterin.

 

Mitä jos kotona olisi töiden jälkeen vipinää?

kotona antibes

Kävin lounaalla ystäväni kanssa. Hän on uranainen, vaimo ja kahden pienen lapsen äiti, joka elää normaalia perhearkea Etelä-Ranskassa.

– Ennen kuin mieheni tulee kotiin, yritän katsoa, että näytän hyvältä. Kun hän saapuu, istumme alas ja otamme puoli tuntia meille kahdelle. Puhumme päivästä.

Kuuntelin ystävääni kiinnostuneena. Mielessäni luokittelin moisen toiminnan tasa-arvon vastaiseksi macho-hömpötykseksi. Laittautua kun mies tulee kotiin? Sehän kuulostaa 40-luvun kotitalouslehdestä lainatulta tekstiltä.

– Ei, kyse on aivan päinvastaisesta. Tämä on meidän tapamme pitää huolta parisuhteesta.

Kaikkihan tietävät lapsiperheen, jossa vanhemmat vaihtavat verkkarit heti tultuaan kotiin, hän selvitti sitten minulle. Töistä aiemmin päässyt vaimo on keittiössä laittamassa ruokaa, essu likaisena ja kiljuvat lapset ovat sotkeneet kodin leluillaan. Miehen ensimmäinen tehtävä on  viedä roskat, sitten ehkä käynnistää pesukone.

Työympäristö, jossa kaikki näyttävät siisteiltä, tuoksuvat partavedeltä ja käyttäytyvät tyylikkäästi, vaihtuu kotiovella älämölökaaokseksi, jossa haisee vanha vaippa.

– Ajattele nyt. Eihän se lopulta ole mikään ihme, että niin moni puoliso lähtee työkaverin matkaan.

lounaalla

Ystäväni kutsui illan ensimmäistä kohtaamista miehen kanssa sanalla “tapaaminen”, rendez-vous, johon voi valmistautua niin kuin töissäkin. Onhan kyseessä vähintään yhtä tärkeät tärskyt.

– Kun minulla oli vastikään pitkiä työpäiviä, mies oli pannut lapset nukkumaan ja odotteli minua kynttilänvalossa, lasillisen kera. Se oli ihanaa!

Lounaskeskustelusta tuli mieleeni Helsingin Sanomien toukokuinen artikkeli, jossa kerrottiin työpaikkaromansseista. Otsikkokin kuului, että  “Töihin on kiva tulla, kun on pientä vipinää”.  Voisihan sen ajatella toisinkin päin. Sillä onhan se niin, että…

“Kotiin on kiva tulla, kun on pientä vipinää.”