Pyykätään ja kokataan korkkareissa

viretta2

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa! Onpa hienoa. Ei muuta kuin sukelletaan lempiaiheeseeni taas siis.

Matkasin nimittäin eilen päiväksi Marseilleen vähän hakemaan ideoita (mikä piti myös sisällään tukun vahinko-ostoksia) sekä tapaamaan paria tuttua ihmistä kirjaani varten. Toinen heistä oli yksi upea, aina täydellisen chic ranskalaisnainen, joka käyttää korkokantakenkiä kotioloissakin. Siis aamusta iltaan, joka päivä.

Kyllä. Korkkareita. Jopa laittaessaan ruokaa. Varmaan pyykätessäänkin.

Tämä ei toki ole eka kerta kun kuulen vastaavasta. Monissa ranskalaisissa perheissä arvostetaan näitä esteettisiä arvoja myös perhepiirissä. Verkkareita ei siis vaihdeta ylle heti kun päästään kotiin (toisin kuin allekirjoittanut), vaan itseen panostetaan ihan siinä tutuimmassakin seurassa.

rantakukka

Korkokantakengissä ja arkisessa koti-illassa on silti mielestäni jotain niin hämmentävän eksoottista, että halusin istahtaa henkilön kanssa rauhassa alas ja jutustella näistä esteettisistä näkökulmista himpun verran lisää.  (Aiheesta lisää sitten kirjassa).

Joku – tai ennemminkin ehkä suomalaisten kohdalla MONI – kun saattaisi arvella, ettei kukaan ryhtyisi semmoiseen ihan vapaaehtoisesti. Ettei vain ranskalainen macho-mies pakottaisi vaimoaan arkena korkkareihin?

Ei. Aivan vapaaehtoista tämä on kuulkaa. Plussaa on tietysti se, että mieskin viihtyy tyylikkään vaimonsa seurassa (jos sitä vaatteista ja kengistä koitunutta luottokorttilaskua ei lasketa mukaan) ja panostaa näin myös omaan ulkonäköönsä.

Haastattelemalleni uranaiselle laittautuminen ja kaunistautuminen on suuri elämänilo. Verkkareita hän ei käytä (eikä edes urheillessa, koska hän ei urheile koskaan), eikä  esiinny meikittä kuin korkeintaan aamiaispöydässä. Pukeutuminen on leikittelyä, tunnelman luomista arkipäiviin.

– Minulle pikkukauppojen kiertely on omaa aikaa. Jollekin se on ruuanlaitto tai liikunta, minulle se on tämä, hän kertoi vilpittömästi.

Niin kuin sanottua, laittautuminen, tai “itsestä huolehtiminen” (prendre soin de soi-même) pitää myös parisuhteessa tiettyä virettä yllä. Kun on ulkoisesti hyvässä kunnossa, viestii myös puolisolle, ettei toista kannata ottaa itsestäänselvyytenä, haastateltavani selvitti. On tehtävä hommia, jotta toinen viihtyisi.

ruusu

Mieleen pulpahti pariskunta Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir, jotka eivät koskaan edes sinutelleet toisiaan. Pieni etäisyys piti jännitettä yllä.

– Pukeutumisessa ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle. On aina tärkeää muistaa “juste milieu”, keskitie, haastateltavani muistutti vilauttaen samalla ranskalaisen naisen tyyliavainta.

Pelkkä ulkonäkö ei vireen ylläpitoon tietenkään riitä, vaan tarvitaan myös yhteistä aikaa ja sopivasti riippumattomuutta. Mutta myös tässä kaikessa olisi hyvä muistaa se juste milieu. Mieluummin harmaan sävyjä kuin pelkkää mustaa tai valkoista.

Lounaan jälkeen olin uudella tavalla virkistynyt ja ryhdistäytynyt. Kotikorkkareihin en kyllä edes virettä ylläpitääkseni jaksaisi taipua. Mutta ehkä esikoisen syntymän yhteydessä ostettu, kauhtunut lökökylpytakki voisi viimein vaihtua astetta tyylikkäämpään versioon.

Vaikkapa vain miehen takia.

 

Je t’aime on helpompi sanoa ranskaksi kuin suomeksi (onnea arvonnan voittajalle!)

voittajan tarina

Kiitos kaikille ihastuttavista, romantiikan täyttämistä tarinoistanne! Niitä tuli paljon sekä tänne blogiin että sähköpostiini. Olen ammentanut niistä paljon tietoa

Monessa toistui sama viesti: romanttisinta on jo se kaunis, pehmeästi suriseva ja sisuksia tutisuttava ranskan kieli. Ja tottahan se on – meidän suloinen suomemme kovine tuplakonsonantteineen jää tässä mittelössä pahasti kakkoseksi.

Arpaonni osui tällä kertaa Minnaan – félicitations MINNA!

m&m

Minna asuu ranskalaisen miehensä Manun kanssa Ranskan Annecyssa, postikorttimaisen kauniissa kaupungissa Sveitsin rajalla. Minnan ja Manun yhteinen taival alkoi Ranskassa treffeistä, jotka heidän yhteiset ystävänsä olivat järjestäneet. Minna oli tuolloin töissä Ranskassa – Manu taas tunsin Suomen, kiitos opiskelijavaihtonsa.

Jo parisuhteen alkutaival oli romanttinen: oli samppanjatreffit, sitten Manu vei ihastuksensa Ardechiin maastopyöräilemään sekä Korsikan saarelle. Minnakin oli ihastunut, mutta tulevassa yhteisessä matkassa oli pieni mutka: Minna oli nimittäin jo päättänyt ottavansa sapattivuoden töistä mennäkseen Suomeen opiskelemaan.

– Vähän jännittynein mielin kerroin asiasta ’chérilleni’. Mutta hän otti tiedon tyynesti vastaan. Muutamaa päivää myöhemmin hän yllätti taas ja kertoi tutustuneensa Aalto-yliopiston tarjontaan. Hän lähtisi mukaan ja opiskelisi MBA-tutkinnon Suomessa, Minna kertoo.

Niin lähdettiin Suomeen. Pohjolaan tottunutta Manua ei kylmät vedet saati marraskuun pimeys hätkähdyttänyt ja pari oli vakuuttunut siitä, että yhdessä on hyvä olla. Kihlat vaihdettiin ja Suomen vuoden jälkeen päätettiin palata Ranskaan. Hääsuunnittelut pääsivät vauhtiin.

kahvila_annecy

– Mutta mutta…esikoisemme päättikin toisin tai siis päätti tulla perheeseemme juurikin kaavaillun hääpäivän tienoilla. Suunnitelmat meni uusiksi ja päädyttiinkin pitämään pienet juhlat perheen piirissä. Sekin oli hauskaa. Mieheni piti ihanan puheen ja laulaa lurauttikin hääjuhlassa.

Nyt lapsia on kaksi, mutta romantiikka ei ole Minnan ja Manun väliltä unohtunut.

– Mieheni kyllä muistaa kehua ’maman est belle’ jne. päivittäin. Kukkaset melkein viikoittain kuuluvat kauniisiin eleisiin myöskin. Mieheni jaksaa kuunnella filosofointiani aika hyvin ja on itsekin hyvin tunteellinen ihminen. Hän on lempeä ja huomaavainen, tulisieluinenkin aina välillä.

Leffailtoja vietetään yhdessä ja anopin ansiosta päästään silloin tällöin uloskin. Lisäksi keväästä lähtien pari on pyrkinyt viettämään yhden yön kuussa poissa kotoa, mikä on todellista ”balsamia väsähtäneiden vanhempien ja parin haavoille”.

annecy3

Minnan perheessä molemmat aikuiset ovat työelämässä. Manu myös matkustaa noin kerran viikossa, jolloin Minna kutsuu tyttökavereitaan kylään.

– Kyllä pienet tauot on hyväksi parisuhteelle myöskin. Meillä käy kotisiivooja kerran viikossa, ja kyllä sekin lisää romantiikkaa kotona käsin kosketeltavasti, kun ei tarvii miettiä siivouskuvioita viikonlopuksi .

Ranskaa tunteva Minna sanoo, että ranskalaiset sanovat kohteliaisuuksia ja puhuvat tunteistaan usein luontevammin kuin Suomessa. Puhumattakaan jutuista, joista puhutaan kotisohvalla.

– Ja onhan se niin, että je t’aime on helpompi sanoa ranskaksi kuin suomeksi!

Ovatko kukat todiste miehen tunteista?

ruusu

Yli puolet ranskalaisista niistä naisista, jotka saavat partnereiltaan ruusuja, haluavat rakastella heitä. Ah, nämä ranskalaiset kyselytutkimukset ovat herkullista luettavaa!

Suomessa muistan aikoinaan, kuinka kampaajani kertoi saaneensa kukkia kun mies tuli Tallinnan laivalta. Hän epäili heti, että mies oli reissussa tehnyt jotakin kiellettyä. Kuka nyt muuten toisi kimpun ruusuja?

No, on Ranskassakin toki heitä, joita kukkien saaminen epäilyttää. Mutta silti näyttäisi, että puketin kantaminen puoliskolle olisi pääasiallisesti varsin kannattavaa puuhaa. Tässä virallisessa, Ifopin (Institut français d’opinion publique) tutkimuksessa käy nimittäin ilmi myös seuraavaa.

– 61% naisista on sitä mieltä, että kukkien saamisella on taipumus osoittaa, että partnerin tunteet ovat aitoja. Naisista nuorten kohdalla luku on vielä huomattavasti korkeampi (77%).

– 52% naisista taas kertoo, että kukkien saaminen vaikuttaa myös heidän haluunsa pysyä uskollisina.

romantiikka

Aika hullun hauskaa, eikö olekin?

Tätä lukiessani ja kihertäessäni mietin, että olisipa muuten herkullista lukea vastaava tutkimus myös Suomesta. Sellaista tuskin kuitenkaan koskaan tehdään, koska pohjolassa vastaavat kyselyt todennäköisesti tuomittaisiin ainakin tasa-arvon vastaisina (vaikka huom: partnerin sukupuolesta tässä ei erikseen puhuta). Nämä ovat näitä pieniä eroja. Vai olenko väärässä ?

Tuomitkaa vanhanaikaiseksi, mutta jestas sentään, on se vaan ihana saada omalta mieheltä kukkia. Eikö sinusta? Tämä kyselytutkimus ehkä myös auttaa ymmärtämään rakasta ranskalaista paremmin. AI SIIS tämänkö takia hän niitä kotiin kantaakin…?  😉

Ifopin maaliskuussa 2017 Day Loville tekemään kyselyyn vastasi 3409 ranskalaista.