Osallistu arvontaan! Mitä sinulle tulee mieleen ranskalaisesta rakkaudesta?  

romantique

 

Oh là là! Ihanaakin ihanampa on ranskalainen elämänilo.

Tai ranskalaiset maut. Ranskan kieli. Ranskalainen tyylikkyys. Puhumattakaan ranskalaisesta romantiikasta.

Käsi pystyyn: kuulutko sinäkin meihin, iloisiin Ranska-faneihin? Oletko täällä siksi, että kiinnostunut tästä suloisesta, mutta koppavasta, kauniista, mutta hyperbyrokraattisesta maasta, jonka tunnemme paremmin nimellä la France?

Kerro minulle lisää! Erityisesti olisin nyt kiinnostunut kuulemaan, mitä sinulle tulee mieleen ranskalaisesta romantiikasta. Ehkä jotku teistä on kokenut rakkaussuhteen Ranskassa? Tai kokenut ihanan lomaromanssin? Kuinka ranskalainen treffikaveri poikkesi tutusta suomalaisesta?

Jos omia kokemuksia ei ole, mieleen on ehkä jäänyt kohtaaminen jonkun, hyvin rakastuneen oloisen ranskalaisen parin kanssa. Tai ehkä olet kuullut ranskalaisessa leipomossa jonkun punastuttavan kohteliaisuuden, jota muistelet talven pimeimpinä hetkinä? Madame, vous êtes très belle! 

Miksipä näitä kyselen? No tietysti siksi, että tuleva teokseni keskittyy juuri lumoavaan ranskalaiseen romantiikkaan ja kestävään parisuhteeseen. Siis lempiaiheeseeni.  Olen aika varma, että moni meista ruuhkavuosien ruttaamista äideistä ja isistä voisi voida paremmin, jos arkeen saisi hyppysellisen ranskalaista romantiikkaa. (Enkä nyt puhu niistä ranskalaisista rakastajista).

Voit jättää tarinasi alla olevaan kommenttikenttään (yhteystietosi eivät näy julkisuuteen) tai vaihtoehtoisesti kirjoittaa sen sänköpostitse minulle osoitteeseen chezhele(at)gmail.com . Jos haluat osallistua arvontaan, muista jättää osoitetietosi!

Kaikkien vastaajien kesken arvotaan palkinto: esikoiskirjani omistuskirjoituksin kera iki-ihanan eteläranskalaisen yllätyksen. Ja huom! Hauskimmat kirjoitelmat saattavat päätyä myös tulevaan kirjaani.

Bisous!


Onko parisuhteeseen panostaminen elitististä?

parisuhde elitistinen

Olen miettinyt viime päivinä yhtä asiaa: nähdäänkö parisuhteeseen panostaminen Suomessa elitistisenä?

Ajatukseni lähti liikkeelle kaikesta siitä ikävästä palautteesta, jota sain lomakolumnistani. Kolumnin oli tarkoitus herättää ajatuksia yhdistetystä parisuhde- ja perhelomasta. Monelta tuntui kuitenkin menevän kokonaan se puoli tekstistä ohi –  suuri osa luki kirjoitukseni keskiluokkaisen (tai jopa elitistisen) elämän ylistyksenä.

Se on tosi harmi. Lomat ovat nimittäin tosi hankalia aikoja perheille, senhän osoittavat jo tilastotkin. Perinteisesti elokuussa, lomien jälkeen, erojen määrä nousee aina huippuunsa. Lomanvieton vaihtoehdoista olisi oikeasti ihan hyvä puhua ääneen.

Ehkäpä aihetta olisi pitänyt lähestyä toisin: suomalaisesta näkökulmasta katsottuna loma Alpeilla varmasti kuulostaa elitistiseltä. Mutta täällä asuvalle nyt vaan on aika paljon edukkaampaa käydä Alpeilla hiihtämässä kuin esimerkiksi Lahdessa. Moni äityi myös haukkumaan perheklubilomailua elitistiseksi.  Edullisimmillaan viikko leirintäalueen perheklubin mökissä maksaa neljälle hengelle 300 euroa viikolta (palvelut kuuluvat hintaan).  Onko sekin yläluokkaista?

nuits de vence

Olen mietiskellyt näitä asioita paljonkin viikonlopun aikana, jolloin otimme hieman aikaa myös parisuhteelle. Maksoimme babysitterille, menimme läheiseen Vencen kaupunkiin musiikkifestareille konserttiin ja vielä ravintolaan syömään. Se oli varsin kallis ilta (elitistinen?) , mutta jestas, tekipä hyvää. Meillä oli taas kerran älyttömän hauskaa kahdestaan.

Jostain voi kuulostaa hassulta, mutta me olemme laskeneet parisuhdeillat osaksi perheen vuosittaista budjettia. Jos on tiukkaa, mieluummin höylätään muualta kuin näistä. Joku muu käy puolison kanssa lenkillä, toinen ehkä viettää saunailtoja. Kukin tyylillään – meille nämä yhteiset ulkoilut ovat tärkeitä, vaikka kaukana ilmaisista lastenhoitajista (sukulaisista) aikuisten ajasta on maksettava enemmän.

Mutta perheen kivijalkaan kannattaa sijoittaa.

Vence

Hesarin kolumniani varten juttelin Väestöliiton parisuhdetiimin esimiehen, Heli Vaarasen kanssa puhelimitse. Hän sanoi, että varsinainen parisuhteelle otettu aika on Suomessa jo uhanalaista. Tässä Hesarin aiemmassa jutussa taas mainittiin, että itsensä unohtaminen on noussut muotijutuksi. Avun pyytäminenkin on vaikeaa.

Kun tässä olen mietiskellyt tarkemmin saamaani palautetta, on tullut väistämättä mieleeni, että ehkäpä se sittenkin on niin, että parisuhdeaika kaiken kaikkiaan nähdään jonkinlaisena ylellisyytenä. Ehkäpä se hiertää, että aikuisen pitäisi päästää irti lapsiarjesta ja viettää kiireessä vieraaksi muuttuneen puolison kanssa hetkinen. Että pitäisi jopa maksaa aikuisten yhteisestä ajasta rahaa, vaikka lapset voisi yhtä lailla hoitaa (paremmin) itsekin.

Samalla rahalla voisi sitä paitsi korjata vaikka liiterin.

 

Parisuhteita ja salaisia puutarhoja

mouan sartoux2

Istun yksin kirjastossa ja mietin, että milloinkohan tästä voisi lähteä jäätelölle. Tai vaikkapa lasilliselle rosé-viiniä. Tai vaikkapa hipelöimään alennusmyyntien sandaaleita.

Ensimmäistä kertaa minut on nimittäin jätetty yksin! Mies pakkasi lapset mukaan ja lensi isoäidin luokse toiselle puolelle Ranskaa. Koska minä tarvitsen hiljaista kirjoitusaikaa nyt PALJON, hän kehotti minua jäämään kotiin. Tuntuu ihan kummalta, ettei ole kiire yhtään minnekään.

Nytkin sitten siis istun syön rusinoita pänttäävien teinien keskellä. Olen minä kyllä kasannut ympärilleni pinon ranskalaisia parisuhdeopuksia, joista muutamia jo lukenutkin. Miksi? Siitä lisää täällä.

mouan-sartoux

Hmm. Jos ihan tarkkoja ollaan, oikeastaan tässä pitäisi sanoa, että minä syön nyt rusinoita ja hoidan parisuhdettani. Juuri nimittäin luin yhdestäkin kirjasta*, että oman tilan, JARDIN SECRET’n, vaatiminen tai vaaliminen on parisuhteen kannalta tärkeää. Tämän salaisen puutarhan aukioloajoista ja koosta on kuulemma myös hyvä keskustella puolison kesken.

Hihihi. Voi Ilkka Kanerva minkä teit. Minulle tulee puutarhanhoidosta ihan muut omat tilat mieleen.

Psykiatri Fréderic Fanget’n ajatuksista** sen sijaan olen vähän innostunutkin. Hänen mukaansa on olemassa neljänlaisia parisuhteita: itsenäisiä (jossa molemmat puolisot hyvin autonomisia), yhteensulautuneita (puolisot eivät ole itsenäisiä), tuhoisia ja sitten näitä joissa toimii yhtälö 1+1=3.

Hassunkurinen parisuhdeyhtälö tarkoittaa hänen mukaansa, että hyvä suhde koostuu kolmesta osasta.  Ykköset tarkoittavat kahta erillistä ihmistä ja kolmonen parisuhdetta. Hyvässä parisuhteessa varmat yksilöt rakentavat yhteistuumin suhteen, joka auttaa heitä myös kasvamaan ihmisinä. Jotta hyvä suhde toimii, kaikki palikat on oltava paikoillaan.  Ajan myötä yhtälö näyttää voi sitten tältä: 1,5+1,5 = 3.

Toisin sanoen: paitsi, että ihminen on saanut parisuhteen, on hänestä myös voinut tulla parempi versio itsestään.

mouan sartoux 3

Kuulostaa järkeenkäyvältä. Googlasin vielä esimerkkien toivossa tuon moneen kertaan kirjassa toistuneen “couple fusionnellin”, eli yhteensulautuneen parin. Suomalaisesta näkökulmastahan moni ranskalainen pari näyttää melko fuusioituneelta (vaikkei sitä ehkä olisikaan). Ja yllätys yllätys, hakukoneen tulosten joukkoon tupsahti tietysti Macronin pariskunta, jota yksi media tituleerasi epätavallisen yhteensulautuneeksi pariksi. – Jos hän ei näe Brigitteä tuntiin, hän soittaa tälle, kerrotaan presidentistä. Ah, kuinka romantique! (Vai onko sittenkään?)

Ihan noin tiivis paritoiminta ei sopisi minulle.

Sen sijaan ajattelin nyt hoitaa salaista puutarhaani sulauttamalla kurkkuuni lasillisen roséta ja fuusioitumalla yhteen uusien sandaalien kanssa.

Bon weekend les amis! Toivottavasti rakkautta ja aurinkoa riittää.

P.S. Kuvat ihanan Mouan-Sartoux’n vanhasta keskustasta, jonka kujien pikkupuutarhat ovat vallattomia.

*Gilles Donada: 10 Astuces de Couples. Pour ne pas être que les parents de ses enfants.

** Frédéric Fanget: Oser la vie à deux