Kasvohoito lastenhoidolla, kiitos

Kahvila tarjoilee lounasta Ranskassa harvinaisella lapsiparkilla.

Haaveilin aikoinaan Pariisiin muuttamisesta. Paikalliset kaverit ampuivat unelmat alas toteamalla, että lapsiarki on siellä tosi hankalaa. Vaunut pitää kantaa metroon, koko kaupunki on pelkkää mukulakiveä, jalkakäytäviä on vähän, päiväkodit täynnä eikä hissejä missään.

Ehkäpä se sitten on niin. Mutta kyllä Pariisissakin yritetään. Katsokaapa mihin törmäsimme ihan sattumalta Pompidoun kupeessa: suloiseen Happy Families-kahvilaan!

Lapsen voi jättää hoitoon sillä aikaa kun käy parturissa.

Lapsen voi jättää hoitoon sillä aikaa kun käy parturissa.

Sisällä kävi ilmi ettei kyse ole pelkästä kahvilasta, vaan kahvila-ravintola-kampaamo-kauneushoitola-muskari-päiväkerhosta. Aivan mieletön konsepti: sillä aikaa kun äippä menee kampaajalle tai kasvohoitoon, voi hän jättää lapset hoitoon leikkihuoneeseen. Tai jos vanhempaa väsyttää yövalvomiset, voi mennä ottamaan tirsahuoneeseen nokkaunet sillä aikaa kun bébé leikkii hoitajan kanssa. Ja koska työnhaku voi vauvanhoidon yhteydessä junnata paikallaan, voi täältä myös varata ajan urakonsultille. 

Perheterapeuttikin löytyy.

Ja kaiken lisäksi kahvilan kupeessa on ihana leikkinurkkaus, mikä on hyvin harvinaista Ranskassa.  Café crèmen saa siis kerrankin juoda ihan rauhassa. (Tämä ei ole mainos, olen vain tosi innoissani.)

Alakerrassa on kauneushoitolan lisäksi aikuisten päikkärinurkkaus.

Alakerrassa on kauneushoitolan lisäksi aikuisten päikkärinurkkaus.

Arvatkaa vaan kuinka monta viikkoa olen nytkin yrittänyt päästä käymään hierojalla. Tai kampaajalla. Kun ei ole kulmilla mummia jolta pyytää hoitoapua, juuri tämmöiset pienet menot on tosi vaikeita järjestää.

Kuka perustaisi tämmöisen Antibesiin (ja sama ranskaksi)?  Uskoisin, että Helsingissäkin voisi olla tarvetta.

Tässä vielä linkki Happy Families -keskukseen.

Ravintola järjestää pyynnöstä myös lastenkutsuja.

Ravintola järjestää pyynnöstä myös lastenkutsuja.

Pariisin trendileivos on suussa sulava salama

eclair2

Olin opiskeluaikana Erasmus-vaihdossa Keski-Ranskassa. Siinä kolmannen kuukauden kohdalla amerikkalainen opiskelukaveri puuskahti:

–   I miss processed food.

Meitä nauratti kaikkia, jopa häntä itseään. Nuori nainen oli vetänyt patisserie-överit. Niin käy Ranskassa monelle.

Nyt jos koskaan leivokset ovat suurta muotia. Telkkarissa kisataan parhaan Ranskan amatöörikondiittorin, ammattilaiskondiittorin ja leipomon titteleistä. Pariisissa perinteisten leipomojen ja kakkukauppojen kupeeseen on ilmestynyt tyylikkäitä leivoskauppoja, kuten tämä Éclair-leivoksiin keskittynyt L’Éclair de Génie, jossa me nyt viikonloppureissulla käytiin.

eclair3

Pitkulaisen muotoinen klassikkoleivos éclair (suomeksi salama) on viime vuosien aikana noussut Pariisin trendileivokseksi jopa ohi macaronsin. Éclairin pinta on rapeaa tuulihattutaikinaa ja sisus  suussasulavaa leipurinkermaa. Makuja tuntuu olevan miljoonia – aina vaniljasta vihreään omenaan. Nyt éclaireja saa myös jäätelötäytteillä.

Me valitsimme myyjän suositteleman klassikonmaun: caramel beurre salé (suolainen kermatoffee).  Kokemus oli nimensä veroinen salama: ensimmäinen haukkaus makean pyörryttävä, toisella suupalalla jo ehti vähän rauhoittua maistelemaankin.

Mitä pidin? No, olihan se herkullinen, mutta minun makuuni liian makea. Ensi kerran kokeilen jäätelöversiota. Nautinnollisinta oli leivonnaisen ulkonäkö. Se oli kuin pieni taideteos.

eclair

 

 

Paluu Picasson rakastajattaren luo

museo

Tulin myöhään eilen illalla Pariisista, missä vietin ihanan viikonlopun rakkaan ystävän kanssa. Se oli tapaaminen noin puolessa välissä matkaa. Ja samalla myös ensimmäinen pitkä viikonloppu erossa lapsista.

Kolmeen päivään mahtui taas mielettömästi kivoja juttuja ja uusia kokemuksia, vaikka Pariisi onkin entuudestaan tosi tuttu.  Täyteläisen reissun takia blogissa vietetäänkin Pariisi-viikkoa, että s’ il vous plaît vaan.  Palastelen reissufiiliksiä useammalle päivälle.

pusu

Pablo Picasso: Le baiser (1969)

Näin ihan ensimmäisenä visiitistämme uudistuneeseen Picasso-museoon. Boheemissa Marais’n kaupunginosassa sijaitseva museo avautui viime kuussa oltuaan remontissa pitkät, kalliit ja kritisoidut viisi vuotta.  Varasin liput netistä jo monta viikkoa ennakkoon (täältä), mikä muuten kannattaa tehdä kaikkien Pariisin nähtävyyksien kohdalla.

museo12

Minulle Pariisin Picasso-museoon liittyy kasa suuria tunteita ja muistoja. Sinne laahauduin, kun parikymppisenä se oikea ensirakkauteni jätti minut kesken romanttiseksi tarkoitetun lomamatkan.

Kaikista kaupungeista juuri Pariisissa.

Museossa törmäsin silloin Marie-Thérèseen (ks. alla oleva kuva). Picasson nuoren rakastajattaren rauhoittava katse lohdutti kovasti myllerryksen keskellä ja jostain syystä näin siinä itseni. Marie-Thérèse oli kuin minä: nuori, kaltoin kohdeltu vaalea nainen.

Nyt, reilut viisitoista vuotta myöhemmin oli päästävä sanomaan kiitos. Elämä vei eteenpäin, vaikkei silloin aikoinaan ehkä olisi uskonut.

marie    marie2

Picasso-museo on nyt remontin kaksi kertaa suurempi kuin ennen. Esillä on noin 500 teosta taiteilijalta itseltään sekä hänen ihailemiltaan taiteilijoilta.  Paljon on tuttuja maalauksia, mutta myös sellaisia, joihin ei ole koskaan törmännyt.

Barokin ajalta peräisin oleva museorakennus on remontin jälkeen jo itsessään pysäyttävä. Taiteen katsomisen kannalta sokkeloisuus ja teosten sijoittelu viiteen kerrokseen vaatii kuitenkin tosi paljon kärsivällisyyttä. Aikaa kannattaa siis varata runsaasti.

museo2museo3 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten avartavan uurastuksen jälkeen palkita itsensä esimerkiksi näin: lähikuppilassa kilistelemällä drinkkiä nimeltä “piscine de champagne” eli uima-altaallista samppanjaa.

museo10