Kohtaaminen Pariisissa

kirjatapaaminen2

Terveiset Pariisista! Olen juuri saapunut kolmen päivän reissulta takaisin kotiin Antibesiin. Meinasin jo matkalla bussiasemalta läkähtyä. On aina yhtä äimistyttävää, miten samaan maahan mahtuu niin monenlaista keliä. Vielä aamulla juoksin pipo päässä metroon ja nyt iltapäivällä liihottelin villatakki auki menemään.

Pariisi oli ihana, täyteläinen, meluisa ja mielenkiintoinen, kuten aina. Ne, jotka seuraavat Instagram-tiliäni ovat voineet matkan herkkupaloista jo nautiskella. Sieltä olette voineet nähdä, että tähän pääkaupunkimatkaan mahtui muun muassa Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotto lähetystössä,  maailman kauneinta cappuccinoa juttukeikan ohessa, upeita maisemia ja tietty ihana tapaaminen Pariisissa asuvien suomalaisäitien kanssa.kirjatapaaminen

Olin nimittäin pakannut kassiin mukaan kasan Maman finlandaise -kirjojani mukaan, mitkä sitten kannoin keskiviikkona Pariisin Suomi-koululle. Suomi-koulu tarkoittaa tässä tapauksessa suomenkielistä keskiviikkoiltapäiviin sijoittuvaa kerhoa, jossa ulkosuomalaiset lapset opettelevat vanhempiensa tai toisen vanhempansa äidinkieltä. Kun lapsoset oli jätetty luokkiinsa, me mammat siirryimme aivan ihanaan La Contrescarpe -kahvilaan istuskelemaan. Se sijaitsee saman nimisellä aukiolla Pariisin viidennessä kaupunginosassa. Siellä kannattaa muuten vierailla myös iltasella, mieletön meno!

kahvilatapaaminen4

Siinä kahvikupposen ohessa kerroin sitten hieman kirjani taustoista ja sen kantavista ajatuksista, minkä jälkeen jutustelu lähti soljumaan itsekseen vauhdikkaana. Monilla meistä oli nimittäin samanlainen tausta: olimme suomalaisia naisia naimisissa ranskalaisen miehen kanssa. Monilla meistä oli pieniä lapsia (tai ainakin oli ollut), joten kasvatusasioissa olimme kulkeneet pitkälti yhteneväisiä polkuja.

kahvilatapaaminen3

Äitiyshän ei ole maailmalla, kaukana turvaverkoista ja tutuista tavoista aina se helpoin juttu. Samasta aiheesta muuten puhutaan myös viikon podcastissamme, käykääpä kuuntelemassa. Noora kertoo vauvan saamisesta maailmalla,  yksinäisyydestä, arjesta ja myös niistä pettymyksistäkin hyvin avoimesti. Tämä kannattaa kuunnella, jos edessä on esimerkiksi pikkulapsiperheen muutto maailmalle.

Kevennykseksi on lopuksi sanottava kuitenkin, että emme me Pariisissa pelkästään lapsista puhuneet vaan myös toki ranskalaisista miehistä versus suomalaisista miehistä. Monikulttuurisissa parisuhteissahan on omat juttunsa, mistä olen toki aiemminkin täällä paasannut. Kotiin palasin kassi kirjoista tyhjänä ja mieli hölpötyksestä virkistyneenä. Kiitos!

P.S. Vinkkivinkkinen: Maman finlandaise on oiva joululahja, jonka sinäkin voit ostaa esimerkiksi klikkaamalla tuota oikealla puolella olevaa mainosbanneria.

 

Elämä Ranskassa iskujen jälkeen

luoti

Hiljentyminen, sitten Marseljeesi. Pyyhin silmäkulmiani. Osallistuin Pariisin iskujen uhrien muistoksi järjestettyyn hiljaiseen hetkeen Antibesin keskustassa, se tuntui tämän kaiken keskellä tärkeältä.

Lähdin lauantaiaamuna aikaisin Pariisiin. Unet olivat jääneet vähiin, olin seurannut tapahtumia televisiosta pikkutunneille. Sydän hakkasi kun yritin nukkua.

Aamuyöllä suukotin rakkaat ja hyppäsin lentokenttätaksiin. Painoin itseni työvireeseen. Tunteiden aika olkoon myöhemmin, ajattelin.

bataclan1

Pariisissa lauantai meni sujahtaen, täydellä teholla. Vasta myöhään illalla ehdin rauhoittua hetkeksi muistopaikalla, kynttilämeren ääressä. Niin paljon turhaa kuolemaa. Tuli ikävä kotiin.

bataclan3

Niin monet joutuvat jatkamaan arkeaan noilla samoilla kulmilla. Koulut ovat siellä, työpaikat, kaupat, metroasemat. Ei ole vaihtoehtoa, pitää uskaltautua ulos, jatkaa elämää, vaikka Ranska onkin sodassa. Niinhän ne sanoivat, valtaapitävät.

bataclan2

Sodassako? Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Mitä minä voin tehdä, että lasten arki olisi turvallisempaa? Isku voi tapahtua missä vain. Kohta. Ylihuomenna. Haluan ajatella, että ehkä olemme täällä Etelä-Ranskassa kuitenkin turvassa, minähän palasin jo eilen.

cagnes

Lentokoneessa tosin hermostutti: Orlyn kentällä kukaan ei ollut kysynyt henkilöpapereita. Ei kukaan. Huomasin vilkuilevani vierustovereita uusin silmin. Kehen oikeasti voi luottaa?

Pariisissa asuva ystäväni matkusti ensi kertaa metrolla sitten perjantain. Hänkin oli hermostunut, sillä pääministeri sanoi aamulla, että uudet iskut ovat mahdollisia.

– Toivottavasti edes hetken olisi rauhallista, hän sanoi.

Toivottavasti.

 

Eiffel-tornin syrjäyttäjä

fv2

Se on puiston läpi puskeva laiva. Toinen näkee palasiksi menneen munankuoren, yksi uiskentelevan kalan. Minusta se on ihan selvä lentoonlähtevä vesilintu.

Meidän Pariisin matkamme huipentui visiittiin Frank Gehryn suunnittelemaan Fondation Louis Vuittonmuseoon,  joka aukesi yleisölle lokakuussa.

Kokemus oli mykistävä, henkeäsalpaava. Kuinka tällainen rakennus voi olla olemassa?

fv3Kaartuvat ikkunat, irtipyristelevät siivet, joka puolelta tunkeva valo, ne pienet täydelliset yksityiskohdat ja kauas avautuvat näkymät – rakennus leijuttaa kävijää kuin pientä keijukaista. Sisällä tunsin kiitollisuutta, jopa ylpeyttä siitä, että joku oli päättänyt sijoittaa miljooniaan tällaiseen meille kaikille avoimeen,  mieltä rikastuttavaan onnentuojaan.
fv1

Fondation Louis Vuitton on ensimmäinen tämän luokan yksityinen kulttuuri-instituutio Ranskassa. Se on 65-vuotiaan LVMH:n toimitusjohtajan (ja yhden Euroopan rikkaimmista miehistä), Bernard Arnaultin rakennuttama museo, “unelmien toteutuminen”, kuten hän itse eräässä haastattelussa totesi. Gehry taas on maailman tuntema tähtiarkkitehti, jonka tähän saakka mieliinpainuvin rakennus lienee Bilbaon Guggenheim-museo.
fv7

Vaikka Fondation Louis Vuitton on itsessään jo nähtävyys,  on se myös modernin taiteen museo. Mutta se on myös samalla myös tapahtumia, konsertteja ja ruokaa tarjoava kulttuurikeskus. Sitä ympäröi kaunis Boulognen metsä ja näköetäisyydellä on pieni, suloinen lasten huvipuisto.

Juuri tällaisia museot mielestäni parhaillaan ovat: helposti lähestyttäviä kohtaamispaikkoja, joissa tekee mieli viettää aikaa, tavata ihmisiä. Ne eivät ole pompöösejä, luontaantyöntäviä gallerioita, vaan ihmisläheisiä tiloja, jotka kutsuvat rehdisti käymään ja osallistumaan. Tänne aion ehdottomasti palata ensi kerran koko perheen kanssa. Eiffel on jo nähty.

fv4