Miekkavalaita Rivieralla

marineland-pingviini

Olen istunut nyt kaksi vuorokautta sisätiloissa. Ensin oli sairaana poika, sitten minä. Flunssakierteet, oksennustaudit ja korvatulehdukset on asia, jota en pikkulapsivaiheesta isona tule kaipaamaan. Puuh.

Onneksi on näitä aurinkokuvia, joita voi sisäpäivinä katsoa. Ne ovat peräisin ensimmäiseltä vierailultamme Marinelandiin, Antibesin vesieläinpuistoon, jossa on delfiinejä, miekkavalaita, hylkeitä, pingviinejä, haita ja jääkarhuja. Marineland on Euroopan suurimpia merieläinpuistoja.

marineland_delfiini

Niinpä niin – Rivieraltakin löytyy jääkarhuja ja miekkavalaita. Se riitti pitkään myös syyksi sille, ettei Marineland ei ole houkutellut meitä aiemmin puoleensa. Näiden eläinten oikea paikkahan olisi luonnossa, ei pienissä altaissa.

Erityisesti viime vuoden suurtulvien seurauksena vesieläinpuisto on saanut runsaasti kritiikkiä osakseen. Likainen tulvavesi nimittäin nousi hyökyaallon lailla altaisiin. 19-vuotias Valentin-miekkavalas menehtyi, kuten myös useat kilpikonnat ja hylkeet. Luonnonsuojelujärjestöt kerääntyivät vaatimaan puiston sulkemista ja puisto panikin ovensa kiinni pitkäksi aikaa korjauksia varten.

marineland-hylje

Samassa rytäkässä netti täyttyi artikkeleista, joissa valaiden entiset hoitajat kertoivat surullisia tarinoita vankeudessa elävien eläinten oloista ja puiston altaiden veden laadusta. Kohta uutisissa oli juttu myös Tampereen delfiineistä, jotka matkasivat salaa Kreikkaan. Mitä järkeä tässä touhussa on?

Mutta sitten, syksyn tullen lapset menivät kouluun ja kertoivat ystävistään, jotka olivat päässeet delfiinipuistoon. Miksi emme mekin?  Ja näinpähän siinä sitten kävi, että pyörsin pääni.

marineland-valas

Sillä jos jotain hyvää kammottavista tulvista ja kritiikistä oli niin se, että puisto oli tietojeni mukaan muuttunut. Puiston uusi ohjenuora oli: ensin opetus, sitten vasta show. Sen sijaan, että puistoon keräännyttäisiin pelkästään äimistelemään, kuinka delfiini hyppivät ja pomputtelevat palloa, oli siellä nyt myös tarkoitus oppia ja paljon. Se kiinnosti.

Marineland ei ole kuin tavallinen eläinpuisto tai akvaario, jossa katsellaan eläimiä lasin takaa. Tässä puistossa on kellotetut ohjelmanumerot. Kello 11 esiintyvät hylkeet, kello 12 delfiinit, kello 14 valaat jne. Jokaisen altaan reunalta löytyy snack-baari, kahviautomaatti ja leikkipuisto. Me noudatimme lukujärjestystä orjallisesti.

marineland_delfiinit2

Ja kuinka ollakaan: olin ohjelmasta positiivisesti yllättynyt. Jokaisen show’n ensimmäinen osio keskittyi opetukseen. Ennen delfiinien ja hylkeiden temppuja saimme kuulla kunkin nisäkäslajin oikeasta asuinpaikasta, ruuasta, uhista ja siitä, mitä me jokapäiväisellä toiminnallamme voimme tehdä, jotta ne ja meri voisivat paremmin. Hyljeshow’ssa lapsia opetettiin jopa kierrättämään: keltaiseen laatikkoon muoviroskat, muistattehan! Ei ikinä muovia mereen! (Se ei ole täällä mikään itsestäänselvyys).

Kaikkein vaikuttavin ja samalla surullisin oli tietysti miekkavalas-show, joka nosti kyyneleet silmiini. Kyllähän näiden paikka oikeasti olisi muualla kuin täällä.

marineland-pingviini2

Kuuden tunnin puistovierailun jälkeen olin kuitenkin myös tajunnut paljon uutta. Ennen kaikkea olin surullinen opittuani, millaisissa oloissa kaikki nämä nisäkäslajit luonnossa nykyään elävät. Se herätti monessa mielessä, pani miettimään asioita, joita en ehkä ollut tullut pohtineeksi. Jotain konkreettista todella pitäisi tehdä.

Päätin, että jatkossa perheemme osallistuu mahdollisimman moniin rantasiivouksiin alueella, niitähän täällä järjestetään. Edes jos se auttaisi vähän ja opettaisi omat lapset huolehtimaan ympäristöstä.

Kuinka sinä suojelet luontoa?

 

Näin markkinoisin Suomea ranskalaisille

IMG_4168

Olen tässä viime aikoina lukenut aika vähän mitään. Jos suoraan sanotaan, päässäkään ei liiku montaa juttua. Aika narikassa ollaan.

Jokunen artikkeli on kuitenkin osunut silmiin esimerkiksi siitä, kuinka Ranskan turismi on kärsinyt viime aikoina – syyn arvaavat kaikki. Toisaalla taas kerrottiin, miten Islanti on kasvattanut turistimääriään. Islannissa palkinto on saatu vuosien työllä matkailun eduksi, Ranskassa puolestaan varoja suunnataan nyt  luonnollisesti markkinointiin.

Voisin Ranskan puolesta puhua pitkään ihan ilmaiseksi. On kuulkaa hirmu hieno maa, jota ei surkeiden tapahtumien takia kannata missään nimessä unohtaa. Mutta tulipahan tuossa saunanlauteilla pähkäiltyä myös sitä, että mihin Suomen matkailumarkkinoinnissa kannattaisi ainakin Ranskan suunnalla kiinnittää enempi huomiota. Koska onhan tämäkin aikamoinen paikka.

IMG_4179

1) Ole osa luontoa

Ranskassa on lukuisia naturistirantoja ja  -ravintoloita, mutta nakuilua ei pidetä mitenkään normaalina elämänmuotona. Suomessa alastomuus taas on – ihmeellistä kyllä – sallittua ellei jopa toivottua ainakin omassa mökkirannassa. Täällä voi hetkeksi vapautua kahleista, Rousseaun tapaan viilettää kedolla varpaat mullassa ja pestä tukan suihkun sijasta järvessä. Saa elää kuten hippi.

2) Syö ruokaa suoraan puskasta

Teema “paluu luontoon” jatkuu tässä osassa. Mutta oikeasti niin se vain on, että harvapa keskieurooppalainen saati amerikkalainen osaa hakea ruokansa itse metsästä. Los Angelesissa koulukaverini teki dokumentin “oudoista luontoihmisistä jotka kävivät marjassa”. Ranskassa en ole vielä tavannut ketään, joka noukkisi sienensä torin sijasta pusikosta.  Thrillerimäistä lisäjännitystä pariisilaiselle tuo mökkielämä: tuvassa voi nukkua ovi vaikkapa selkosen selällään (jos ei välitä itikoista, les moustiques)

IMG_4164

3) Ällistyttävät shoppailumahdollisuudet

Pikkujutut kertovat yhteiskunnasta paljon. Oma mies jaksaa hämmästellä esimerkiksi sitä, että Suomessa kenkäkaupoissa on esillä aina koko kenkäpari. Ranskassa testata saa vain yhtä kenkää, koska ilmeisesti olisi selvää, että kokonainen kenkäpari lähtisi asiakkaan kyytiin. Sama tuntuu koskevan vaatepuoteja Suomessa: kokeilla voi mitä vain ilman, että joku laskee ryijyjen lukumäärää.

4) Maailman herkullisin kala

Suomalaiset sillit ja graavi – ja savukalat ovat sellaisenaan maailman parhaita. Lihaan voi Suomessa pettyä, kalaan ei koskaan. Ja sitä paitsi kalan voi käydä itse onkimassa yhdestä niistä triljoonista puhtaista järvistä, mikä on tietysti ranskalaisessa eksoottisuusluokituksessa äärimmäisen korkealla.

kala2

5) Oranssi tukka ja valkoiset sukat katukuvassa

Kuten tiedämme, ranskalaiset ovat perinpohjaisen tyylikkäitä, mutta valitettavasti usein jossain määrin samalla muotilla. Joku voi kokea paineita näyttääkseen aina hoikalta ja huolitellulta. Suomen kaduilla ranskalainenkin voi vapautua hetkeksi: pohjoisessa saa kuka tahansa kulkea mukavissa, itseä miellyttävissä vaatteissa. Kadulla vastaan tulee oranssi- ja violettitukkaisia nuoria, helppohoitoisia kaljuja, mahdottomat määrät muhkurat paljastavaa raitapaitaa, raikkaita terveyskenkiä, pohkeeseen päättyvää capri-housua ja uber-lyhyttä farkkushortsia. Usko tai älä, tässä maassa valkoisia sukkiakin saa käyttää!

6) Jokaisessa leikkipuistossa on keinu!

Kävelin miehen kanssa sunnuntaina Etelä-Helsingissä. Matkalla kohtasimme viisi leikkipuistoa, joista jokaisessa oli useita keinuja. Oooh. Meidän Antibesin keskustan puistossa on kaksi kämästä värkkiä eikä yhtään kiikkua. Koirankakkaa sen sijaan runsaasti, samoin kuin yökerhomaisia savuverhoja.

7) Koe yötön yö kuten Al Pacino

Miksei Al Pacino tehnyt Insomnia-elokuvaansa Suomessa? Tämäkin asia olisi pitänyt tajuta paremmin brändätä. Nyt yöttömän yön vei Alaska. Kyllä, Suomessa on samanlaista kuin siellä missä Pacino oli kerran poliisi. Oui oui. Nukkua ei meinaa osata ollenkaan, mutta ei se mitään, koska kaikki bailaa.

 

Laivalla Saint-Tropeziin

laiva6

Riviera on täynnä mielettömän ihania matkakohteita, yksi niistä on tietysti upea Saint-Tropez, josta olen kirjoittanut täällä lisää. Talvisin tuohon tarunhohtoiseen kaupunkiin on helppo päästä omalla autolla, mutta pääsiäisestä lähtien niemekkeelle on aivan hirvittävät ruuhkat.

Onneksemme ruuhkat on helppo välttää, nimittäin vesiteitse. Niemekkeen vastarannalta, Sainte-Maximesta on St. Tropeziin suora laivakuljetus. Tämä oli ollut meillä pitkään harkinnassa, ja pääsimme nyt kokeilemaan reittiä ensimmäistä kertaa. Voimme suositella lämpimästi, eritoten jos kyydissä on lapsia.

laiva8

Les bateaux verts lähtevät Sainte-Maximen keskustan kupeessa sijaitsevasta satamasta. Les bateaux verts, eli vihreät laivat on helppo löytää värinsä ansiosta. Meno-paluu-lippu maksaa 13,50 euroa aikuiselta ja 7,50 euroa lapselta. Laivoja lähtee 20 minuutin välein ja matka kestää noin vartin.

laiva7

Me matkailemme tällä seudulla lasten kanssa yleensä henkilöautolla, mutta Sainte-Maximeen pääsee myös julkisilla, toki mutkan kautta. Junalla on ensin suunnattava läheiseen Saint Raphaëliin, mistä on sitten bussiyhteys kaupunkiin. Lisätietoa täällä.

Vesillä Rivieran rannikkoon saa myös toisenlaisen kosketuksen. Merellä tunnelma on tyyni, värit näyttävät toisilta. Tällä lyhyellä reissulla laivan kapteeni pyysi myös kiinnittämään huomiota kauniiseen puupurjeveneeseen, joka ohitti meidät ylväästi.

laiva4

Vaikka Saint Tropez on kaunis talvellakin, on se kieltämättä suloisempi ja hehkuvampi näin keväällä. Kukat kukkivat, puut vihertävät ja ravintolat ovat täynnä ihmisiä.

laiva3

Nyt kaupunkia puunataan kuntoon ensi viikolla alkavia Cannesin filmifestivaaleja varten. Merkkivaatekauppojen edustojen on näytettävä parhaat puolensa kun maailmantähdet saapuvat. Saint-Tropez on perinteinen Hollywood-starojen juhlapysäkki.

laivat9

Lasten kanssa Saint-Tropez on yllättävän kiva kohde. Kaupungissa on paljon kävelykatuja, söpöjä lapsiystävällisiä ravintoloita, kauniita rantoja ja tietysti jäätelökioskeja. Minä söin lounaaksi aïoli provencalen, perinteisen eteläranskalaisen annoksen (täällä ranskankielinen resepti) , johon kuuluu valkosipulisen kastikkeensa lisäksi kasa höyrytettyjä kasviksia, kalaa ja mereneläviä. Mon dieu!

aioli