Näin markkinoisin Suomea ranskalaisille

IMG_4168

Olen tässä viime aikoina lukenut aika vähän mitään. Jos suoraan sanotaan, päässäkään ei liiku montaa juttua. Aika narikassa ollaan.

Jokunen artikkeli on kuitenkin osunut silmiin esimerkiksi siitä, kuinka Ranskan turismi on kärsinyt viime aikoina – syyn arvaavat kaikki. Toisaalla taas kerrottiin, miten Islanti on kasvattanut turistimääriään. Islannissa palkinto on saatu vuosien työllä matkailun eduksi, Ranskassa puolestaan varoja suunnataan nyt  luonnollisesti markkinointiin.

Voisin Ranskan puolesta puhua pitkään ihan ilmaiseksi. On kuulkaa hirmu hieno maa, jota ei surkeiden tapahtumien takia kannata missään nimessä unohtaa. Mutta tulipahan tuossa saunanlauteilla pähkäiltyä myös sitä, että mihin Suomen matkailumarkkinoinnissa kannattaisi ainakin Ranskan suunnalla kiinnittää enempi huomiota. Koska onhan tämäkin aikamoinen paikka.

IMG_4179

1) Ole osa luontoa

Ranskassa on lukuisia naturistirantoja ja  -ravintoloita, mutta nakuilua ei pidetä mitenkään normaalina elämänmuotona. Suomessa alastomuus taas on – ihmeellistä kyllä – sallittua ellei jopa toivottua ainakin omassa mökkirannassa. Täällä voi hetkeksi vapautua kahleista, Rousseaun tapaan viilettää kedolla varpaat mullassa ja pestä tukan suihkun sijasta järvessä. Saa elää kuten hippi.

2) Syö ruokaa suoraan puskasta

Teema “paluu luontoon” jatkuu tässä osassa. Mutta oikeasti niin se vain on, että harvapa keskieurooppalainen saati amerikkalainen osaa hakea ruokansa itse metsästä. Los Angelesissa koulukaverini teki dokumentin “oudoista luontoihmisistä jotka kävivät marjassa”. Ranskassa en ole vielä tavannut ketään, joka noukkisi sienensä torin sijasta pusikosta.  Thrillerimäistä lisäjännitystä pariisilaiselle tuo mökkielämä: tuvassa voi nukkua ovi vaikkapa selkosen selällään (jos ei välitä itikoista, les moustiques)

IMG_4164

3) Ällistyttävät shoppailumahdollisuudet

Pikkujutut kertovat yhteiskunnasta paljon. Oma mies jaksaa hämmästellä esimerkiksi sitä, että Suomessa kenkäkaupoissa on esillä aina koko kenkäpari. Ranskassa testata saa vain yhtä kenkää, koska ilmeisesti olisi selvää, että kokonainen kenkäpari lähtisi asiakkaan kyytiin. Sama tuntuu koskevan vaatepuoteja Suomessa: kokeilla voi mitä vain ilman, että joku laskee ryijyjen lukumäärää.

4) Maailman herkullisin kala

Suomalaiset sillit ja graavi – ja savukalat ovat sellaisenaan maailman parhaita. Lihaan voi Suomessa pettyä, kalaan ei koskaan. Ja sitä paitsi kalan voi käydä itse onkimassa yhdestä niistä triljoonista puhtaista järvistä, mikä on tietysti ranskalaisessa eksoottisuusluokituksessa äärimmäisen korkealla.

kala2

5) Oranssi tukka ja valkoiset sukat katukuvassa

Kuten tiedämme, ranskalaiset ovat perinpohjaisen tyylikkäitä, mutta valitettavasti usein jossain määrin samalla muotilla. Joku voi kokea paineita näyttääkseen aina hoikalta ja huolitellulta. Suomen kaduilla ranskalainenkin voi vapautua hetkeksi: pohjoisessa saa kuka tahansa kulkea mukavissa, itseä miellyttävissä vaatteissa. Kadulla vastaan tulee oranssi- ja violettitukkaisia nuoria, helppohoitoisia kaljuja, mahdottomat määrät muhkurat paljastavaa raitapaitaa, raikkaita terveyskenkiä, pohkeeseen päättyvää capri-housua ja uber-lyhyttä farkkushortsia. Usko tai älä, tässä maassa valkoisia sukkiakin saa käyttää!

6) Jokaisessa leikkipuistossa on keinu!

Kävelin miehen kanssa sunnuntaina Etelä-Helsingissä. Matkalla kohtasimme viisi leikkipuistoa, joista jokaisessa oli useita keinuja. Oooh. Meidän Antibesin keskustan puistossa on kaksi kämästä värkkiä eikä yhtään kiikkua. Koirankakkaa sen sijaan runsaasti, samoin kuin yökerhomaisia savuverhoja.

7) Koe yötön yö kuten Al Pacino

Miksei Al Pacino tehnyt Insomnia-elokuvaansa Suomessa? Tämäkin asia olisi pitänyt tajuta paremmin brändätä. Nyt yöttömän yön vei Alaska. Kyllä, Suomessa on samanlaista kuin siellä missä Pacino oli kerran poliisi. Oui oui. Nukkua ei meinaa osata ollenkaan, mutta ei se mitään, koska kaikki bailaa.

 

Laivalla Saint-Tropeziin

laiva6

Riviera on täynnä mielettömän ihania matkakohteita, yksi niistä on tietysti upea Saint-Tropez, josta olen kirjoittanut täällä lisää. Talvisin tuohon tarunhohtoiseen kaupunkiin on helppo päästä omalla autolla, mutta pääsiäisestä lähtien niemekkeelle on aivan hirvittävät ruuhkat.

Onneksemme ruuhkat on helppo välttää, nimittäin vesiteitse. Niemekkeen vastarannalta, Sainte-Maximesta on St. Tropeziin suora laivakuljetus. Tämä oli ollut meillä pitkään harkinnassa, ja pääsimme nyt kokeilemaan reittiä ensimmäistä kertaa. Voimme suositella lämpimästi, eritoten jos kyydissä on lapsia.

laiva8

Les bateaux verts lähtevät Sainte-Maximen keskustan kupeessa sijaitsevasta satamasta. Les bateaux verts, eli vihreät laivat on helppo löytää värinsä ansiosta. Meno-paluu-lippu maksaa 13,50 euroa aikuiselta ja 7,50 euroa lapselta. Laivoja lähtee 20 minuutin välein ja matka kestää noin vartin.

laiva7

Me matkailemme tällä seudulla lasten kanssa yleensä henkilöautolla, mutta Sainte-Maximeen pääsee myös julkisilla, toki mutkan kautta. Junalla on ensin suunnattava läheiseen Saint Raphaëliin, mistä on sitten bussiyhteys kaupunkiin. Lisätietoa täällä.

Vesillä Rivieran rannikkoon saa myös toisenlaisen kosketuksen. Merellä tunnelma on tyyni, värit näyttävät toisilta. Tällä lyhyellä reissulla laivan kapteeni pyysi myös kiinnittämään huomiota kauniiseen puupurjeveneeseen, joka ohitti meidät ylväästi.

laiva4

Vaikka Saint Tropez on kaunis talvellakin, on se kieltämättä suloisempi ja hehkuvampi näin keväällä. Kukat kukkivat, puut vihertävät ja ravintolat ovat täynnä ihmisiä.

laiva3

Nyt kaupunkia puunataan kuntoon ensi viikolla alkavia Cannesin filmifestivaaleja varten. Merkkivaatekauppojen edustojen on näytettävä parhaat puolensa kun maailmantähdet saapuvat. Saint-Tropez on perinteinen Hollywood-starojen juhlapysäkki.

laivat9

Lasten kanssa Saint-Tropez on yllättävän kiva kohde. Kaupungissa on paljon kävelykatuja, söpöjä lapsiystävällisiä ravintoloita, kauniita rantoja ja tietysti jäätelökioskeja. Minä söin lounaaksi aïoli provencalen, perinteisen eteläranskalaisen annoksen (täällä ranskankielinen resepti) , johon kuuluu valkosipulisen kastikkeensa lisäksi kasa höyrytettyjä kasviksia, kalaa ja mereneläviä. Mon dieu!

aioli

Kulttuurimatkalla pikkulasten kanssa

sisilia5

– Odota! Älkää juosko sinne. Siellä on autoja, jotka voi ajaa päälle.

– Haluatteko sen jäätelön? Jos haluatte, niin sitten kävellään tänne. TÄNNE. Siis haluatteko sen jätskin vai ei?

– Varo kulta, kohta se jätski on paidalla. No niin…

– Ai kuka on tuo alttaritaulun vauva? Se on Jeesus. Ai kuka on Jeesus? Kysy papalta.

– Mitä löysit? Muurahaisia? Kulta, mennään nyt tuonne museoon. Tule nyt, annetaan murkkujen olla.

– Jos haluatte mennä iltapäivällä sinne uima-altaaseen niin nyt pitää olla hiljaa.

sisilia6

Kiristys. lahjonta, uhkailu. Olen valitettavasti sortunut kaikkeen kolmeen viimeisten päivien aikana. Olemme nimittäin kahden alle viisivuotiaan lapsen kanssa kulttuurimatkalla Sisiliassa. Ihanaa ja mielenkiintoista, mutta…  no, huh huijakkaa. Vauhtia on riittänyt.

sisilia12

Kun asuu etelän lomakohteessa, omilta lomilta kaipaa muutakin kuin aurinkoa. Jos minä saan valita, menemme kulttuurilomille. Jos mies saa valita, menemme surffireissuille. Surffireissuilla ollaan lasten kanssa rannalla ja kulttuurimatkoilla – no, tarkoitus olisi tietysti vierailla kulttuurikohteissa.

Viime kulttuurimatkamme Italian Cinque Terreen sujui suurin piirtein erinomaisesti: nuorempi lapsista nukkui ison osan päivästä vaunuissa. Jossain vaiheessa tätä uutta matkaa varatessa oli päässyt unohtumaan, ettei pienempikään enää mieluusti suostu päikkäreille, vaan haluaa kirmata isosiskon kanssa. Puuh.

sisilia1

Sisilian pikkukujilla, joissa vespat kruisailevat ja mukulakivet keikkuvat, holtiton juoksentelu aiheuttaa vanhemmille harmaita hiuksia. Oma nautinto jää helposti puolitiehen. Oleellisinta onkin antaa lasten keskittyä historiallisissa kohteissakin asioihin, jotka heitä kiinnostavat. 

sisilia3

Sillä aikaa kun me vanhemmat ihailimme Taorminan kreikkalaisen amfiteatterin raunioita, poika metsästi murkkuja ja tytär keitti huttua vanhassa kiviastiassa.

sisilia2

Sillä aikaa kun me Acirealen ränsistyneessä kaupungissa pällistelimme vuoron perään upean barokkikatedraalin rikkauksia, lapset juoksivat pulujen perässä tyhjällä aukiolla.

sisilia4

Historiallisessa Siracusassa taas valitsimme autottomat kävelyreitit isojen teiden sijasta. Niillä saattoi sentään leikkiä hippaa suurin piirtein turvallisesti, eikä aika käynyt loputtoman pitkäksi.

sisilia7

Toiseksi tärkeintä on toki viettää ainakin puolet matkapäivästä muualla kuin museossa. Taorminan kupeessa Ripostossa yövyimme ihanassa italialaisessa majatalossa, agriturismossa, jota ympäröivät lukemattomat sitruunapuut.

sisilia10

sisilia10

Nyt loppuviikoksi olemme varanneet asuinpaikan läheltä uimarantoja, missä on tuulesta huolimatta kiva viettää osa päivistä.sisilia8

Niin jännittävää kuin tämä kultturelli matkailu onkin, keskittynemme seuraavina vuosina surffimatkailuun.  Heh heh. Museomatkalle sitten ensi kerran muutaman vuoden kuluttua.