Pikamatka Provenceen

fayencen katot

Ah, tätä olen kaivannut! Kun muutimme Ranskaan, matkasimme jokaisena viikonloppuna johonkin uuteen, ihanaan pikkukylään. Sitten kohta jo tuntuikin, että kaikki kivat olisi mukamas jo koluttu ja ruvettiin hengailemaan kotosalla. Mitä tuhlausta!

Aamulla pakkasimme lapset autoon ja suuntasimme luonteeseen, Varin alueelle, meiltä Antibesista noin tunnin ajomatkan päähän. Opaskirjasta minä valitsin kohteeksi Fayencen ja mies Monsin – meille uusia paikkoja molemmat.

fayence kujat

Fayence kuuluu Pays de Fayencen -alueen pittoreskiin, vuorten huipuille rakennettujen kylien ryppääseen. Sen historian juuret ulottuvat muinaisiin roomalaisiin, jotka kutsuivat aluetta nimellä “Faventia”, miellyttävä paikka.

Fayencen kylän keskustaa hallitsee suuri kirkko, jonka edustalla järjestetään markkinat useana päivänä viikossa. Ihaninta kylässä ovat mielestäni kapoisat kujat ja tietysti korkeimmalla paikalla sijaitseva kellotorni, josta avautuu huikea panorama. Se muistutti Rivieran asukasta siitä, ettei koko Etelä-Ranskaa ole onneksi rakennettu täpötäyteen.

fayence ravintolat

Täytyy myöntää, että kaikkien näiden vuosienkin jälkeen minusta on hassua, että tällaisessakin, alle 6000 asukkaankin kylässä voi jopa sunnuntaina olla niinkin vireä tunnelma. Lukuisien ravintoloiden terassit olivat täynnä iloisia ja puheliaita asiakkaita. Lisäksi viikolla keskustassa järjestetään tosiaan markkinoita, on kouluja, musiikkiopistoa ja kulttuurikeskuksenkin ohjelmakartta näytti aktiiviselta. Ihmeellistä.

tytto juoksee

Fayencesta matkamme jatkui sitten yli 800 metrin korkeudessa sijaitsevaan Monsin kylään (ei pidä sekoittaa autokilpailuistaan kuuluisaan Mansiin). Reitti Monsiin oli kiemurainen ja pitkä, mutta se kannatti – perillä nimittäin odotti hämmästyttävän kaunis, rauhallinen vuoristokylä. Tai siltä se ainakin aluksi näytti – muutaman korttelin verran tyhjillä kujilla seikkailtuamme päädyimme nimittäin pääaukiolle, jossa oli käynnissä mittavat ja äänekkäät petankkikisat. Niinpä tietysti.

mons petankki

Monsin historia on hämmentävä. Kylään on aikoinaan jopa asutettu ihmisiä Genovan alueelta – 1200-1300-luvuilla riehuneet rutot, nälänhätä ja maanjäristys olivat nimittäin harventaneet paikallista väkeä hälyttävästi. Italiaisvaikutteisuus näkyykin jopa kylän tiekylteissä.

mons piha

Paluumatkalla ajoimme vielä kauniin Seillansin kylän läpi, joka muistutti meitä Aix-en-Provencen pohjoispuolella sijaitsevasta Luberonin alueesta. Kaiken kaikkiaan mielettömiä paikkoja ja vielä moni jäi näkemättä. Tälle seudulle on siis palattava uudestaan.

 

Jouluetappi 2: Ihku Suomi

lappi_helena

Ah, tekipä hyvää. Nimittäin olla useampi päivä ilman nettiyhteyksiä keskellä Suomen Lappia. Niiden ansioista taas on triljoona hyvää ideaa mielessä kiusaksenne (ja kiusakseni). Katsotaan kuinka monta niistä saa tuulta alleen.

poro2

Yksi asia, josta tässä nyt aluksi paasaan on tämä ihana loma Suomessa. Kaikki romanttisimmat mielikuvat kaukaisesta, suloisesta synnyinmaasta ovat jälleen kerran saaneet timanttiset kultareunuksensa. Olen tämän viikon aikana oikein hengittänyt keuhkot täyteen omaa suloista suomalaisuuttani ja jälleen kerran opastanut puoliranskalaista perhettä ihmeellisen pohjoisen kulttuurimme saloihin, jonka he kyllä tuntevat erinomaisen hyvin muutenkin. Mutta onnekseni antavat mamman huseerata, koska äiti nyt vaan on tommonen

moottorikelkka

Kun aatonaattona käyskentelin Helsingin keskustassa take away -kahvikuppi kädessä (tämä on tärkeä yksityiskohta, koska meillä etelässä ei ole take away -kahvia) näin ympärilläni vain iloisesti hymyileviä ihmisiä. Kaikilla tuntui olevan aikaa ja moni toivotti jouluja ihan vapaaehtoisesti, vaikka ryysis oli valtava. Kaukana oli se parjattu suomalainen, mörökölli kansa. Kuten podcastimme haastatteleman Leilan (linkki), sillä hetkellä minunkin teki mieli halata kaikkia. “Onpa täällä ihanaa. Täällä minä taas olen, rutistetaanko?”

Onneksi en tehnyt. Ties mitä olisivat ajatelleet.

Nyt Suomen lomamme on jo käymässä loppuun ja olen pakkaamassa kaikkia uusia joululahjoja laukkuihin. Tämän toisen puolikkaan olemme siis viettäneet Lapissa ja tehneet kaikkea, mitä kunnon turistien tuleekin. Mikään ei jäänyt kalvamaan, sillä olemmehan…

  1. ajaneet poroilla ja saaneet poroajokortit
  2. ajaneet moottorikelkoilla
  3. harjoitelleet murtsikointia
  4. laskeneet liukureilla
  5. laskeneet pulkilla
  6. syöneet lunta
  7. käyneet Tapsantansseissa
  8. syöneet poronlihaa ja rieskaa
  9. syöneet eväitä kodassa
  10. ja saunoneet niin, että naamaa kiristää.

Tätä reissua taas muistellaan siellä, missä Välimeren aallot liplattavat. Maltan tuskin odottaa, kuinka pääsen Ranskan naapureille retostelemaan.

P.S. Joululoma-aihetta läheltä liippaava HS:n kolumnini muuten ilmestyi pyhien aikana verkossa. Jos et ehtinyt sepustuksiani etäisovanhemmista vielä lukea, voi tehdä sen täällä.

Ensimmäinen jouluetappi

vendee2

Raksi ruutuun, ensimmäinen joulusukulaisetappi takana! Kuten monet pikkulapsiperheet, me vietämme osan joululomasta aina miehen ja osan minun sukulaisteni luona. Joka toinen vuosi jouluaatto ollaan Ranskan suvun luona, joka toinen vuosi minun vanhemmillani.

Tänä vuonna joulukaava oli uudistunut. Mieheni sisko nimittäin muutti perheineen kesällä Charente Maritimen alueelle, meiltä katsottuna kauas länsirannikolle. Autolla matkaa olisi joutunut tekemään helposti reilut 10 tuntia. Pitkää viikonloppua varten valitsimme lentokoneen.

Vaikka olen Ranskassa matkaillut valtavasti, tämä kyseinen alue oli jäänyt minulta tyystin tuntemattomaksi. Tässä muutamia tunnelmakuvia. Upea paikka, jossa suosittelen vierailemaan. Minäkin haluan ehdottomasti uudestaan.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme heti kauniille Ile de Ré -nimiselle saarelle.

Nykyään suositun turistikohteen historia on erikoinen: Englanti ja Ranska ovat taistelleet sen omistajuudesta vuosisatojen varrella – tosin viimeiset reilut 300 se on kuulunut Ranskalle. Silta mantereelle tosin rakennettiin vasta 1980-luvun lopussa.

Saarella asuu talvisaikaan reilut 20 000 asukasta, mutta kesäaikaan asukasluku kymmenkertaistuu.

vendee1

Kaunista saarta rytmittävät komeat linnoitukset, vehreät pellot ja osteriviljelmät. Tutustumista varten kannattaa ehdottomasti vuokrata pyörät – niin mekin teimme. Pienet pyörätiet vievät saaren upeaa rantaviivaa pitkin, jonka maisemat muuttuvat nousu- ja laskuveden ansiosta. Polkeminen on näissä tasaisissa maisemissa mukavaa ja leppoissa. Jopa anoppi innostui mukaan!

lavendee7

 

Saarella on useita pikkukyliä, joissa voi poiketa juomassa välikahveja ja syömässä herkkuja. Ja sitten taas jatkaa matkaa. Magnifique!

vendee5

pyo%cc%88ra%cc%88ily

Aurinkoisia päiviä riitti meille pikamatkan aikana tasan yksi – onneksi sentään sekin. Pilvisinä päivinä  tutustuimme sitten mm. kauniiseen La Rochellen kaupunkiin, jonka arkkitehtuuri on hämmentävän mahtipontista verrattuna meidän Rivieraamme.  Vanhaa, merkittävää satamakaupunkia valvovat ylväät, keskiaikaiset tornit.

larochelle2

Näissä maisemissa ovat viihtyneet vuosisatojen varrella temppeliherrat ja hugenotit. 1700-luvulla kaupunki oli myös eurooppalainen orjalaivojen keskuspaikka. Toisen maailmansodan tiimellyksessä sinne puolestaan rakensivat tukikohtansa saksalaiset.

larochelle

La Rochellessa on myös mainitsemisen arvoinen, hieno akvaario, jossa kannattaa vierailla sadepäivänä. Se on yksi Euroopan suurimmista yksityisistä akvaarioista ja toimii myös merentutkimuskeskuksena. Koko perhe tykkäsi kovasti: kuvassa alla kolme sukupolvea ihailemassa haita.

vendee3

akvaario

Seuraava etappi onkin sitten ihana, pohjoinen Suomi. Täältä tullaan! Tämän vuoksi postaustahtini saattaa seuraavan viikon ajan olla hieman normaalia verkkaisempi.

Joyeux Noël! Hyvää joulua kaikille!