Viron kautta Ranskaan – piristävä pysähdys Pärnun Lottemaassa

Chronicles

Kaupallinen yhteistyö. Postausta varten on saatu ilmaiset liput Lottemaahan. 

Paluu Suomesta Ranskaan tehtiin ensimmäistä kertaa Baltian kautta. Miksipä sitä aina lentäisi kotiin Helsingistä kun voi hieman seikkaillakin?

Niinpä matkasimme laivalla Tallinnaan, josta illallisen jälkeen sieltä bussilla Pärnuun.

Minulle Pärnu oli jo vanha tuttu, mutta muu perhe pääsi nyt tutustumaan kauniiseen merenrantakaupunkiin ensimmäistä kertaa. Miten mieletön matkakohde se muuten lasten kanssa olikaan: paljon puistoja, pyöräteitä ja mikä parasta, älytön määrä lapsiystävällisiä ravintoloita.

lottemaa-kone

Puhumattakaan tietysti Lottemaasta (klik!). Jo ennakkoon, Pärnun matkaa järjestellessäni törmäsin lisäksi tuiki tärkeään tietoon: piirroselokuvasta tutulla Lotalla oli oma teemapuistonsa! Virolaista Lottea, tai suomeksi Keksijäkylän Lottaa oli meilläkin talven sadepäivinä tuijoteltu Ranskassa. Tarinoitahan on käännetty suomeksi.

Lapset halusivat ehdottomasti käymään.

lottemaa - juoksukisa

Niinpä me sitten, yhtenä niistä ihanista Pärnun lomapäivistämme hyppäsimme taksiin ja lähdimme jännittävälle matkalle virolaiseen puistoon. Taksimatka Pärnusta kestää noin 20 minuuttia ja maksaa kymmenen euroa.

pupu

Pitkältä tuntuvan metsätien päätteeksi edessä aukesikin Lottemaan portti. Olimme aamun ensimmäisiä vieraita ja vastassa paikalla oli koko Keksijäkylän hassunkurinen väki, joka syöksyi halaamaan pienokaisiamme.

– Tsau, tsau, he huudahtelivat, kunnes kuullessaan meidän puhuvan suomea, vaihtoivat tervehdykset moiksi.

Me, Välimeren äären asukit, olemme lämpimän äänekkäästä tervetulotoivotuksesta aina onnessamme. Olipa muuten ihana tulla tällaiseen, positiiviseen porukkaan! Pikkuisen ujonpien lasten suosittelisin kuitenkin saapuviksi ehkä vähän aamuhässäkän jälkeen – kuulin nimittäin eräältä suomalaisperheeltä lasten hieman säikähtäneen meteliä.

lottemaa, pupun koti

Portin sisäpuolella aukesi sitten se varsinainen keksijäkylä, hämmentävän hieno, mutta sopivan kotikutoinen satumaailma. Luonnon keskellä seikkaili meille elokuvasta tuttuja hahmoja, jotka tulivat juttelemaan tai haastoivat mukaan leikkimään ja laulamaan. Lasten maratonikin vierailupäivänä järjestettiin, ja koko joukon viimeisenä kiiruhtanut Jaakko-kärpänen seurasi, että kaikki, pienimmätkin pysyivät mukana.

Jokaisen kylän asukkaan kotikin oli rakennettu noudattelemaan sadun tarinaa. Meidän lasten lemppari oli tietysti Lotan oma koti, jossa tämä äiti tarjoili hillolettuja, niin kuin näette. Maistuivat hyvin.

lettu lottemaassa

Lisäksi Keksijäkylän tuotoksia, erilaisia hassuja härveleitä on pystytetty eri puolille. Arvatkaapa miten hauskaa on töräytellä torvisoitinkoneella tai polkea pyöräkopterilla? Ihan mahtavaa näin aikuisestakin.

Juoksukilpailujen, pikkuisen planetaarion, onkiretken, liukumäkien ja kiipeilytelineiden jälkeen päätimme sitten viimein siirtyä Lottemaan rannalle. Kuppi kahvia, mehua, hetki rauhaa lasten juostessa matalassa rantavedessä.

Mikä ihana paikka – vahva suositus!!

lapset soittaa

 

Parasta Lottemaassa

  • Keksijäkylä on hämmentävän suuri ja tosi hieno.
  • Kylän hahmot ottavat vieraat iloisesti mukaan leikkiin ja kisailuihin, vaikkeivat nämä puhuisi viroa. Tapahtumia on pitkin päivää, vähän kuten Muumimaailmassa.
  • Kylässä on paljon tehtävää ja nähtävää, tulee tunne, että tässä oikeasti ollaan piirroshahmojen kotipaikassa.
  • Ilmaiset lasten vetokärryt ovat superhyvä juttu, samoin kuin tosi siistit vessat, joita on joka paikassa.
  • Englannilla pärjää asioidessa erinomaisesti, osa ohjelmasta kuten planetaario myös suomeksi.
  • Pärnun taksin kanssa tehty kuljetuksen sopimushinta, 10 euroa, on hyvä juttu. Paikalle pääsee helposti myös omalla autolla. Parkkikselta on junakuljetus Lottemaahan.

Parannettavaa Lottemaassa

  • Ainoa pieni miinus tuli rantakuppilan panineista, jotka olivat viileitä ja majoneesilla kuorrutettuja. Muita Lottemaan ravintoloita emme tulleet kokeilleeksi.

 

Ehdoton koko perheen matkakohde Provencessa

Chateau la coste

Mummi ja täti olivat toissa viikonloppuna kylässä, joten me karkasimme miekkosen kanssa viikonloppureissulle Aix-en-Provenceen.

Etelä-Ranskan Aix-en-Provence on yksi lempparikaupungeistani, ja sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Antibesista. Sen juuret ovat syvällä maan uumenissa: roomalaiset nimittäin perustivat kaupungin kuumien lähteiden äärelle jo ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunki on täynnä kauniita, viilentäviä suihkulähteitä.

Tällä kertaa keskityn postauksessani kuitenkin Aixin sijasta läheiseen, kulttuurilla täytettyyn viinitilaan, jossa suosittelen vierailemaan.  Henkeäsalpaavan kaunis Château La Coste (klik!) on unohtumaton kokemus, joka täyttää ihmisen kaikki aistit. Ensi kerran mennään lasten kanssa! He tykkäisivät varmasti.

chateau la coste - kuvaa

Vanha Château la Costen viinitila koki muodonmuutoksen irlantilaisen liikemiehen, Patrick McKillenin ostettua sen vuonna 2004. Mies muutti tilan paitsi luomuviinitilaksi, myös käsittämättömäksi modernin taiteen ja arkkitehtuurin keskukseksi. Nykyään viinitilalla on taidemuseon lisäksi veistoksia pullollaan oleva, parituntinen kävelykierros, joka osoittautui aivan upeaksi. Miten ihmeellisen upeita taidekokemuksia keskellä paratiisimaista maisemaa, ja vahingossa tuli myös reippaasti ulkoiltua.

Chateau la coste - tom shannon

Meidän suosikkejamme olivat mm. Frank O. Gehryn musiikkipaviljonki ja Tom Shannonin levitoiva, ufomainen veistos, joka pyöritti lähimaisemaa silmissä. Kävelykierroksen lisäksi tutustuimme museon mielettömiin Ai Weiwein teoksiin, joita jokunen aika sitten nähtiin myös Suomessa. Mikä kokemus!

chateau la coste - ai weiwei

Taiteen lisäksi Château la Costella voi maistella viinejä, sekä lounastaa kauniissa, provencelaisessa ravintolassa. Voin suosittellla leikkelelautasta ja mozzarella-parsasalaattia – me olimme taivaissa.

Osoite: Château la Coste, 2750 Route De La Cride, 13610 Le Puy-Sainte-Réparade.

Hélénan matkassa Antibesiin

selfie-mandelieu

Muistatteko kun täällä puhuin unelmistani ja oman majatalon perustamisesta? Se häilyy mielessäni yhä, muttei enää ihan yhtä voimakkaana. Kun me podcastissa Lillin kanssa haastattelimme Italiaan viinitilan perustanutta Riikka Sukulaa,  pudotti tämä minut maan pinnalle.

– Jos majatalon perustaa, pitää tykätä siivoamisesta, Riikka sanoi varsinaisen haastattelun jälkeen.

Minua rupesi naurattamaan: jos nimittäin ihan tarkkoja ollaan, en tykkää siivoamisesta ollenkaan. Oikeastaan inhoan siivoamista. Päätin siis panna majataloajatuksen hetkeksi jäähylle.

antibes_ka%cc%88vely

Miehen kanssa purimme tätä b&b-suunnitelmaa kuitenkin vielä paperille. Siinä missä mies halusi laskea budjettipuolta, huomasinkin ajatukseni majatalosta pyörivän ihmisten ympärillä. Ei siitä majatalosta oikeastaan niin väliä, mutta kunpa saisi tavata uusia ihmisiä eri puolilta! Miestä nauratti: kaikki tämä, jotta saisit viettää aikaa uusien ihmisten kanssa.

Oui chéri. Désolée.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun ajatuksen sanoo ääneen, se tuppaa jossain muodossa toteutumaan. Suomalainen, Ranskan matkoihin erikoistunut matkatoimisto Pamplemousse nimittäin tarjosi yhteistyötä Antibesiin kohdistuvien matkojen kohdalla.  Minäpä sanoin tietysti isosti, että kyllä.

safranier8

Etenemme nopealla aikataululla: yhteistyö pääsee alkamaan jo siis nyt kesäkuussa.  Tarkoitus on, että osallistun tänne matkaavien perheiden lomapäiviin mukavin, lapsiystävällisin opastuskierroksin. Käymme rakkaalla, rantaviivaa nuolevalla kävelyreitilläni ja toki myös lemppariravintolassani, jossa oma lapsikin kastettiin. Sitten maistetaan kylän parasta jätskiä, joogataan rannalla ja käydään tietty vielä torilla tutustumassa paikallisiin herkkuihin.

Kiinnostuitko? Käypä kurkkaamassa Pamplemoussen sivuilta lisätietoa KLIK! Vastaan mieluusti myös kysymyksiin.

jooga