Terveiset länsirannikolta – perhematkailua Ranskassa

Bordeaux

Ah, onneksi ihana joululoma vielä jatkuu! Jos olette sattuneet seuraamaan Instagram-tiliäni, tiedätte, miksei blogini ole päivittynyt kokonaiseen viikkoon.

Syy on selvä: en ole yksinkertaisesti ennättänyt pysähtyä. Olemme viettäneet väliviikon risteilemällä Ranskan länsirannikkoa ylös-alas aina La Rochellesta Espanjan San Sebastianiin, ja kerran kun tänne saakka on päästy, olen halunnut nauttia perhematkailusta täysillä.

Huomauttaisin tosiaan, että meidän kotoisasta Antibesistamme Bordeaux’n pohjoispuolella sijaitsevaan La Rochelleen on  lähes tuhat kilometriä. Sitä ei aina tule ajatelleeksi, että Ranska on hitsin iso maa.

Tässä pieni yhteenveto reissustamme, joka on onnistunut lasten pieniä flunssapöpöjä ja takapenkin kiukunpurkauksia lukuunottamatta erinomaisesti.

st emilion

Menomatkalla teimme tietysti kunnollisia pysähdyksiä. Yksi niistä oli yllä oleva Bordeaux’n viinialueen Saint-Émilion, jossa miehen kanssa kävimme edellisen kerran ennen lasten syntymää. Upea paikka! Siellä kannattaa muuten viininmaistelun lisäksi vierailla hämmentävässä, vuoren sisään rakennetussa monoliittikatedraalissa. Katedraalin kupeesta löytyy myös kiveen kaiverrettu tuoli, jolle istuva nainen tulee uskomusten mukaan raskaaksi.

Edellisreissulla istuin minäkin, mutta tällä kertaa soin ilon muille.

larochelle

Lasten serkkujen kotipaikasta, La Rochellesta olen täällä blogissa toki kirjoittanut aiemminkin. Tässä yllä kuitenkin jouluaaton kuva kalastuslaiturista, aivan osterikauppiaiden kupeesta. Seudulla merenelävät kuuluvat oleellisesti juhlapöytään ja jonot kalastajien putiikkeihin olivat valtaisat, mitä ei ehkä tästä uskoisi.

Onnistuneen perhejoulun jälkeen matkamme jatkui sitten Bordeaux’hon, josta ylin kuva. Bordeaux elää todellista kasvun aikaa: vasta valmistunut supernopea (pääkaupungista vain n. 2 tuntia) luotijunayhteys on saanut monet pariisilaiset muuttamaan länsirannikolle paremman elämän perässä. Eikä ihme: se on kerrassaan valloittava kaupunki!

sansebastian toro san sebastian plaza

Ja Bordeaux’sta matkamme jatkui sitten alas kohti lempparikaupunkejamme Biarritziä ja San Sebastiania. Espanjan – tai oikeastaan Baskimaan – San Sebastianin aurinko innoitti myös meidän perheemme hyvin ystävällismielisiin härkätaisteluihin, kuten näkyy.  Eikä ihme – härkäajoistaan tunnettu Pamplonahan on muuten aivan tässä lähellä.

Franck Lanterne

Vuoden lopun ehdottomasti tunteikkain ilta vietettiin kuitenkin perjantaina Biarritzin puolella, missä on tapana kuluneen vuoden päätteeksi lähettää paperilyhdyt matkalle. Kello kymmenen illalla taivaan valloittivatkin sadat, onnea tuovat kimaltavat lyhdyt. Mekin lähetimme matkaan omamme, eikä tämän äipän kyyneleille ollut tulla loppua. Voiko näin kaunista ollakaan?


Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijani!

Instagram-päivitykset jatkuvat siis vielä muutaman päivän ennen kuin palaamme taas bloginkin puolella arkeen.

Viron kautta Ranskaan – piristävä pysähdys Pärnun Lottemaassa

Chronicles

Kaupallinen yhteistyö. Postausta varten on saatu ilmaiset liput Lottemaahan. 

Paluu Suomesta Ranskaan tehtiin ensimmäistä kertaa Baltian kautta. Miksipä sitä aina lentäisi kotiin Helsingistä kun voi hieman seikkaillakin?

Niinpä matkasimme laivalla Tallinnaan, josta illallisen jälkeen sieltä bussilla Pärnuun.

Minulle Pärnu oli jo vanha tuttu, mutta muu perhe pääsi nyt tutustumaan kauniiseen merenrantakaupunkiin ensimmäistä kertaa. Miten mieletön matkakohde se muuten lasten kanssa olikaan: paljon puistoja, pyöräteitä ja mikä parasta, älytön määrä lapsiystävällisiä ravintoloita.

lottemaa-kone

Puhumattakaan tietysti Lottemaasta (klik!). Jo ennakkoon, Pärnun matkaa järjestellessäni törmäsin lisäksi tuiki tärkeään tietoon: piirroselokuvasta tutulla Lotalla oli oma teemapuistonsa! Virolaista Lottea, tai suomeksi Keksijäkylän Lottaa oli meilläkin talven sadepäivinä tuijoteltu Ranskassa. Tarinoitahan on käännetty suomeksi.

Lapset halusivat ehdottomasti käymään.

lottemaa - juoksukisa

Niinpä me sitten, yhtenä niistä ihanista Pärnun lomapäivistämme hyppäsimme taksiin ja lähdimme jännittävälle matkalle virolaiseen puistoon. Taksimatka Pärnusta kestää noin 20 minuuttia ja maksaa kymmenen euroa.

pupu

Pitkältä tuntuvan metsätien päätteeksi edessä aukesikin Lottemaan portti. Olimme aamun ensimmäisiä vieraita ja vastassa paikalla oli koko Keksijäkylän hassunkurinen väki, joka syöksyi halaamaan pienokaisiamme.

– Tsau, tsau, he huudahtelivat, kunnes kuullessaan meidän puhuvan suomea, vaihtoivat tervehdykset moiksi.

Me, Välimeren äären asukit, olemme lämpimän äänekkäästä tervetulotoivotuksesta aina onnessamme. Olipa muuten ihana tulla tällaiseen, positiiviseen porukkaan! Pikkuisen ujonpien lasten suosittelisin kuitenkin saapuviksi ehkä vähän aamuhässäkän jälkeen – kuulin nimittäin eräältä suomalaisperheeltä lasten hieman säikähtäneen meteliä.

lottemaa, pupun koti

Portin sisäpuolella aukesi sitten se varsinainen keksijäkylä, hämmentävän hieno, mutta sopivan kotikutoinen satumaailma. Luonnon keskellä seikkaili meille elokuvasta tuttuja hahmoja, jotka tulivat juttelemaan tai haastoivat mukaan leikkimään ja laulamaan. Lasten maratonikin vierailupäivänä järjestettiin, ja koko joukon viimeisenä kiiruhtanut Jaakko-kärpänen seurasi, että kaikki, pienimmätkin pysyivät mukana.

Jokaisen kylän asukkaan kotikin oli rakennettu noudattelemaan sadun tarinaa. Meidän lasten lemppari oli tietysti Lotan oma koti, jossa tämä äiti tarjoili hillolettuja, niin kuin näette. Maistuivat hyvin.

lettu lottemaassa

Lisäksi Keksijäkylän tuotoksia, erilaisia hassuja härveleitä on pystytetty eri puolille. Arvatkaapa miten hauskaa on töräytellä torvisoitinkoneella tai polkea pyöräkopterilla? Ihan mahtavaa näin aikuisestakin.

Juoksukilpailujen, pikkuisen planetaarion, onkiretken, liukumäkien ja kiipeilytelineiden jälkeen päätimme sitten viimein siirtyä Lottemaan rannalle. Kuppi kahvia, mehua, hetki rauhaa lasten juostessa matalassa rantavedessä.

Mikä ihana paikka – vahva suositus!!

lapset soittaa

 

Parasta Lottemaassa

  • Keksijäkylä on hämmentävän suuri ja tosi hieno.
  • Kylän hahmot ottavat vieraat iloisesti mukaan leikkiin ja kisailuihin, vaikkeivat nämä puhuisi viroa. Tapahtumia on pitkin päivää, vähän kuten Muumimaailmassa.
  • Kylässä on paljon tehtävää ja nähtävää, tulee tunne, että tässä oikeasti ollaan piirroshahmojen kotipaikassa.
  • Ilmaiset lasten vetokärryt ovat superhyvä juttu, samoin kuin tosi siistit vessat, joita on joka paikassa.
  • Englannilla pärjää asioidessa erinomaisesti, osa ohjelmasta kuten planetaario myös suomeksi.
  • Pärnun taksin kanssa tehty kuljetuksen sopimushinta, 10 euroa, on hyvä juttu. Paikalle pääsee helposti myös omalla autolla. Parkkikselta on junakuljetus Lottemaahan.

Parannettavaa Lottemaassa

  • Ainoa pieni miinus tuli rantakuppilan panineista, jotka olivat viileitä ja majoneesilla kuorrutettuja. Muita Lottemaan ravintoloita emme tulleet kokeilleeksi.

 

Ehdoton koko perheen matkakohde Provencessa

Chateau la coste

Mummi ja täti olivat toissa viikonloppuna kylässä, joten me karkasimme miekkosen kanssa viikonloppureissulle Aix-en-Provenceen.

Etelä-Ranskan Aix-en-Provence on yksi lempparikaupungeistani, ja sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Antibesista. Sen juuret ovat syvällä maan uumenissa: roomalaiset nimittäin perustivat kaupungin kuumien lähteiden äärelle jo ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunki on täynnä kauniita, viilentäviä suihkulähteitä.

Tällä kertaa keskityn postauksessani kuitenkin Aixin sijasta läheiseen, kulttuurilla täytettyyn viinitilaan, jossa suosittelen vierailemaan.  Henkeäsalpaavan kaunis Château La Coste (klik!) on unohtumaton kokemus, joka täyttää ihmisen kaikki aistit. Ensi kerran mennään lasten kanssa! He tykkäisivät varmasti.

chateau la coste - kuvaa

Vanha Château la Costen viinitila koki muodonmuutoksen irlantilaisen liikemiehen, Patrick McKillenin ostettua sen vuonna 2004. Mies muutti tilan paitsi luomuviinitilaksi, myös käsittämättömäksi modernin taiteen ja arkkitehtuurin keskukseksi. Nykyään viinitilalla on taidemuseon lisäksi veistoksia pullollaan oleva, parituntinen kävelykierros, joka osoittautui aivan upeaksi. Miten ihmeellisen upeita taidekokemuksia keskellä paratiisimaista maisemaa, ja vahingossa tuli myös reippaasti ulkoiltua.

Chateau la coste - tom shannon

Meidän suosikkejamme olivat mm. Frank O. Gehryn musiikkipaviljonki ja Tom Shannonin levitoiva, ufomainen veistos, joka pyöritti lähimaisemaa silmissä. Kävelykierroksen lisäksi tutustuimme museon mielettömiin Ai Weiwein teoksiin, joita jokunen aika sitten nähtiin myös Suomessa. Mikä kokemus!

chateau la coste - ai weiwei

Taiteen lisäksi Château la Costella voi maistella viinejä, sekä lounastaa kauniissa, provencelaisessa ravintolassa. Voin suosittellla leikkelelautasta ja mozzarella-parsasalaattia – me olimme taivaissa.

Osoite: Château la Coste, 2750 Route De La Cride, 13610 Le Puy-Sainte-Réparade.