Kiitos, että sain tämänkin nähdä

annecy3

Olemme Annecyssa! Tätä Sveitsin rajan kupeessa sijaitsevaa kaupunkia on kutsuttu myös Alppien Venetsiaksi. Sen vanhaa kaupunkia kehystävät kapeat kanaalit ja suloiset kujat. Mikä täydellisen kaunis ja ihmeellinen paikka.

Kaupungin historia on värikäs ja pitkä: Annecyssa asuttiin jo 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. 1200-luvulla siitä tuli Geneven kreivikunnan pääkaupunki, sitten se liitettiin Savoien kuningashuoneeseen. Ja kun 1860 Savoie liitettiin Ranskaan, Annecystä tuli alueen pääkaupunki.

annecy-ikkuna

Olemme matkalla Alsacesta takaisin kotiin Rivieralle. Sen sijaan, että olisimme ajaneet koko matkan yhdellä rykäisyllä niin kuin menomatkalla, päätimme tällä kertaa nautiskella näistä sadoista kilometreistä palasen kerrallaan. Matkantekohan on yksin tärkeimmistä osista reissua.

Helena Annecy

Täällä Geneven kupeessa jostain syystä pulpahti mieleen, kuinka vuosia sitten New Yorkin Broadwayn musikaalissa kyyneleet alkoivat valua tahtomatta. Ei niinkään, että olisin musikaalin tarinasta mitenkään erityisesti latautunut. Pikemminkin koin itseni hirvittävän onnekkaaksi ja kiitolliseksi siitä, että sain kokea niinkin upean elämyksen. Pääsin hämmästyttävään Broadwayn musikaaliin, jonka lahjakkaat muusikot onnistuivat liikuttamaan sitä kaikkein sisintä.

kahvila_annecy

Matkustaminen on  juuri noiden syvien ja liikuttavien tunteiden metsästämistä, eikö vain. Paitsi, että ihminen toivoo saavansa lomillaan levätä, sitä haluaa myös reissuillaan kokea ja oppia uutta, liikuttua erilaisesta kauneudesta, nauraa ihmeiden äärellä ja maistella hämmästyttäviä makuja. Annecyn uskomattoman upeilla kujilla koinkin taas sen ihanan Broadwayn onnentunteen. Ah – kuinka mieletöntä onkaan, että saan tämänkin elämässäni kokea!

Mikä reissu on liikuttanut sinua?

annecy

Pikamatka Provenceen

fayencen katot

Ah, tätä olen kaivannut! Kun muutimme Ranskaan, matkasimme jokaisena viikonloppuna johonkin uuteen, ihanaan pikkukylään. Sitten kohta jo tuntuikin, että kaikki kivat olisi mukamas jo koluttu ja ruvettiin hengailemaan kotosalla. Mitä tuhlausta!

Aamulla pakkasimme lapset autoon ja suuntasimme luonteeseen, Varin alueelle, meiltä Antibesista noin tunnin ajomatkan päähän. Opaskirjasta minä valitsin kohteeksi Fayencen ja mies Monsin – meille uusia paikkoja molemmat.

fayence kujat

Fayence kuuluu Pays de Fayencen -alueen pittoreskiin, vuorten huipuille rakennettujen kylien ryppääseen. Sen historian juuret ulottuvat muinaisiin roomalaisiin, jotka kutsuivat aluetta nimellä “Faventia”, miellyttävä paikka.

Fayencen kylän keskustaa hallitsee suuri kirkko, jonka edustalla järjestetään markkinat useana päivänä viikossa. Ihaninta kylässä ovat mielestäni kapoisat kujat ja tietysti korkeimmalla paikalla sijaitseva kellotorni, josta avautuu huikea panorama. Se muistutti Rivieran asukasta siitä, ettei koko Etelä-Ranskaa ole onneksi rakennettu täpötäyteen.

fayence ravintolat

Täytyy myöntää, että kaikkien näiden vuosienkin jälkeen minusta on hassua, että tällaisessakin, alle 6000 asukkaankin kylässä voi jopa sunnuntaina olla niinkin vireä tunnelma. Lukuisien ravintoloiden terassit olivat täynnä iloisia ja puheliaita asiakkaita. Lisäksi viikolla keskustassa järjestetään tosiaan markkinoita, on kouluja, musiikkiopistoa ja kulttuurikeskuksenkin ohjelmakartta näytti aktiiviselta. Ihmeellistä.

tytto juoksee

Fayencesta matkamme jatkui sitten yli 800 metrin korkeudessa sijaitsevaan Monsin kylään (ei pidä sekoittaa autokilpailuistaan kuuluisaan Mansiin). Reitti Monsiin oli kiemurainen ja pitkä, mutta se kannatti – perillä nimittäin odotti hämmästyttävän kaunis, rauhallinen vuoristokylä. Tai siltä se ainakin aluksi näytti – muutaman korttelin verran tyhjillä kujilla seikkailtuamme päädyimme nimittäin pääaukiolle, jossa oli käynnissä mittavat ja äänekkäät petankkikisat. Niinpä tietysti.

mons petankki

Monsin historia on hämmentävä. Kylään on aikoinaan jopa asutettu ihmisiä Genovan alueelta – 1200-1300-luvuilla riehuneet rutot, nälänhätä ja maanjäristys olivat nimittäin harventaneet paikallista väkeä hälyttävästi. Italiaisvaikutteisuus näkyykin jopa kylän tiekylteissä.

mons piha

Paluumatkalla ajoimme vielä kauniin Seillansin kylän läpi, joka muistutti meitä Aix-en-Provencen pohjoispuolella sijaitsevasta Luberonin alueesta. Kaiken kaikkiaan mielettömiä paikkoja ja vielä moni jäi näkemättä. Tälle seudulle on siis palattava uudestaan.

 

Jouluetappi 2: Ihku Suomi

lappi_helena

Ah, tekipä hyvää. Nimittäin olla useampi päivä ilman nettiyhteyksiä keskellä Suomen Lappia. Niiden ansioista taas on triljoona hyvää ideaa mielessä kiusaksenne (ja kiusakseni). Katsotaan kuinka monta niistä saa tuulta alleen.

poro2

Yksi asia, josta tässä nyt aluksi paasaan on tämä ihana loma Suomessa. Kaikki romanttisimmat mielikuvat kaukaisesta, suloisesta synnyinmaasta ovat jälleen kerran saaneet timanttiset kultareunuksensa. Olen tämän viikon aikana oikein hengittänyt keuhkot täyteen omaa suloista suomalaisuuttani ja jälleen kerran opastanut puoliranskalaista perhettä ihmeellisen pohjoisen kulttuurimme saloihin, jonka he kyllä tuntevat erinomaisen hyvin muutenkin. Mutta onnekseni antavat mamman huseerata, koska äiti nyt vaan on tommonen

moottorikelkka

Kun aatonaattona käyskentelin Helsingin keskustassa take away -kahvikuppi kädessä (tämä on tärkeä yksityiskohta, koska meillä etelässä ei ole take away -kahvia) näin ympärilläni vain iloisesti hymyileviä ihmisiä. Kaikilla tuntui olevan aikaa ja moni toivotti jouluja ihan vapaaehtoisesti, vaikka ryysis oli valtava. Kaukana oli se parjattu suomalainen, mörökölli kansa. Kuten podcastimme haastatteleman Leilan (linkki), sillä hetkellä minunkin teki mieli halata kaikkia. “Onpa täällä ihanaa. Täällä minä taas olen, rutistetaanko?”

Onneksi en tehnyt. Ties mitä olisivat ajatelleet.

Nyt Suomen lomamme on jo käymässä loppuun ja olen pakkaamassa kaikkia uusia joululahjoja laukkuihin. Tämän toisen puolikkaan olemme siis viettäneet Lapissa ja tehneet kaikkea, mitä kunnon turistien tuleekin. Mikään ei jäänyt kalvamaan, sillä olemmehan…

  1. ajaneet poroilla ja saaneet poroajokortit
  2. ajaneet moottorikelkoilla
  3. harjoitelleet murtsikointia
  4. laskeneet liukureilla
  5. laskeneet pulkilla
  6. syöneet lunta
  7. käyneet Tapsantansseissa
  8. syöneet poronlihaa ja rieskaa
  9. syöneet eväitä kodassa
  10. ja saunoneet niin, että naamaa kiristää.

Tätä reissua taas muistellaan siellä, missä Välimeren aallot liplattavat. Maltan tuskin odottaa, kuinka pääsen Ranskan naapureille retostelemaan.

P.S. Joululoma-aihetta läheltä liippaava HS:n kolumnini muuten ilmestyi pyhien aikana verkossa. Jos et ehtinyt sepustuksiani etäisovanhemmista vielä lukea, voi tehdä sen täällä.