Nelikymppinen rimpula kuntokuurille

aamulenkki

Päätä särkee. Väsyttää. Rypyt syventyvät. Pullonkorkkiakaan en saa auki, koska käsivarret ovat spagettia.

Lähestyn neljääkymmentä ikävuotta uhkaavaa vauhtia ja nyt kun aikaa on pitkästä aikaa katsoa peiliin (lapset ovat kasvaneet), huomaan, etteivät vuodet ole vierineet jälkiä jättämättä. Apua, pysäyttäkää kellot!

Kuuluun siihen ihmisryhmään, jonka ei tarvitse kummemmin ponnistella pysyäkseen hoikkana. Runko on kapoinen ja iän myötä tuntuu, että viimeisetkin ylikilot ovat valahtaneet poskista maan uumeniin. Hoikkarakenteisuus on toki lahja, mutta myös pieni ilkimys: kun ylikilot eivät häiritse, tulee lenkkipolusta laistettua liian helposti. Kunto rapisee yllättävän nopeasti.

treenikollaasi

Yhtään ei auta sekään, että ympäröivä yhteiskunta ei ole Suomen tai Yhdysvaltain malliin kovinkaan urheilullista. Eteläranskalainen nainen näyttää harvoin urheilevan julkisesti. Toisaalta myös ranskalainen ihannevartalo on hyvin hoikka, eikä niinkään sporttinen. Katsotaan nyt esimerkiksi vaikkapa laulajatar Vanessa Paradis’ta.

Tässä itsepuolustukseksi mainittakoon, että kyllähän minä vähän liikun – joogaanhan kerran viikossa ja lätkyttelen tennistäkin. Mutta enpä paljoa muuta, enkä varsinkaan lihaksia kasvattavaa. Edes lasten koulu- tai työmatkoista ei ole liikunnaksi – me asumme koulua vastapäätä ja minulla on kotitoimisto.

Haluan pitkän elämän! Haluan parempia yöunia! Voimaa käsivarsiin ja vetreät niskat! Aivot, jotka toimivat vielä kolmenkymmenen vuoden päästä! 

Ehkä yksi kutsuisi tätä neljänkympin kriisiksi, toinen kuolemanpeloksi. Niinpä sovin yhteistyöstä suomalaisen valmentajan ja personal trainerin Aaro Helanderin kanssa, joka tekee myös urheiluvalmennuksia etänä vaikka ulkomaille (Hän on muuten myös ollut tekemässä Level App -nimistä kehonpainotreeni-mobiilisovellusta, käykääpä testaamassa.) Se, että ohjeet antaa suomalainen ja vielä ihan kotoisaksi suomeksi antaa ainakin minulle motivaatiota.

aarohelander

Tapasimme viime Suomen reissulla ja sovimme marssijärjestyksestä.

– Mihin sä luokittelisit mun lähtötason?

– No, sanotaan, että aika niin kuin nollasta lähdetään.

– Okei.

– Mutta voitais lähteä myös miinuksen puolelta jos olisit 50 kiloa painavampi. Eli siinä mielessä ihan hyvä lähtökohta.

– (Apua!)

Aaro Helander käy kanssani läpi seuraavia etappeja: ensin parannetaan jumahtaneen rintarangan, niskan ja lantion liikkuvuutta. Tehdään yksinkertaisia, mutta vaativia liikkeitä. Unohdetaan hankalat kuntosalilaitteet ja panostetaan kehonpainotreeniin. Ja syödään enemmän: vaikka kermavaahtoa suoraan purkista.

– Sun tyylisellä ihmisellä on vaarana se, että sä syöt liian vähän. Usein luontaisesti laihat intuitiivisesti yliarvioivat ruuan määrää.

Se, että vanheneminen pelottaa, on Aaron mielestä ihan hyvä syy aloittaa treenaaminen. Näillä eväillä elämän pitäisi ainakin jatkua pitempään. Koskaan ei sitä paitsi ole liian myöhäistä. Otamme tavoitteeksi leuanvedon, johon makaronihauksistani ei juuri nyt ole.

Helanderin ensimmäiset liikeohjeet tulevat sähköpostilla: ensiksi panostetaan lankkuihin, lapapumppaukseen sekä kaari- ja kuppiasentoihin. Näitä nyt kolmesti viikossa. Laiskottelemaan ei pääse: pian jutellaan skypen kautta, kuinka ensimmäiset treenit ovat menneet. Ylin kuva on lämmittelylenkiltä tältä aamulta.

– Keskivertoa suurempi määrä lihasmassaa on yksittäisenä tosi selkee indikaattori siihen, että tämä ihminen todennäköisesti elää pitkään, Aaro muistuttaa vielä.

Minä ainakin meinaan elää hitsin pitkään!

P.S. Kuntokuurin etenemistä seurataan blogissa muutaman kerran tulevien kuukausien aikana.

Yhteistyössä Chez Héléna ja Aaro Helander

Paikalliset näyttävät mallia – Etelä-Ranska uudesta kulmasta

Horizon 2016

Voici notre première vidéo présentation de notre team Horizon Partagez si ça vous plait ça ne peux que nous aider

Posted by Horizon on Friday, 26 February 2016

Nämä tyypit ovat ihan mielettömiä! Miten noin voi liikkua! Tuohan on meidän leikkipuistosta!

Kun tuo parkour-video alkoi pyöriä näissä paikallisissa eteläranskalaisissa sosiaalisen median ryhmissä, jäin suu auki toljottamaan. Ja katsoin koko homman saman tien uudelleen. Ihminenhän joskus erehtyy luulemaan, että se, kuinka näkee ja kokee oman elinympäristönsä, olisi kaikilla jotenkin samankaltaista. On harvinaisen virkistävää tajuta, että näinkin voi omat kotikulmat nähdä: yhtenä suurena huvipuistona. (Useimmiten tämä osa maailmaa tupataan pikemminkin näkemään eläkeläisparatiisina.)

Nämä kaverit loikkaavat leikkipuiston köysitikkaiden läpi. Tai pyörivät männyn ympäri, sen missä lukee isolla EI SAA. Tulevat kierien meidän uimarannalle.

Otin innostuneena saman tien yhteyttä nuoriin miehiin. Saanhan panna videonne blogiini?

Kyllä, antibesilaisen Horizon-nimisen ryhmän edustaja Charly Markovich lupasi. Onhan Suomessakin sitä paitsi ihan mielettömiä parkour-ryhmiä, hän huomautti sitten.

– Olen tavannut Herttua Familyn ryhmän Italiassa parkour-tapahtumassa, hän kertoi. Googlasin äkkiä: näemmä Herttua Family on orimattililainen kaksikko. Sivuilta löytyy huikeita temppuja.

– Suomalaisilla on omanlaisensa parkour-tyyli, Markovich selosti minulle sitten. Pohjoisessa kuulemma tehdään puhtaita akrobaattisia liikkeitä, kun taas espanjalaiset tunnistaa suurista hypyistään.

Niille, jotka eivät tiedä, parkour on Ranskassa kehitelty laji, jonka tarkoituksena on liikkua ketterän sulavasti paikasta toiseen, esteistä välittämättä. Usein parkouriin törmää urbaanissa ympäristössä, jossa riittää komeita betoniesteitä. Mutta muutkin paikat käyvät, kuten videolta selviää. Harjoittelematta tähän ei kuitenkaan kannata ryhtyä: onneksi pojat olivat panneet mukaan osuuksia myös treeneistään. Horizonilaisista yksi on harrastanut parkouria on 12 vuotta, muut 2-4 vuotta.

Matkani Zinedine Zidaniksi

zidane2

Tuossa se on, keittiön seinään ripustettu armoton lappu, todiste miehen ja minun kiivaasta kilpajuoksusta, joka haisee hieltä ja maistuu suussa vereltä.

Tilanne on 4-4.

zidane

Kyseessä on tietysti uudenvuodenaattona sopimamme kilpailu, jonka voittaa eniten vuoden 2016 aikana urheillut puolisko. Viivan saa puolen tunnin hikiliikuntakerrasta ja vähintään 100 kertaa on suorittettava. Välitilinpäätös tehdään jokaisen kvartaalin lopuksi.

Kuten huomaatte, keskelle tätä kullanarvoista paperia mies teippasi vaatimattomasti kuvasarjan Zinedine Zidanen urasta, Marseillessa syntyneen pienokaisen tiestä Cannesin pelikentille, Juventukseen, Ranskan joukkueen kapteeniksi ja lopulta Real Madridin valmentajaksi. Zidane on Ranskassa elämää suurempi mies, kasvanut urheillessa. Niin kuin tietysti mekin teemme tänä vuonna väännettyjen hikipisaroiden myötä. Zidane on todellista hölkkäpolkujen rakettiturbobensaa.

zidane3

Oma mies oli vielä aamulla johdossa, joten oli pakko laahautua tuuleen lenkille. Ohessa kuvamateriaalia todistusaineistoksi. Hiki tuli kauniissa maisemissa.

Joko olisi ripaus Zidanea nähtävissä?  Läähpuuh.

Oletteko te tehneet uudenvuodenlupauksia?