Pakkorokotteita ja rokotepelkoa

Rokote-epäileväisyys voi asuinmaassani hyvin. Le Monde-lehti kertoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan juuri ja juuri puolet ranskalaisista ajattelee rokotteista olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. 33 prosenttia ajattelee, että rokotteista on yhtä paljon hyötyä kuin haittaa ja 15 prosentin mielestä niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Täällä Manner-Ranskassahan on lapsille yksi pakollinen rokote, DTP, joka suojaa kurkkumädältä, jäykkäkouristukselta ja hinkuyskältä. Lisäksi Ranskan Guayanassa on pakollinen keltakuumerokote. Pakkorokotteet ovat Euroopassa ilmeisen harvinaisia – esimerkiksi Suomessa ei sellaista tietenkään ole, vaan  kaikki perustuu suosituksiin.

Ranskassa pakkorokotteesta kieltäytyjät eivät pääse helpolla: vähän aikaa sitten sen lapseltaan kieltäneet vanhemmat saivat vastikään kahden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

syysloma

Tämä rokoteasia on perheessämme jälleen ajankohtainen, onhan nyt meneillään koulun syyslomakausi. Koska en pysty pitämään lasten kanssa kahta viikkoa lomaa (kuten kuvissa yllä ja alla), pääsevät he pariksi päiväksi koululle “leirikouluun”. Näitä leirikouluja tai vapaa-ajan keskuksia järjestetään kouluilla melkein kaikkien lomien aikana. Molemmat lapset tykkäävät kovasti.

syyskoma2

Kuitenkin aina ennen leirikouluja meidän on täytettävä paperi, jossa ilmoitamme mitä rokotteita lapset ovat milloinkin saaneet. Mitään näistä tiedoista ei tietenkään ole missään järjestelmässä, vaan joka helkutin kerta ne on raapustettava uudelleen paperille ja kiikutettava asianomaisille.

terveyskirja

Minä nämä täytän tunnollisesti, meidän perheessämme lapset ovat rokotettu pitkälti suomalaisten suositusten mukaiseksi. Toisaalta olen tajunnut, kuinka helppoa näitä rokotuspapereita olisi myös väärentää – alkuperäistä terveyskorttia (yllä) tarkistavat harvat.

Väärennöksen tekivät telkkarin suositun Parents mode emploi -sketsisarjan vanhemmatkin kun huomaisivat unohtaneensa uusia poikansa rokotuksen. (En hitsi löytänyt kyseisen sketsin linkkiä tähän, mutta laitanpa toisen, koska nää on hauskoja ja erinomaisia ranskankursseja)

Ranskalaiset kuuluvat kuulemma Euroopan rokote-epäileväisimpiin. Paitsi, että tässä maassa on tapana kyseenalaistaa kaikkea mitä viranomaiset ehdottavat, ovat siihen vaikuttaneet myös erilaiset rokotekohut.  Rokotevastaisuutta ovat lisänneet esimerkiksi se, että B-hepatiittirokotteen pelättiin aiheuttavan MS-tautia. Pelot, jotka sittemmin on todettu tutkimuksissa turhiksi, olivat sellaiset, että Ranskan viranomaiset jopa lykkäsivät B-hepatiittirokoteohjelmaansa. Rokotevastaisuutta ovat toki lisänneet myös mm. sikainfluenssarokotteet (Ranskassa sikaifluenssarokotteiden seurauksena 61 ihmistä sairastui narkolepsiaan) ja papilloomarokotteeseen liittyvät polemiikki.

homeopatia

Myös lääkkeisiin luotetaan vähemmän kuin ennen, sen sijaan lääkintähenkilökuntaan luotetaan kuten ennenkin ja homeopatia on kasvussa. Täällä on, toisin kuin Suomessa, jopa homeopatiaan erikoistuneita lääkäreitä. Homeopatiasta saa apteekeista jopa paikallista kelakorvausta.

 

 

 

Lastenkutsut eteläranskalaisittain

lahjat2

Mikä viikonloppu! Lauantaina järjestimme maailman ihanimman esikoiseni viisivuotissynttärit. Olin ennakkoon lievästi stressaantunut: äitiinsä tullut, sosiaalinen tyttäreni oli halunnut kutsua paikalle kaikkiaan 13 lasta ja lisäksi vielä joidenkin pikkusisaret. Viime vuonna lista oli puolet lyhyempi ja vieraatkin nuorempia: tällä kertaa meidän vanhempien piti oikeasti jo pohtia virallista ohjelmaakin.

lahjat

Olen lukenut paljon suomalaisista kilpavarustelusynttäreistä, joihin vuokrataan kalliilla tilat ja kutsutaan esiintyjät. Yhden löytämäni uutisen mukaan joku oli saanut synttäreihin kulumaan älyttömät 4000 euroa.

Täällä meidän suunnallamme en ole moiseen törmännyt: pirskeet ovat useimmiten melko perinteisiä synttärikekkereitä kakkuineen ja riehuhepuleineen. Meininki on tosin suomalaista vapaamuotoisempaa ja rennompaa, juhlapöytää ei edes ole erikseen katettu vaan kakkuja kannellaan pöytään sitten kun siltä tuntuu.  Pääasia on, että porukkaa on paljon ja että kaikilla on kivaa.

pinata

Juhlajärjestelyt tuntuvat täällä riippuvan pitkälti siitä, kuinka paljon perheellä on omaa tilaa käytössä. Sisäleikkipuistosynttäreillä ja puistokekkereissäkin on tyttären kanssa ehditty käydä – kesäsäällä on kivempi leikkiä puistossa kuin ahtaassa kerrostaloasunnossa.

Näinä vuosina olen oppinut, että lastenjuhlissa korttiin merkitään sekä juhlan alku- että päättymisaika. Onko näin muuallakin kuin meillä? Kaksi tuntia tuntuu olevan ympyröissämme normi, joten niinpä minäkin kirjasin Minni-kortteihin: 15.30-17.30. Usein ranskalaisvanhemmat jättävät nimittäin lapsensa tyynesti sankarin vanhempien huomaan ja tulevat sitten aikataulun mukaisesti heidät noutamaan – asia, joka pelotti minua kaikkein eniten. Kuinka selviämme 16 pikkuisen kera? Emme mitenkään. Au secours. 

onginta

Onneksi tutuimmat vanhemmat jäivät kysymättä. Fiksuina houkuttelimme myös muita aikuisia juhlimaan: vanhemmille tarjottiin juhlan kunniaksi lasillinen kuohuvaa. Se toimi: lopulta täysi-ikäisiä paikalla oli meidän lisäksemme kuusi. Paitsi, että muista äideistä ja isistä oli apua härdellissä, vanhempien kanssa ehti näin vaihtaa muutaman sanan. Suosittelen.

Ohjelmaksi järjestimme aarteenetsintää (kolme joukkuetta: cars, prinsessat ja ponit). Palkinnoksi kaikki osallistujat saivat tikkarit, eikä kukaan valittanut. Toinen ohjelmanumero oli karkilla täytetty söpö vaaleanpunainen piñata, joka ei meinannut hajota sitten millään vaikka sitä kuinka hakattiin. Kolmantena numerona vedin pikkuisille perinteisen suomalaisen onginnan, jota aikuiset ihastelivat. Miten hassunkurinen idea!!  Oh la la!

kakku2

Juhlapöydässä oli naapurin tekemän iiik niin ihanan Reine de Neige– eli Frozen-kakun lisäksi vain mehutetrat ja muutama kulho karkkia. Niitäkään lapset eivät malttaneet kaikkia syödä. Olin päättänyt vetää juhlat makean puolesta pienellä kaavalla ja se kannatti, viimevuotisia jämiä kun syötiin ikuisuus.

Siinäpä ne reilut kaksi tuntia sitten vierähtivätkin. Hengissä selvittiin. Mitä lahjoihin tulee, niitä olikin sitten valtavasti ja vielä mieleisiä. Kotimme oli hetkessä muuttunut vaaleansinisenä vilkkuvaksi Arendellen linnaksi.

Kuka suojelisi lapsia?

pelko

Meinasin olla puuttumatta, mutten sittenkään malttanut. Olen nimittäin nyt lukenut lukuisia artikkeleita ja pääkirjoituksia Brysselin iskujen seurauksista. Syksyn Pariisiin iskuista tutuiksi lauseet toistuvat teksteissä.

“Ei pidä antaa pelolle valtaa.”

“Jos jäät kotiin, he voittavat.”

Matkustin tänään Pariisiin työasioissa. Nizzan lentokenttä ammotti tyhjyyttään, vaikka oli kiirastorstai. Olin paikalla ihan liian aikaisin: olinhan lukenut varoitukset siitä, kuinka turvatarkastuksissa saattaa nyt vierähtää entistä pidempi tovi.

Ihmettelin jouhevuutta, ehkäpä ihmiset olivat valmistautuneet tarkastuksiin paremmin. Tai sitten vain jääneet kotiin.

Kyllä minäkin pienen hetken olin miettinyt kotiinjäämistä. Ei sinänsä, että itse pelkäisin, mutta kun lapset: he ovat vasta 4- ja 2-vuotiaita. Halu suojella pienokaisia maailman pahalta on niin voimakas, että tässä tilanteessa sen pelkkä ajatteleminenkin nostaa kyyneleet silmiin.

Pidän huolta ettei lapset juokse kadulle. Etteivät he syö liikaa suolaa. Että hoitotädit ovat ammattilaisia. Ettei heitä kiusata koulussa. Että portaiden turvakaide on kiinni.

Ymmärrän kyllä, ettei pelolle pidä antaa valtaa. Mutta voisinko antaa itselleni anteeksi jos jotain sattuisi? Jos en olisi varonut? Yrittänyt suojella tältäkin?

Nizzan seutu kuuluu Ranskan voimakkaimmin radikalisoituneisiin alueisiin. Elämä on etelässä onkin ollut pääosin rauhallista, mitä nyt turvatoimet moninkertaistuneet.

Marraskuun Pariisin iskujen jälkeen jätimme kuitenkin suurimmat joulumarkkinat väliin. Nizzan karnevaaleihin emme osallistuneet tälläkään kertaa. Jouluostoksetkin tuli tehtyä pääosin netissä, sillä kaupungilla kiersivät huhut ostoskeskukseen kohdistuvasta uhkasta. Se taisi kyllä olla sepitettä.

Suomen läheiset ihmettelivät käytöstämme, niin oudolta se varmasti pohjoisen tunnelmaan tottuneista tuntui. Olihan tämä uutta täälläkin. Mutta miten sinä toimisit?

Pariisin iskujen jälkeen oli julmetun raskasta hengittää, toki sekin helpottui ajan myötä. Kunnes sitten tulivat nämä uusimmat iskut.

Juttelin yhden brysseliläisnaisen kanssa muutama päivä sitten. Hän ei enää mene metroon, lentokentällekään ei tee enää mieli. Heidän perheessään eniten huolta kantavat jo yli 10-vuotiaat lapset. Ettei vain äidille tai isälle kävisi mitään.

Voiko elämä jatkua tyystin ennallaan?