Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 1: Cannes

gardes

Cannes on kuulu filmifestareistaan ja bling bling -ostosmahdollisuuksistaan, mutta tarjoaa lapsiperheillekin paljon tosi mukavaa ajanvietettä. Tässä viisi matkakohdesuositusta pikkuihmisten kanssa reissaaville.

poika-rannalla

1.Îles de Lerins

Cannesiin kuuluvat Lérinsin saaret ovat meidän ehdoton jokavuotinen matkakohteemme. Saaret ovat kuin ranskalaisista elokuvista: kuvankauniita maisemia, upeita metsäreittejä ja ihastuttavia snorklausrantoja jopa perheen pienimmille. Lasten kanssa kannattaa kuitenkin varautua kunnon piknik-korin kera – kioskit ja ravintolat ovat luonnonkauniilla saarilla nimittäin auki vähän miten sattuu. Lérinsin saarille pääsee yhteysaluksilla, jotka lähtevät Cannesin sataman toisesta päästä, läheltä Radissonin hotellia. Alusten hinnoista ja aikatauluista lisää tästä linkistä.

gardes2

2. La Croix-des-Gardes

Häkellyttävän kaunista luonnonpuistoa, La Croix-des-Gardesia kutsutaan Cannesin keuhkoiksi. Varsinkin näin keväällä puisto on upea – kiitos keltaisenaan kukkivien mimosa-puiden. Korkealla mäellä sijaitsevassa puistossa on kaikkiaan 20 kilometrin verran kävelyreittejä, uskomattomat näkymät Välimerelle sekä suloisen varjoisia piknik-paikkoja. Linnuntietä puisto sijaitsee vain noin kilometrin päässä Croisettelta, mutta kävelymatka ylämäkeen vaatii kulkijalta aikamoista kuntoa. Arkipäivisin puistoon pääseekin parhaiten Cannesin kaupungintalolta (Hôtel de Ville) bussilla numero 7 tai tietysti omalla autolla.

cannes5

3. Festivaalipalatsi ja La Croisette

Festivaalipalatsia ei Cannesin kävijä voi jättää välistä.  Lasten kannalta palatsilla kiinnostavimpia lienevät sitä ympäröivät maahan painetut elokuvakuuluisuuksien, kuten Angelina Jolien tai Sylvester Stallonen kädenjäljet. Festivaalipalatsin edustalla on myös kiva lastenpuisto, jossa on kaunis karuselli, vedessä uitettavia laivoja ja herkullinen jätskikiska, josta äippä ja iskä saa ranskalaiseen tapaan myös lasillisen viiniä.

Cannesin ikoninen rantabulevardi, Boulevard de la Croisette aukeaa heti palatsin edestä. Sen leveää jalankulkualuetta pitkin on mukava aurinkoisena päivänä tallustella ja samalla ihailla aitojen cannesilaisten kimaltelevaa tyylikkyyttä. Jos pikkuystävän jalat eivät kuitenkaan suostu etenemään tarpeeksi rivakasti – ei hätää.  Silloin voi hypätä rantakadulla tiheästi kulkevaan kaksikerroksiseen Palm Imperial-bussiin, joka vie bulevardin toiseen päähän. Näkymät ovat yläkerroksesta komeat.

Croisettella muuten järjestetään myös valtavasti kiinnostavia tapahtumia. Yksi niistä on jokakesäinen ilotulituskilpailu, jonka  viime vuonna voittivat suomalaiset! Yllä maanmiestemme mieletön taidonnäyte. Ilotulituksia pääsee heinä-elokuun aikana ihailemaan kerran viikossa.

croisette

4. Uimarannat

Iso osa rantabulevardi Croisetten kupeen uimarannoista on hienostohotellien yksityisiä uimarantoja. Niihin voi huoletta mennä, mutta omasta rantatuolista pitää olla valmis maksamaan jonkun verran. Joukossa on kuitenkin erityinen helmi, kaupungin omistama Plage de Mace,  joka sijaitsee aivan festivaalipalatsin kupeessa. Macen rannallakin on rantatuoleja, mutta ne maksavat muutaman euron, eli murto-osan verrattuna naapureihinsa. Anekdoottina kerrottakoon, että filmifestareiden aikaan tämä ranta vaihtaa nimeä: silloin se tunnetaan nimellä Salle des Sables. Rannalle viritetään nimittäin tuolloin suuri valkokangas, jossa näytetään vanhoja festarielokuvia.

20160516_220925

Jos kuitenkin kaipailee rauhallisemmalla uimarannalle, kannattaa nakata rantakassi Palm Imperial-bussin kyytiin ja körötellä bulevardin toiseen päähän Bijou Plagelle, Palm Beachille tai niemekkeen toiselle puolelle Plage de l´Étangille (katso bussikartta täältä). Monet rannat ovat tuolla puolen kaupunkia julkisia ja maksuttomia. L’Ètangin puolella voi tuulisina päivinä myös ihailla leijasurffaajien taidonnäytteitä.

mandelieu-lapset

5. Pyöräretki Mandelieu la Napouleen tai Golfe Juaniin

Rivieran liikenne saattaa pelottaa, mutta suosittelen tätä silti: vuokraa pyörä päiväksi. Cannesissa on useita liikkeitä, joista pyörän saa kohtuuhinnalla, kuten esimerkiksi  tämä.  Pyöräreiteistä kannattaa kysyä tarkemmin vuokraliikkeestä. Suosittelen kohteeksi esimerkiksi ihastuttavaa Mandelieu la Napoulea, jossa on herkkuravintoloita ja tietysti Mandelieun kaunis linna. Itäsuunnassa sijaitseva Golfe Juan puolestaan on kuulu huvivenesatama, jossa on kivoja satamakuppiloita. (Jos pyörä ei innosta, voit toki aina hypätä rantaviivaa kulkevaan junaan.)

Mandelieuhun suuntaaville tiedoksi: Cannesissa asuva ystävättäreni suosittelee pyöräreittiä, joka kulkee Siagne-kanaalin kupeessa. Se on kuulemma kaunis ja matkalla on useita leikkipuistoja.

 

Lasten kanssa ravintolaan kello 21

neapolitan-1

Vietimme miehen kanssa juuri kuudetta hääpäiväämme. Ravintolaksi olimme valinneet kalliin näköalaravintolan Cannesin keskustasta. Lapset olivat isovanhemmilla ja pöytävaraus oli kello 20.30, minkä luulisi olevan jälkeen monen pienokaisen nukkumaanmenoajan.

Kello 21 naapuripöytään istuutui pariskunta kahden lapsen kanssa. Huokasin syvään. Ei ole totta. 

Hääpäivänä nimittäin halusin viettää illan aviomiehen kanssa, mieluiten pelkässä aikuisessa seurassa. Halusin keskittyä maisemaan, viiniin ja herkkuruokaan, enkä ainakaan kiljuviin lapsiin (jotka eivät edes ole omiani).

Kohta tajusin, että niin ajattelivat naapuripöydän Cannesissa lomailevat vanhemmatkin. Myöhäistä illallisajankohtaa ei oltu valittu summamutikassa: ensimmäinen lapsi taintui alkuruuan jälkeen ja kannettiin ravintolan sohvalle nukkumaan. Pian isoveljeä seurasi pienempi.

Yhtäkään häiritsevää ääntä en illan aikana kuullut ja soimasin itseäni ennakkoluuloistani. Näinkin voi ravintolaillan lasten kanssa tosiaan hoitaa. Valittamista ei meidän kohdalla lopulta tullut kuin mauttomasta alkuruuasta.

Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä jaettu ahkerasti tekstiä tamperelaisista ravintoloista, joihin ei lapsilla ole tulemista. Ääriesimerkkinä artikkelissa kerrottiin perheestä, jonka vauvan kakkavaippaa vaihdettiin naapuripöydässä. Sellaisiakin asiakkaita ilmeisesti pohjolassa on.

Monet ovatkin tyynesti kommentoineet tiukkojen ravintoloitsijoiden linjaa vertaamalla sitä Etelä-Eurooppaan, missä lapset ovat tervetulleita aina ravintoloihin. Aina.

Muistuttaisin kuitenkin vienosti, että vaikka se näin pitkälti onkin, ainakin Ranskassa myös lapsiperheiltä odotetaan muiden ravintola-asiakkaiden huomioimista. Pienokaiset eivät riehu ravintolassa. Vaippaa ei vaihdeta ruokapöydässä, vaikkei vessassa koskaan ole vaihtopöytää. Lapsinurkkauksiakaan ei ole – jos lasten aika käy pitkäksi, on vanhempien keksittävä heille tekemistä (minkä vuoksi reppumme on aina täynnä värityskirjoja).

Selvää on, että jos lasten kanssa meinaamme nauttia ruuasta pitkän kaavan mukaan, menemme aina rantaravintolaan syömään. Siellä voi paitsi harjoitella ravintolassa olemista, myös ajan käytyä pitkäksi muovailla hiekkakakkuja ilman että kukaan häiriintyy.

 

Pakkorokotteita ja rokotepelkoa

Rokote-epäileväisyys voi asuinmaassani hyvin. Le Monde-lehti kertoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan juuri ja juuri puolet ranskalaisista ajattelee rokotteista olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. 33 prosenttia ajattelee, että rokotteista on yhtä paljon hyötyä kuin haittaa ja 15 prosentin mielestä niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Täällä Manner-Ranskassahan on lapsille yksi pakollinen rokote, DTP, joka suojaa kurkkumädältä, jäykkäkouristukselta ja hinkuyskältä. Lisäksi Ranskan Guayanassa on pakollinen keltakuumerokote. Pakkorokotteet ovat Euroopassa ilmeisen harvinaisia – esimerkiksi Suomessa ei sellaista tietenkään ole, vaan  kaikki perustuu suosituksiin.

Ranskassa pakkorokotteesta kieltäytyjät eivät pääse helpolla: vähän aikaa sitten sen lapseltaan kieltäneet vanhemmat saivat vastikään kahden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

syysloma

Tämä rokoteasia on perheessämme jälleen ajankohtainen, onhan nyt meneillään koulun syyslomakausi. Koska en pysty pitämään lasten kanssa kahta viikkoa lomaa (kuten kuvissa yllä ja alla), pääsevät he pariksi päiväksi koululle “leirikouluun”. Näitä leirikouluja tai vapaa-ajan keskuksia järjestetään kouluilla melkein kaikkien lomien aikana. Molemmat lapset tykkäävät kovasti.

syyskoma2

Kuitenkin aina ennen leirikouluja meidän on täytettävä paperi, jossa ilmoitamme mitä rokotteita lapset ovat milloinkin saaneet. Mitään näistä tiedoista ei tietenkään ole missään järjestelmässä, vaan joka helkutin kerta ne on raapustettava uudelleen paperille ja kiikutettava asianomaisille.

terveyskirja

Minä nämä täytän tunnollisesti, meidän perheessämme lapset ovat rokotettu pitkälti suomalaisten suositusten mukaiseksi. Toisaalta olen tajunnut, kuinka helppoa näitä rokotuspapereita olisi myös väärentää – alkuperäistä terveyskorttia (yllä) tarkistavat harvat.

Väärennöksen tekivät telkkarin suositun Parents mode emploi -sketsisarjan vanhemmatkin kun huomaisivat unohtaneensa uusia poikansa rokotuksen. (En hitsi löytänyt kyseisen sketsin linkkiä tähän, mutta laitanpa toisen, koska nää on hauskoja ja erinomaisia ranskankursseja)

Ranskalaiset kuuluvat kuulemma Euroopan rokote-epäileväisimpiin. Paitsi, että tässä maassa on tapana kyseenalaistaa kaikkea mitä viranomaiset ehdottavat, ovat siihen vaikuttaneet myös erilaiset rokotekohut.  Rokotevastaisuutta ovat lisänneet esimerkiksi se, että B-hepatiittirokotteen pelättiin aiheuttavan MS-tautia. Pelot, jotka sittemmin on todettu tutkimuksissa turhiksi, olivat sellaiset, että Ranskan viranomaiset jopa lykkäsivät B-hepatiittirokoteohjelmaansa. Rokotevastaisuutta ovat toki lisänneet myös mm. sikainfluenssarokotteet (Ranskassa sikaifluenssarokotteiden seurauksena 61 ihmistä sairastui narkolepsiaan) ja papilloomarokotteeseen liittyvät polemiikki.

homeopatia

Myös lääkkeisiin luotetaan vähemmän kuin ennen, sen sijaan lääkintähenkilökuntaan luotetaan kuten ennenkin ja homeopatia on kasvussa. Täällä on, toisin kuin Suomessa, jopa homeopatiaan erikoistuneita lääkäreitä. Homeopatiasta saa apteekeista jopa paikallista kelakorvausta.