Onko päiväkodissa liikaa kuraleikkejä?

taidepaperit

Lasten loma on alkanut viimein Ranskassakin. Huh, tämä viimeinen, kesän hikikuuma koulupätkä tuntui kestävän pienen ikuisuuden.

Sillä aikaa kun omat kullannuppuseni viettävät ensimmäiset vapaahetkensä serkkujensa luona, olen minä mm. siivonnut sivuun vuoden koulutöitä.

Sillä niitähän 3- ja 5-vuotiaiden koulussa, eli “école maternellessa” riittää. Viisivuotias toi kotiin kymmeniä ja taas kymmeniä maalauksia, piirustuksia, askartelutehtäviä ja kaunokirjoitusharjoituksia. Kolmevuotiaan säkistä taas löytyi odotettu reissuvihko, johon oli liimattu kuvia vuoden tapahtumista (täällähän sähköistä viestijärjestelmää ei vielä tunneta) sekä tietysti koko joukko ihania piirustuksia, kuten nämä lähes kuukausittain toteutetut tikku-ukot. Pyyhin silmäkulmiani: kuinka hienosti pieni ihminen onkaan vuoden aikana kehittynyt!

tikku-ukot

Välillä mietin, että mitäköhän lapset mahtaisivat päiviensä aikana tehdä  jos olisimme Suomessa. Vetäisivät vain joka aamu ylleen kurahousut eivätkä ainakaan kantaisi huolta oikeanmuotoisesta a-kirjaimesta niin kuin täällä. Usein kadehdin  suomalaisten lasten pitkää lapsuutta. Tuntuu, että tylsällä, asfaltoidulla koulunpihalla pieni ihminen jää liian monesta asiasta paitsi.

Toisaalta täytyy myöntää, että iloitsen kaikista niistä taidoista, joita lapset ovat jo pienten koulussa oppineet. Yhtään pakottamatta pikkuneiti on oppinut kirjoittamaan kaunoa ja lukemaan. Lisäksi hänestä on harjaantunut osaava piirtäjä ja maalauksissaan uskalias värien käyttäjä.

kaunokirjoitus

Kyllähän suomalaisessa päiväkodissakin toki askarrellaan, muttei tässä mittakaavassa. Paljon sen sijaan kuulemma leikitään, opetellaan sosiaalisia taitoja ja eritoten vietetään aikaa ulkona. Suomessahan tuon ikäisen suositellaan liikkuvan kolme tuntia päivässä, mikä tarkoittaa päiväkodeissa usein älyttömän pitkiä, ohjaamattomia ulkoleikkejä. Hienoahan se on tietysti, vapaa ulkoilu säässä kuin säässä (tilannehan on tyystin toinen täällä), ainakin nyt jos kyse on 3-4-vuotiaista lapsista. Jos siis sitä kuravaatteiden pukusessiota ei lasketa.

Muutaman suomalaisen tuttavan kanssa aiheesta puhuttuani kysyn kuitenkin, että näinköhän päivittäinen, tuntien ohjaamaton hiekkakakkuleikki oikeasti jaksaa innostaa vielä 5-6-vuotiastakin. Entä mitä ihmettä tekee suomalainen huippukoulutuksen saanut lastentarhanopettaja sillä aikaa, kun lapset tekevät mutakakkuja?

Voi kun vanhempana saisikin noukkia molemmista maista rusinat pullasta. Ranskasta sen 3-5-vuotiaden koulun maksuttomuuden, osan kädentaidontunneista ja kolmen ruokalajin lounaan. Suomesta taas ihanat päiväkotien pihat ja lelut, hiekkalaatikot ja ilon leikkiä ulkona myös kurakeleillä.

Nyt kun ongelmista puhutaan

antibes tori

Kesäajasta luopuminen on saanut Suomen eduskunnassa kannatusta. Kiinnostavaa.

Huomasin kyllä keväällä, kuinka kellon siirtely puhutti suomalaisessa sosiaalisessa mediassa. Venkslaaminen harmistutti monia kamalasti, mikä tuntui omasta näkökulmasta pikkuisen höpsöltä. Siirretäänhän Ranskassakin kelloja. Siirretäänhän sitä kelloa aina silloinkin kun matkataan lomalle Espanjaan. Ja saatetaanhan sitä muutenkin herätä viikonloppuna noin vain tuntia myöhempään tai aikaisempaan. Sitä paitsi – kännykkähän siirtää kellon automaattisesti. Mikä probleema tämä nyt oli?

Minä rakastan kesän valoisia iltoja. Ja kellojen siirtämisellä on itselleni symbolinenkin merkitys: ihminen ikään kuin tajuaa, että nyt ollaan kesässä, nyt taas talvessa. Ehkäpä sitten olen ajatuksineni yksin.

10.00

Paljon kesäaikaa isompana ongelmana pitäisin sen sijaan lasten loma-aikatauluja. Suomessa kesälomat alkavat liian aikaisin, meillä Ranskassa taas aivan liian myöhään. Siinä missä suomalaiset pikkukoululaiset pitelevät kesäkuun sadetta ja paahtuvat luokissaan elokuussa, on meidän lapsosilla nyt heinäkuisissa koululuokissa läkähdyttävän raskasta. Kun ulkona on 35 astetta eikä luokkahuoneissa laisinkaan ilmastointia, voitte kuvitella pienokaisen tilan kello 16. Viime päivinä olenkin järjestänyt työni niin, että olen voinut noukkia kuopuksen kotiin päiväunille.

Eivätkö kaikki eurooppalaiset koululaiset voisi päästä juhannuksena lomalle ja aloittaa vastaavasti elokuun lopussa? Tehtäisiinkö kansalaisaloite myös siitä?

19.00

Ja jos vielä saisin valita, niin jonkinmoista standardisointia vaatisin kyllä myös kellonaikoihin noin niin kuin yleisesti. Opettelemme nimittäin nyt tyttäreni kanssa kellotaulua. Uudet tiedonmuruset aiheuttavat hämmennystä paitsi pienessä, myös perheessä huonompaa suomea puhuvassa aikuisessa. Kuinka hemmetissä ihmisen pitäisi muistaa, että sept heures et demie on puoli kahdeksan eikä puoli seitsemän? Häh?

Kouluruoka kuin hienostoravintolassa

karuselli
  • Emincé de concombre en salade
  • Omelette roulée aux pommes de terre
  • Cantal
  • Compote
  • Pain Bio

Lasten päivän kouluruokalista tuossa yllä, jos ihmettelette. Minusta on ihana makustella näitä listoja ranskaksi – se on oikeasti kuin lukisi hienostoravintolan menu-korttia. Eivät nämä toki suomeksikaan hullummalta kuulosta:

  • Ohuita kurkkuviipaleita salaatilla
  • Rullattu perunaomeletti
  • Cantal-juustoa
  • Hedelmäsosetta
  • Luomuleipää

Ranskalainen kouluruoka aiheuttaa minussa, nuhjaantuneita eväitä syövässä yksintyöskentelijässä yhä hirvittäviä kateudenpuuskia. Kun saisikin tuommoista juustovoileipien sijasta. Toisin se vaan oli silloin kun minä olin koulussa, nih.

No, jos totta puhutaan, olenhan minä ihan älyttömän onnellinen, että lapseni saavat syödä koulussa. Siellä nimittäin he maistavat uusia juttuja, sellaisiakin, joita minä en tule edes ajatelleeksi omassa keittiössäni. Eilenkin kolmevuotias nappasi couscous-paketin kaupan hyllystä.

– Äiti, minä tykkään tästä. Voitko tehdä?

Paneuduin uusimmassa Hesarin kolumnissani ranskalaiseen ja suomalaiseen kouluruokaan pintaa syvemmältä (voit lukea sen täältä). Korviini on nimittäin kantautunut tieto, että Suomessakin ruokalalistat ovat pian näkemässä muodonmuutoksen. Millaisia herkkusuita suomalaisista pikkuvekaroista kuulkaa vielä sukeutuukaan!

Kolumneihini liittyy muuten kivaa uutta: vastaisuudessa tekstejäni voi maanantain sijasta lukea joka toinen perjantai Hesarin verkkosivuilla. Lisäksi kolumnini julkaistaan tästä eteenpäin kerran kuussa lauantaisin myös Hesarin paperilehdessä.