Kolmen ruokalajin lounas kolmevuotiaalle

kouluruoka

Paikallislehdestä voi päivittäin lukea, mitä pian kolmevuotias tyttäreni kunakin päivänä syö koulussa.

Tänään on näemmä alkupalaksi tarjolla porkkanoita ja punajuuria viinietikalla, pääruuaksi haudutettua kalkkunanpaistia tuoreilla ranskalaisilla perunoilla ja jälkiruuaksi suklaajäätelötikku.

Viime viikolla lapselle tarjottiin lehden mukaan tuoretta ”cappelleti”-pastaa naudanlihakastikkeella. Oli pakko googlata, että mikä hitto on cappelleti.

Ei ihme, että aiemmin kaikkea hyvällä ruokahalulla kotona syönyt tyttäreni on alkanut käyttäytyä kehnosti. Pöydän päästä kuuluu yhä useammin YÄÄK tai BLÄÄ ja lautanen tyrkätään mielenosoituksellisesti sivuun. Myönnetään. Meillä on vain harvoin kolmen ruokalajin illallisia.

Tyttären koulukaverin isä kertoi minulle yhtenä keskiviikkona, että hänen lapsensa oli karannut salaa kouluruokailuun, vaikka sinä päivänä oli tarkoitus syödä kotona. Kuka nyt äidin patojen ääreen haluaisi.

Sama koskee perheen pienintä. Siitä lähtien kun poika on alkanut käydä hoitajansa luona kaksi kertaa viikossa, kotona tehdyt vihannesmössöt eivät maistu. Ihana hoitajamme kertoo aina illalla, kuinka poika on syönyt munakoisoa kinkulla ja tuorejuustolla. Tai herkutellut isoäidin kesäkurpitsapaloilla.

Turha tässä on äidin ottaa itseensä. Iloitaan nyt vaan siitä, että lapset pääsevät nauttimaan ranskalaisista herkuista.

Crèchessä on puolensa

Kävimme viime talvena lasten kanssa mammakerhossa lähikoululla. Siellä oli kivaa, sai tavata paikallisia vanhempia ja antaa lasten leikkiä yhdessä. Lähtiessä meillä oli tapana kurkkia ikkunoiden läpi ”oikeita koululaisia”. Tytär olisi kovasti halunnut olla jo mukana.

Siitä koululaisten luokkahuoneen ikkunan vierestä saattoi nähdä pienenpienten päiväkotilasten tiloihin. Suloiset muutaman kuukauden ikäiset vauvelit istuivat kiltisti rivissä sittereissä kun ohjaajat lappoivat heille ruokaa suuhun. Yksi nousi seisomaan ikkunaa vasten kuin koiranpentu eläinkaupassa. Minun sydäntäni särki. Ehtiikö heitä kukaan edes helliä? Päätin ettei oma vauva mene päiväkotiin täällä vielä pitkään aikaan.

Continue reading…

Ranskalaisesta koulusta

eka koulupaiva

Erään lukijan kysymysten innoittamana keskityn tämänkertaisessa postauksessa ranskalaisen koulujärjestelmän ruotimiseen. (Kiitos Venla!) Minulle itsellenikin tämä on vielä uutta ja jännää. Kuulisinkin mieluusti muiden kokemuksista.

Ranskassa koulu aloitetaan siis jo kolmevuotiaana. École Maternelle, eli vapaasti käännettynä ”äidillinen koulu” tai leikkikoulu kestää kaikkiaan kolme vuotta. Sen jälkeen mennään ala-asteelle, école primaireen, joka on viisivuotinen. Yläaste, eli college (ei pidä sekoittaa mihinkään yliopistoon liittyvään), kestää neljä vuotta.

École Maternelle, jonka pieni tyttäreni nyt tiistaina aloitti, ei ole pakollinen. Käytännössä kaikki 3-5-vuotiaat lapset sen kuitenkin käyvät, koska oikeita vaihtoehtoja ei ole. Vaikka päivät täyttyvät leikeistä ja lauluista, opitaan koulussa virallisen opetussuunnitelman mukaisesti myös kirjaimia ja numeroita.

Vaikka meillä neiti lähtee aamulla innoissaan kouluun, on se pienelle kolmivuotiaalle (ja äidille) aikamoinen paukku. Tyttäreni luokalla on nimittäin huikeat 28 oppilasta ja vain kaksi  opettajaa (oikeastaan toinen on kouluavustaja). Minua touhu vähän hermostuttaa, mutta kumman hyvin tuo näyttää menevän. Koulussa on ruokailu (tosin maksullinen) ja iltapäiväunetkin nukutaan.

Onneksi vastikään tehdyn koulu-uudistuksen myötä koulupäivät lyhenivät 45 minuutilla ja päättyvät nyt 15.45.  Aikaisemmin pienten koululaisten vapaapäivä, eli keskiviikko muuttui tosin samassa syssyssä puolikkaaksi koulupäiväksi.