Crèchessä on puolensa

Kävimme viime talvena lasten kanssa mammakerhossa lähikoululla. Siellä oli kivaa, sai tavata paikallisia vanhempia ja antaa lasten leikkiä yhdessä. Lähtiessä meillä oli tapana kurkkia ikkunoiden läpi ”oikeita koululaisia”. Tytär olisi kovasti halunnut olla jo mukana.

Siitä koululaisten luokkahuoneen ikkunan vierestä saattoi nähdä pienenpienten päiväkotilasten tiloihin. Suloiset muutaman kuukauden ikäiset vauvelit istuivat kiltisti rivissä sittereissä kun ohjaajat lappoivat heille ruokaa suuhun. Yksi nousi seisomaan ikkunaa vasten kuin koiranpentu eläinkaupassa. Minun sydäntäni särki. Ehtiikö heitä kukaan edes helliä? Päätin ettei oma vauva mene päiväkotiin täällä vielä pitkään aikaan.

Continue reading…

Ranskalaisesta koulusta

eka koulupaiva

Erään lukijan kysymysten innoittamana keskityn tämänkertaisessa postauksessa ranskalaisen koulujärjestelmän ruotimiseen. (Kiitos Venla!) Minulle itsellenikin tämä on vielä uutta ja jännää. Kuulisinkin mieluusti muiden kokemuksista.

Ranskassa koulu aloitetaan siis jo kolmevuotiaana. École Maternelle, eli vapaasti käännettynä ”äidillinen koulu” tai leikkikoulu kestää kaikkiaan kolme vuotta. Sen jälkeen mennään ala-asteelle, école primaireen, joka on viisivuotinen. Yläaste, eli college (ei pidä sekoittaa mihinkään yliopistoon liittyvään), kestää neljä vuotta.

École Maternelle, jonka pieni tyttäreni nyt tiistaina aloitti, ei ole pakollinen. Käytännössä kaikki 3-5-vuotiaat lapset sen kuitenkin käyvät, koska oikeita vaihtoehtoja ei ole. Vaikka päivät täyttyvät leikeistä ja lauluista, opitaan koulussa virallisen opetussuunnitelman mukaisesti myös kirjaimia ja numeroita.

Vaikka meillä neiti lähtee aamulla innoissaan kouluun, on se pienelle kolmivuotiaalle (ja äidille) aikamoinen paukku. Tyttäreni luokalla on nimittäin huikeat 28 oppilasta ja vain kaksi  opettajaa (oikeastaan toinen on kouluavustaja). Minua touhu vähän hermostuttaa, mutta kumman hyvin tuo näyttää menevän. Koulussa on ruokailu (tosin maksullinen) ja iltapäiväunetkin nukutaan.

Onneksi vastikään tehdyn koulu-uudistuksen myötä koulupäivät lyhenivät 45 minuutilla ja päättyvät nyt 15.45.  Aikaisemmin pienten koululaisten vapaapäivä, eli keskiviikko muuttui tosin samassa syssyssä puolikkaaksi koulupäiväksi.

 

Hyvin ne pärjää

karkaa

Pyörin ympyrää kotona. Liimailen nimitarroja lapsen koulutarvikkeisiin ja merkkaan vaatteita. Luen uudestaan kuopuksen hoitajan antaman ostoslistan.

Yritän esittää kiireistä, jottei tarvitsi miettiä liikaa. Sydän on sykkyrällä – huomenna oma pieni kolmevuotias prinsessani aloittaa koulutiensä. Puuh. Miten aika menikin niin äkkiä?

Continue reading…