Terveisiä Suomesta

Huomenta Suomi

Mitäs jos ottaisit aikaa itsellesi ja menisit hetkeksi Suomeen lepäämään?

Miehen idea kuulosti alkukeväällä tosi hyvältä. Olinhan ollut vähän väliä sairaana ja kuormittuneet työt rassasivat mieltä. Suomeen saunaan, äitin hoivaan ja ystävien ympäröimäksi

No, täällä sitä nyt ollaan. Älyttömän hauskaa on ollut, mutta lepolomasta tämä on kyllä kaukana.

Jo ensimmäinen päivä pohjoisessa alkoi nimittäin varhaisella herätyksellä Huomenta Suomeen, missä kävin jutustelemassa ulkosuomalaisesta äitiydestä yhdessä Piritta Hagmanin kanssa. Oli kivaa, vaikka ennakkoon jännitti tietty kauheasti ja unet olivat jääneet vähäisiksi. Mutta hei ei huolta – onneksi ennen esiintymistä pääsee maskeeraukseen.

17629800_1873016582911644_3194973775834900487_n

Huomenta Suomessa pääsin kyllä mammailun lisäksi kertomaan myös mahtavan uutisen, nimittäin sen, että Lillin ja minun podcast siirtyi Me Naisten sivuille. Voit katsoa koko telkkuhaastattelun täältä.

Näinpä vain sitten tuosta podcast-aiheestakin tehtiin eilen kiva pikkuinen haastattelu Me Naisten nettisivuille – sen taas voit lukea sen kokonaisuudessaan täältä. Ja niin – jatkossa kannattaa siis käydä kuuntelemassa meidän kahvihetkiämme täältä, toki uusimmista jaksoista saat aina tiedon myös aina Facebook-sivuiltamme.

nettipätkä

Ja huh, juuri kun ajattelin että kaikenlainen hölpöttäminen erinäköisten värkkien ääressä jo riittäisi, ajauduin kolmanteenkin haastatteluun, nimittäin Akateemisen kirjakaupan omille sivujen videohaastikseen. Maman finlandaisen pokkariversiohan tuli juuri ulos, mistä sitten lörpöttelin. Video tulee kuulemma julki ensi viikolla. Hih – tämmöistä tämä nykyään on, kirjamarkkinointi.

akateeminen

Töitä on siis painettu, mutta toisaalta nämä tällaiset työmatkoiksi muuttuneet lomareissut ovat myös aika ihania irtiottoja arjesta. Kun tapaamisten välissä oli hetki aikaa, minun ei esimerkiksi tarvinnut kiirehtiä hakemaan lapsia koulusta. Sen sijaan kiipesin helsinkiläisen Clarionin näköalabaariin lasilliselle kuohuvaa. Ja tietty avasin tämän uuden, blogikollegojen Satu Rämön ja Hanna Valtarin kirjan, jonka julkaisupäivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

Kunniamaininta Maman finlandaiselle!

mamanfinlandaise4

Iloisia uutisia Suomesta! Minun Maman finlandaise -kirjani kansi ja taitto ovat saaneet Vuoden kauneimmat kirjat -kunniamaininnan (täällä lisää).  Jei!! No, vaikka henkseleitä paukuttelenkin, ei minua tässä kisassa tietenkään palkittu. Kruunut kuuluvat kuvittaja Elina Warstalle ja taitosta vastanneelle Ville Lähteenmäelle.

Kirjani kannen kuvaan rakastuin heti  kun se ensimmäisen kerran tupsahti sähköpostiini. Elina Warsta oli etänä, minua tapaamatta onnistunut täydellisesti vangitsemaan eteläisen Ranskan tunnelman – ihan kuin me olisimme tunteneet aina. Se on muuten kummallinen fiilis sen jälkeen kun on kuukausien ajan ollut hautautuneena oman työpöydän paperipinojen alle: joku todella ymmärtää mitä yritin sanoillani viestiä.

mamanfinlandaise lahikuva

Ja jos kannen kuvaa oikein tarkkaan katsoo, niin siellähän minäkin viiletän tuplarattaitteni tai “traktorini” kanssa, kuten paikallinen bussikuski vähemmän ystävällisesti huomautti.

Olikin ihmeellisen onnellinen sattuma, että marraskuussa, ollessani Suomessa kirjamessuilla, tapasin Elinan kenkäkaupassa. Niin – en siis todellakaan niillä messuilla vaan naisten kenkäkaupassa. Siellä me sitten joimme lasit kuohuvaa ja nauroimme, ihan kuin vanhat tutut konsanaan. Oli mahtavaa, että pääsin ihan kasvotusten sanomaan, että olipahan muuten suloinen esikoiskirjan kansi.

IMG_3628

Postista tupsahti tällä viikolla myös odotettu paketti, kasa Maman finlandaisen pikkusiskoja. Kolmas painos, eli ihkut pokkarit ovat saapuneet kauppoihin! Kurkkasin, että ainakin Helsingin kirjastoissa jonotetaan kirjaa vielä ihan hirveästi. No, jos kukkaro antaa periksi, niin nyt voit hakea pokkarin kirjakaupasta pikkurahalla.

 

 

Madame, oletteko Etelä-Ranskasta?

Pariisin kirjatilaisuus

Ah! Olisin halunnut rutistaa pariisilaisliikkeen myyjää. Olin juuri keskustellut hänen kanssaan miesten keväthuivimuodista. (Kyllä – paljastan tässä nyt yhden asian itsestäni: olen aina pitänyt hirveästi huivikaulaisista miehistä. Ostan niitä siis mieluusti miekkoselle tuliaisiksi.)

– Tämä olisi varmaan hyvä myös Rivieralla, sanoin.

– Madame, kuulinkin heti aksentistanne, että olette etelästä!

– Minun aksenttini? Etelästä?

– Kyllä, intonaationne kielii etelästä, nainen vastasi hymyillen.

Kiitin vuolaan monisanaisesti ja leijuin ulos kaupasta kuin keijukainen. Nautin jokaisesta tulevasta minuutista: minulla, savolaisittain ranskaa hölpöttävällä naisella on eteläranskalainen aksentti. Minulla! Moi! C’est pas vrai!

Huijarisyndrooma on ihmeellisen tuttu epeli. Sitä aina ajattelee, ettei osaa, vaikka sitten osaakin.

kirjatilaisuus_ruusu

Lieneekin siis tässä turha erikseen sanoa, että pidin Pariisista taas päivä päivältä enemmän.  Tuntui kuin vietävän ärsyttävät alkumatkan kommellukset olisivat pehmentäneet muiden matkapäivien kulkua. Kaikki sujui kuin tanssi.

Loppuhuipennus koitti naistenpäivän iltana. Minut oli kutsuttu Ranskan Suomi-seuran iltatilaisuuteen kertomaan kirjastani, mistä nämä kuvatkin ovat. Olin valmistellut puheen suomeksi, mutta paikan päällä, yllätykseni, monet toivoivatkin minun puhuvan ranskaksi. Mikäpäs siinä, totesin. Kylmiltäni, eteläranskalaisin aksentin tuomalla uudella itsevarmuudella selostin pitkät pätkät teokseni synnystä ja sisällöstä hetkeäkään stressaamatta. En français, bien sûr mesdames.

kirjat pariisi