Rakkautta ilmassa

Processed with VSCOcam with c1 preset

Hei ystävät!

Olen pahoillani hiljaiselosta. Tuntuu, että elämässä on nyt ollut valtavan täyttä, eikä aivoissa ole ajatuksia, jotka riittäisivät täyttämään blogin. Ajatusvirrat ovat rullanneet ihan toisaalle.

Ei hätää, kaikki on paremmin kuin hyvin. Viime viikkoihin on vain mahtunut sukulaisia, ystäviä, juhlia, töitä ja tietysti se yksi hirmu iso juttu, nimittäin tuleva kirjani, jolla on jo nimikin: Mon Amour.  Yritän siinä selvittää näkemyksiäni ranskalaisesta parisuhteesta tavattuani lukuisia ranskalaisia pareja. Unet ovat vähissä.

Jos voisin, kirjoittaisin yöt. Mutta kuka sitten valvoisi puolestani päivät? Sitä en ole vielä ratkaissut.

Kyseessä ei siis ole mikään opas parisuhteeseen, vaan eräänlainen matka ranskalaiseen parisuhteeseen. Opus tai ei – uskoisin silti, että joissain kohdassa voisimme me suomalaiset jopa jotain oppiakin näiltä ikuisilta romantikoilta. Niin kuin hekin ehkä meiltä.

Mutta hetkinen – ovatko ranskalaiset oikeasti ikuisia romantikkoja? No, siitäkin voit lukea sitten lisää keväällä. Itse ainakin olen tämän prosessin aikana tajunnut valtavasti asioita omasta suhteestani ja perheestäni, jotka ehkä olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten. Parempi kuitenkin myöhään kuin milloinkaan.

Tulevan kirjan kanteen ja sisältöön voit tutustua kustantamoni Atenan kevään kuvastosta. Hui! Jännittää tosi tosi paljon. Ja vielä on paljon työtä jäljellä…

Bisous!!

 

 

 

 

Terveisiä Suomesta

Huomenta Suomi

Mitäs jos ottaisit aikaa itsellesi ja menisit hetkeksi Suomeen lepäämään?

Miehen idea kuulosti alkukeväällä tosi hyvältä. Olinhan ollut vähän väliä sairaana ja kuormittuneet työt rassasivat mieltä. Suomeen saunaan, äitin hoivaan ja ystävien ympäröimäksi

No, täällä sitä nyt ollaan. Älyttömän hauskaa on ollut, mutta lepolomasta tämä on kyllä kaukana.

Jo ensimmäinen päivä pohjoisessa alkoi nimittäin varhaisella herätyksellä Huomenta Suomeen, missä kävin jutustelemassa ulkosuomalaisesta äitiydestä yhdessä Piritta Hagmanin kanssa. Oli kivaa, vaikka ennakkoon jännitti tietty kauheasti ja unet olivat jääneet vähäisiksi. Mutta hei ei huolta – onneksi ennen esiintymistä pääsee maskeeraukseen.

17629800_1873016582911644_3194973775834900487_n

Huomenta Suomessa pääsin kyllä mammailun lisäksi kertomaan myös mahtavan uutisen, nimittäin sen, että Lillin ja minun podcast siirtyi Me Naisten sivuille. Voit katsoa koko telkkuhaastattelun täältä.

Näinpä vain sitten tuosta podcast-aiheestakin tehtiin eilen kiva pikkuinen haastattelu Me Naisten nettisivuille – sen taas voit lukea sen kokonaisuudessaan täältä. Ja niin – jatkossa kannattaa siis käydä kuuntelemassa meidän kahvihetkiämme täältä, toki uusimmista jaksoista saat aina tiedon myös aina Facebook-sivuiltamme.

nettipätkä

Ja huh, juuri kun ajattelin että kaikenlainen hölpöttäminen erinäköisten värkkien ääressä jo riittäisi, ajauduin kolmanteenkin haastatteluun, nimittäin Akateemisen kirjakaupan omille sivujen videohaastikseen. Maman finlandaisen pokkariversiohan tuli juuri ulos, mistä sitten lörpöttelin. Video tulee kuulemma julki ensi viikolla. Hih – tämmöistä tämä nykyään on, kirjamarkkinointi.

akateeminen

Töitä on siis painettu, mutta toisaalta nämä tällaiset työmatkoiksi muuttuneet lomareissut ovat myös aika ihania irtiottoja arjesta. Kun tapaamisten välissä oli hetki aikaa, minun ei esimerkiksi tarvinnut kiirehtiä hakemaan lapsia koulusta. Sen sijaan kiipesin helsinkiläisen Clarionin näköalabaariin lasilliselle kuohuvaa. Ja tietty avasin tämän uuden, blogikollegojen Satu Rämön ja Hanna Valtarin kirjan, jonka julkaisupäivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

Kunniamaininta Maman finlandaiselle!

mamanfinlandaise4

Iloisia uutisia Suomesta! Minun Maman finlandaise -kirjani kansi ja taitto ovat saaneet Vuoden kauneimmat kirjat -kunniamaininnan (täällä lisää).  Jei!! No, vaikka henkseleitä paukuttelenkin, ei minua tässä kisassa tietenkään palkittu. Kruunut kuuluvat kuvittaja Elina Warstalle ja taitosta vastanneelle Ville Lähteenmäelle.

Kirjani kannen kuvaan rakastuin heti  kun se ensimmäisen kerran tupsahti sähköpostiini. Elina Warsta oli etänä, minua tapaamatta onnistunut täydellisesti vangitsemaan eteläisen Ranskan tunnelman – ihan kuin me olisimme tunteneet aina. Se on muuten kummallinen fiilis sen jälkeen kun on kuukausien ajan ollut hautautuneena oman työpöydän paperipinojen alle: joku todella ymmärtää mitä yritin sanoillani viestiä.

mamanfinlandaise lahikuva

Ja jos kannen kuvaa oikein tarkkaan katsoo, niin siellähän minäkin viiletän tuplarattaitteni tai “traktorini” kanssa, kuten paikallinen bussikuski vähemmän ystävällisesti huomautti.

Olikin ihmeellisen onnellinen sattuma, että marraskuussa, ollessani Suomessa kirjamessuilla, tapasin Elinan kenkäkaupassa. Niin – en siis todellakaan niillä messuilla vaan naisten kenkäkaupassa. Siellä me sitten joimme lasit kuohuvaa ja nauroimme, ihan kuin vanhat tutut konsanaan. Oli mahtavaa, että pääsin ihan kasvotusten sanomaan, että olipahan muuten suloinen esikoiskirjan kansi.

IMG_3628

Postista tupsahti tällä viikolla myös odotettu paketti, kasa Maman finlandaisen pikkusiskoja. Kolmas painos, eli ihkut pokkarit ovat saapuneet kauppoihin! Kurkkasin, että ainakin Helsingin kirjastoissa jonotetaan kirjaa vielä ihan hirveästi. No, jos kukkaro antaa periksi, niin nyt voit hakea pokkarin kirjakaupasta pikkurahalla.