Ranska sujuu paremmin pikkuisen nauttineena

skumppa

Nyt se sitten on todettu, mitä pitkään epäilin. Ranska sujuu paremmin pikkuisessa hömpsyssä kuin aivan selvinpäin.

Hehe, no, joo joo. Tietysti kyse on kaikista vieraista kielistä, ei pelkästään ranskasta. Mutta ihan oikeasti vasta julkaistun tutkimuksen mukaan vieraat kielet sujuvat  paremmin hieman alkoholia nauttineena. Tutkimuksessa, josta voit lukea enemmän täällä, testattiin alkoholin vaikutusta hollannin puhumiseen 50 saksalaisella. Alkoholia nautittiin pieni määrä ja tulos oli selvä: hollantilaisten mielestä alkoholia juoneet puhuivat heidän kieltään sujuvammin kuin vettä juoneet.

Kielitaito on sillä tavalla kummallinen juttu, että toisina päivinä kaikki sujuu kuin tanssi ja toisina taas ei sitten vaan ollenkaan. Niin kuin tänään apteekissa, jonne astuin sisään hieman ajatuksissani. Sen sijaan, että olisin kassalle saavuttuani sanonut rouvalle isosti BONJOUR (päivää) sanoinkin kuuluvasti MERCI (kiitos).

Rouva katsoi minua hieman hämmentyneenä, muttei nauranut. Toisin kuin minä.

Niitäkin päiviä on, jolloin artikkelit ja sanajärjestykset hyppäävät miten sattuu. Ja sitten on niitä, jolloin puhun sujuvasti vastaantuleville suomea. Tuota jälkimmäistä selitän kyllä tällä kaksijakoisella arjellani, jossa puhun puolelle perhettä suomea ja toiselle puolelle ranskaa. Väkisinkin senat menevät silloin tällöin sakaisin.

Tyttäreni naureskelee äidin hölmöilyille ja korjailee parhaansa mukaan. Kun eilen patistin häntä vastaavasti puhumaan minulle parempaa suomea – hänen lauseensa kun ovat vaivihkaa alkaneet täyttyä ranskankielisillä sanoilla – vastasi hän:

– Sinäkin voisit puhua parempaa ranskaa!

No niin voisin… Siis puhunhan minä kyllä oikein hyvää ranskaa, muttei se paikallisiin vedä vertoja, eikä tule koskaan vetämään. Varmasti auttaisi, jos kävisin joka päivä ranskalaisessa työpaikassa töissä, enkä työstäisi näitä freelancer-hommia suomeksi. Outoja huonon kielitaidon päiviä tuskin kohtaisi niin kuin nyt.

Mutta nyt sen työpaikan puutteessa – kuten on testattu – huonojen kielitaitopäivien pelastajaksi näemmä riittää myös pieni lasillinen viiniä. (Sen olin kyllä jo huomannut yhdessä jos toisessa illanvietossa, merci vaan beaucoup.) Paremman puutteessa siis kelvatkoon.

Sen sijaan ranskalaisten, tämän viinimaan asukkaiden huonoa vieraiden kielten taitoa tämä tutkimus ei kyllä selitä. Mistäköhän se johtuu? Onko viiniä jo liikaa?

Kaksikielisyyden vaikeudesta

kaksikielisyys

– Äiti, kauheaa. Nyt se lintu pitää kuolettaa.

Pikkulintu oli lentänyt mökin ikkunaan ja kuollut. Tyttö meni isovanhempien kanssa hautaamaan varpusen – tai kuolettamaan, kuten hän sen ilmaisi – kasvihuoneen nurkalle.

Se oli surullinen, tunteikas hetki ja toi mieleen keväällä poismenneen isotädin hautajaiset, joissa moni aikuinen itki. Tiedän, että linnunpojasta puhutaan vielä pitkään. Juuri nämä pienet, sukulaisten kanssa vietetyt hetket tekevät suomen osaamisesta kovin tärkeitä.

Kuolettaminen tapahtui myös viimeisenä “suomileirimme” iltana mummolassa. Kolmen viikon aikana lasten kielitaito oli harpannut, mikä oli toki ollut tarkoituskin.

– Onpa hienoa, että lapset puhuvat suomea, monet kehuvat, vaikka pienet kielelliset kömmähdykset hymyilyttävätkin.

kaksikielisyys2

Onhan se hienoa, minkä vuoksi vastaan kommentteihin maireasti hymyilen. Kaksikielisyyden ylläpitäminen ruuhkavuosien keskellä venyttää hermot ääriasentoon, minkä vuoksi vastaanotan mielelläni kehuja palkinnoksi.

Vuosi vuodelta ymmärrän paremmin myös heitä, jotka ovat jättäneet toisen kielen lapsille tyystin opettamatta. Muussakin elämisessä riittää hommaa, varsinkin yksin, turvaverkkojen ulkopuolella, kaukana synnyinmaasta.

Inspiroiduin kirjoittamaan tästä luettuani Reeta Törrösen kauniin blogitekstin aiheesta. Suosittelen sen lukemaan ja aion itse myös ostaa Merete Mazzarellan teoksen, josta tekstissä puhutaan.

Kaksikielisen perhe-elämän vaikeuteen herään erityisesti aina kesäloman lopussa, silloin kun rakas ranskalaismies saapuu luoksemme metsään. Tänäkin vuonna olimme lasten kanssa hölpöttäneet vain suomea kaksi kokonaista viikkoa! Rentoa ja helppoa, pää tuntui levänneen. Miksi kielestä ikinä muodostuikin moinen stressitekijä?

kaksikielisyys3

Mutta harva muistaa, ettei kahden kielen opettaminen lapselle tarkoita kaksikulttuurisessa perheessä vain sitä, että minä puhuisin lapsille suomea ja isä ranskaa. Käytännössä se meinaa myös, että minä puhun ensin lapsille suomea ja sen jälkeen käännän sanomiseni varmuuden vuoksi perheen isälle sopivalla kielellä. Miksi? Koska muuten helposti viestimme lapsillemme hyvin epäloogisesti. Kuten esimerkiksi näin.

– Käy vain hakemassa saunatuvasta kumisaappaat, sanon tytölle.

Esikoinen lähtee, minkä nähdessään mies sanoo:

– Minne ihmeeseen sinä juokset? Et saa mennä laiturille yksin!

Pah. Suomi on himputin tärkeää, mutta miksen samantien vain puhuisi perhetilanteissa ranskaa? Väsyttää. Pääsisin helpommalla.

Niin pääsisivät lapsetkin, jotka eivät ehkä huomenna puhuisi enää muuta kuin ranskaa.  On muuten hämmästyttävää, miten nopeasti vähemmistökieli unohtuu kun ympäröivä maailma puhuu muuta. Äidin on vain jaksettava.

Ja koenhan olevani tämän heille velkaa, tämän kulttuurin ja kielen. Suomen perhe on heidänkin perheensä. Näen, että vain kielen kautta he pystyvät oikein ymmärtämään suomalaista maailmankuvaa, mutta voin toki olla väärässäkin.

Ja lopulta olisihan sekin, jos he vielä isonakin ymmärtäisivät oman äitinsä höpsöt jutut.