Elämää aavekaupungissa

Jaoin blogin Facebook-ryhmässä juuri kuvan talvisesta Välimerestä. Noita paratiisimaisemia nämä meidän kulmat täynnä, mutta jos oikeasti suunnittelet Etelä-Ranskan matkaa tammikuu-helmikuun vaihteeseen, mieti kahdesti.

Tähän aikaan vuodesta tämä lomakohde nimittäin sulkee ovensa. Kaupat pannaan kiinni, puistoja peruskorjataan ja uimarannat ovat kuin varjo entisestään. Nyt porukka kerää voimia ja puunaa pintaa ennen kuin turistit taas saapuvat.

kiinni3

On ihan normaalia, ettei viikolla ole leikkipuistossa muita kuin sinä ja jälkikasvusi. Niin kuin nyt tuossa ylläolevalla videolla näkyy.

Tämä meidän kaupunki jakautuu kahteen osaa. On toinen, eli Antibes, jossa on elämää aina. Sitten on tämä kuvien Juan les Pins, joka muuttuu talvella aavekaupungiksi. Pari kahvilaa porskuttaa auki läpi talven, samoin lehtikauppa ja supermarketti.

kiinni

Turismin parissa työskentelevät lasten vanhemmat voi tammikuussa bongata koulun aamuhärdellistä. Päällä on verkkarit ja katse on raukea. Loma.

Kunnes taas huhti-toukokuussa valkoinen shortsikansa laskeutuu alueelle, polttaa nenänsä päivässä ja ryystää hymysuin isoja sateenvarjodrinkkejä. Musiikki pauhaa, tunnelma kevenee ja kohta itsekin huomaa himoitsevansa päivähömpsyä tai jätskiannosta. (Onneksi on näitä muita velvollisuuksia!)

Toisaalta tämä hiljaisuus rauhoittaa. Kun ison osan viikosta viettää alle metristen parissa, vapaa-ajalle en kaipaa kamalasti sosiaalista aktiviteettia. Sitä paitsi turistien poissaollessa voi törmätä harvinaisiin rantavieraisiin.

kiinni2

Tylsintä on paikallisilla lapsilla. On nimittäin monia semmoisia, jotka eivät pääse kesälomalle vanhempiensa kanssa koskaan. Tuossa meidän koululla järjestetään kesätekemista, joihin vanhemmat tuovat lapsensa pitkiksi päiviksi elokuussakin.

Toki on niitäkin onnekkaita, jotka hengailevat päivät pitkät isän työpaikalla, kuten esimerkiksi yksityisellä uimarannalla.

kiinni5