Torttutorttuja ja muita hilpeän masentavia jouluperinteitä

markkinat7

Nauroin makeasti kun luin ruotsinsuomalaisen Sisuradion vitsailleen suomalaisista surkean surullisista, jopa murheellisista jouluperinteistä.

Ykkösenä listalla olivat tietysti masentavat joululaulut, kuten Sylvian joululaulu. Pikkuisena tyttönä opettelin sitä pianolla soittamaan, silmissä on vieläkin kuva soittovihkon surkeasta linnunpoikasesta. Täällä ulkomailla kauniin kappaleen syvempi merkitys, koti-ikävä, tuo kyyneleet silmiin.

markkinat2

“Miksi meillä kuunnellaan kirkkomusiikkia?” kysyy mies kun panen laulun raikumaan. “Kulta, se on joululaulu!”

Lähipiirini ranskalaiset lapset hoilaavat Sylvian sijaan kappaletta, jossa joulupukki laskeutuu taivaasta. “Hirvittävän pirteäksi en tätäkään kutsuisi”, huomautin miehelleni, joka myönsi asian. Mitä mieltä te olette? Linkki alla.

Kahden kulttuurin perheessä taiteillaan tietysti kahden erilaisen jouluperinteen välimaastossa. On lanttulaatikkoa ja lohta sekä hanhenmaksaa ja ostereita. Glögiä ja samppanjaa. On joululounaita, jotka alkavat harmaan hautausmaavierailun jälkeen kolmelta ja jouluillallisia, joita päästään aloittamaan vasta iltakymmeneltä joulumessun päätyttyä. Me olemme päätyneet viettämään joka toinen vuosi ranskalaista, joka toinen vuosi suomalaista joulua.

markkinat

Ranskalaisista jouluperinteistä minä pidän eniten jouluhalko-jälkiruuasta. Suomalaisista jouluruuista mieheni taas valitsee joulutortut (tai natsitortut, Sisuradiota lainatakseni).

– Kulta, onko meillä vielä niitä torttytorttyja, hän kysyi ensimmäisenä yhteisenä joulunamme, ranskalaista ärrää suloisesti surauttaen.

markkinat3

Kun myöhemmin kerroin söpöstä yhdyssanakömmähdyksestä työpaikallani, alettiin miestäni  kutsua etunimen sijasta torttutortuksi. (Nauramme tuolle yhä joka joulu, kuten myös sille ensimmäiselle ja viimeiselle tennistunnillemme, jonka aikana ohilyönteihini kyllästynyt mies huusi: “KULTA, katso palliin!”)

joulumarkkinat5

Meidän oman pienen ydinperheemme vähemmän masentaviin jouluperinteisiin kuuluvat vierailut eteläranskalaisilla joulumarkkinoilla. Joulumarkkinoita järjestetään alueen jokaisessa kylässä, Le Rouret’n maalaismarkkinoista vasta kerroinkin. Postauksen kuvat ovat Cannesin ja Antibesin markkinoilta, missä emme ehtineet Sylviaa murehtia eikä hautausmaakaan tullut mieleen. Viinilasinkin kun sai samalla hinnalla kuin kierroksen karusellissa.

markkinat6

Suurien tunteiden viikonloppu: lippuja, kaneja ja kyyneleitä

rouret6

Tämä on ”minun piti”-postaukseni. Viikonloppu oli ihana, tunteikas ja tapahtumia täynnä. Aikomukseni oli joka ilta istua koneen ääreen, kirjoittaa ja editoida. Mutta hupsis, aikomukseksihan se jäi. Tässä nyt siis viimein ajatuksiani hieman myöhäsyntyisesti.

Kuten ehkä tiesittekin, perjantaina Ranskassa vietettiin Pariisin iskuissa menehtyneiden muistopäivää. Pariisissa järjestettiin suuri, hyvin koskettava muistotilaisuus, mutta näkyi päivä katukuvassa myös muualla. Maan johto oli nimittäin pyytänyt kaikkia ranskalaisia panemaan ikkunalleen sinivalkopunaisen lipun. Tämä on maassa harvinaista ja herätti myös keskustelua: lippuja pidetään Ranskassa usein nationalistisina merkkeinä, joita heiluttavat vain ääri-ihmiset – tietysti jalkapallo-otteluita lukuun ottamatta. Harvoilla on lippua edes kotona.

IMG_8215
Perjantaina monet tekivät kuitenkin poikkeuksen. Mekin maalasimme lasten kanssa lipun ikkunaan. Päivällä pyöräilin vanhaan kaupunkiin katsomaan, miltä kujat näyttivät lippukoristein. Jonkun verran lippuja olikin kaduilla, lisää videolla yllä. Nuo tapahtumat ovat täällä meidän kaikkien ajatuksissamme.

Lauantai sitten humpsahti kaksissa lastenjuhlissa ja yksissä aikuisten juhlissa, mistä (onneksi) ei kuvatodisteita.

rouret9

Sunnuntaina avasimme viimein joulukauden. Meillä täällä etelässä joulua juhlitaan huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin Suomessa, missä pikkujoulukausi alkaa jo marraskuussa. Olen jo kovasti kuopinut, odottanut lähtölupaa. Olen ajatellut, että ehkä Suomessa joulua on tarve juhlia pidempään sen pitkän pimeän jakson vuoksi. Täällä aurinkoa riittää, eikä kynttilöitä vielä tarvita.

rouret4

rouret7

Heti aamusta riensimme lempparijoulumarkkinoilleni Le Rouret’n kylään, reilun puolen tunnin ajomatkan päähän tästä rannikolta pohjoiseen. Joulumarkkinat pidettiin, vaikka välillä näytti, että ne peruutetaan Pariisin iskujen vuoksi. Niinhän on monille tapahtumille täällä käynyt, Lyonin valojuhlille nyt esimerkiksi. Uutta olikin edellisvuosiin verrattuna se, että jokaiselta markkinavieraalta tarkastettiin laukku. Se sähköisti tunnelmaa.

rouret8

rouret2

Vakavista turvamiehistä huolimatta markkinoilla oli myös sitä aitoa maalaistunnelmaa, mitä erityisesti lapset rakastavat. Pupuja ja lampaita ja aasikin, torvisoittokunta ja tulennielijä. (Ihan varma tosin en ollut siitä, mitä ajatella vartaassa pyörivästä lihakimpaleesta eläinrukkien kupeessa, mutta ehkäpä tämäkin on osa joulua täällä.) Hauskaa oli, vaikka minä allergisena aikalailla aivastelinkin.

rouret1 rouret3

rouret5

Tunteikas viikonloppu päättyi vielä kyyneliin  Nizzan suomalaisen kirkon joululauluillassa. Raahasin tyttärenkin kuulemaan ihania lapsuuteni lauluja. Miten se onkaan niin, että Heinillä härkien kaukalon tuntuu täällä maailmalla koskettavan satakertaisesti. Ikävä tuli rakkaita.

joulukirkko

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Joulun taikaa à la française

Nizzan joulukylä ei petä ikinä.

Eilen illalla pimeyden laskeuduttua suuntasimme sinne taas, vanhan kaupungin kupeeseen Place Massenalle. Nizzan joulukylä aukesi itsenäisyyspäivänä ja kuuluu meidän perheen ehdottomiin suosikkeihin. Joku ehkä saattaisi väittää kaupungin jouluhumua liiankin suureelliseksi, josta jouluinen kotikutoisuus on kaukana. Mutta minä ainakin tykkään; nämä valoteokset tuovat tänne lumettomaan ympäristöön juuri semmoista jouluun kuuluvaa taikaa, jota kaipaan.

nizzajoulu5

Kuten viimekin vuonna, ensiksi mentiin koko porukalla kaupungin keskustan Jardin Albert 1er-puistoon pystytettyyn maailmanpyörään, josta saattoi ihailla kaupunkia joulutamineissa.

nizzajoulu1

Normaalisti punaiset Place Massenan rakennukset olivat saaneet ylleen uudet, tanssivat sävyt. Fontaine du Soleil, eli auringon suihkulähde oli tässä show’ssa nimensä veroinen.

nizzajoulu2

Tämän vuoden parasta antia oli puistoon valoista rakennettu Le Casino Jetée Promenade tai  “prinsessan linna”, joksi yksi perheemme jäsenistä sitä luonnehti.  Oikea Le Casino Jetée Promenade oli aikoinaan Nizzan kuuluisimpia rakennuksia ja brittien suosima matkailukohde. Rakennus tuhoutui toisessa maailmansodassa saksalaisten joukkojen toimesta. Vanhan nizzalaisille tärkeän kasinon herättäminen henkiin näin kauniisti on koskettavaa.

nizzajoulu6

Nizzan keskustan puistossa, Promenade du Paillonin varrella oleva suuri suihkulähde “Miroir de l’eau” (veden peili) pitää jännitystä yllä suihkuttelemalla ilmaan vuoroin vesipatsaita, vuoroin höyryä. Maassa on aina vettä, joka nimensä mukaisesti toimii ympäristönsä peilinä. Päiväsaikaan veteen peilautuvat kauniit rakennukset (kuten tässä aikaisemmassa postauksessani näkyy), illalla taas valot.

Vertailun vuoksi tässä vielä kuvia perinteisemmistä ranskalaisista joulumarkkinoista Mouan Sartoux-nimisestä kaupungista, jossa ehdimme käydä eilen jo aamutuimaan. Ihanan kaunista, tunnelmallista, tuoksuvaa ja takuulla kotikutoisempaa meininkiä kuin Nizzassa.

joulu1

Joulumarkkinoilla on tullut tavaksi ostaa lapselle ilmapallo, jota on helppo sitten ihmispaljoudessa seurata. Poniratsastuksestakin on tullut jo traditio: se on aina yhtä jännää. Herkut jäivät tällä kertaa ostamatta, koska joulu tullaan viettämään Ranskan sijasta Suomessa. Ellette sitten halua tuliaisiksi vaikkapa tuommoista suloista sianpäätä?