Joulupukkisatu on tärkeä suomen kielen kannalta

joulupukki

– Äiti, miksi me kirjoitimme joulupukille suomeksi jos Papa Noël kerta puhuu ranskaa?

Olimme menossa miehen työpaikan järjestämään lasten joulujuhlaan. Tiesimme entuudestaan, että siellä kohtaisimme myös pukin.

– Noh, koska se ranskalainen lähettää sen sille oikealle pukille Suomeen…

Kröhöm kröhöm. Vielä meni täydestä.

Tässä sen nyt siis myönnän. Minä ylläpidän täysillä tarua joulupukista. Paitsi, että rakastan joulua, joulupukki myös kuuluu niihin maagisiin Suomi-juttuihin, jotka tekevät äidin kielen opettelemisesta ja kulttuurista jännittävää. Se on siinä samassa porukassa muumien, saunanlauteiden, nuotiomakkaroiden ja yöttömien öiden kanssa. Ne kaikki motivoivat oppimaan pohjoista kieltä. (Lue lisää suomen kielen ylläpitämisestä täältä.)

Itse en sitä paitsi ole koskaan ymmärtänyt, mikä joulupukkilöpinässä on mukamas niin pahasta.

joulukuusi

Huokasin SILTI helpotuksesta luettuani lastenpsykiatrista, joka antoi meille pupunkertojille synninpäästön. “Joulupukki on kokonaisuudessaan lapsen kehitystä tukeva perinne silloin, kun se on lapsen ja aikuisen yhteinen, iloinen asia”, professori Tuula Tamminen kertoo artikkelissa, jonka voit kokonaisuudessaan lukea Ylen sivuilta .

Joulupukkijutut eivät mietitytä ainoastaan suomalaisia vanhempia, vaan kyllä näitä taruja pähkäilevät myös ulkomaalaiset. Eilen vietimme iltapäivää naapurissa, missä ranskalaismammat miettivät, kuinka kauan joulupukkilöpinät vielä menevät täydestä.

– Viimeksi eilen tyttö kysyi, että miksi yksi rouva lähti kaupasta on niin monen joulupaketin kanssa. Minä selitin, että ehkä jollain on synttärit, naapuri kertoi.

Minä tunnen Ranskassa perheitä, joissa pukki tulee aattona kylään ja toisaalta myös heitä, joiden luona pukki vierailee lasten käytyä joulumessun jälkeen nukkumaan. Oli tarinan kulku millainen tahansa, samalla lailla vanhemmat supisevat ja hiiviskelevät ja rapistelevat lapsilta salaa. Se on ihanaa!

Itse en edes ole enää varma, uskooko viisivuotiaani oikeasti joulupukkiin, vai onko kyse haluamisesta. Taannoin nimittäin juttelin tyttäreni kanssa muumeista. Hän kysyi minulta, onko Muumimaailman hahmojen sisällä oikeasti ihmisiä.

– No, mitä sinä luulet? kysyin.

– Minä luulen, että siellä on ihmisiä.

– Mutta tiedätkö mitä, vaikka siellä olisi ihmisiä, aina voi kuvitella ettei niin olisi. Jos haluat, voit ajatella, että muumit olisivat ihan oikeita. Elämä on paljon hauskempaa kun kuvittelee juttuja.

– Joo, minä haluan kuvitella, että ne on oikeita.

Hyviä juhlia!

kukkatervehdys

Hyvää joulua tai bonnes fêtes, hyviä juhlia, niin kuin täälläpäin maailmaa on tapana toivottaa.

Meidän perheessä viimeiseen viikkoon on jo mahtunut korvatulehdus, ylellinen hotelliyö, kurkunpäätulehdus, vanhempieni kanssa vietetyt suomalaiset joulujuhlat sekä loputon määrä karuselliajeluita. Elämänmakuista sanoisinko, ja vielä roisisti plussan puolella. (Jostain syystä päädyin lukemaan Studio55:n sivuilta surullisimmista joulumuistoista aamulla. Korvatulehdukset tuntuvat tässä mittapuussa pieniltä.)

Näistä omista jouluympyröistämme matkamme jatkuu nyt eri puolille Lounais- ja Kaakkois-Ranskaa. Edessä on satoja, ellei tuhansia kilometrejä, joukoittain sukulaisia ja ikävöityjä ystäviä. Kerron jännittävästä reissustamme herkkuja tulevien viikkojen varrella blogissa, joten olkaahan kuulolla.

Nyt kuitenkin hetken hengähdys, eikö vain. Joulun kunniaksi kuvasin puutarhamme kummallisen kesäistä kukkaloistoa. Ruusuja pukkaa keskellä jouluviikkoa, iirikset kukkivat, narsissitkin ovat jo voimissaan.

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle, ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?

Torttutorttuja ja muita hilpeän masentavia jouluperinteitä

markkinat7

Nauroin makeasti kun luin ruotsinsuomalaisen Sisuradion vitsailleen suomalaisista surkean surullisista, jopa murheellisista jouluperinteistä.

Ykkösenä listalla olivat tietysti masentavat joululaulut, kuten Sylvian joululaulu. Pikkuisena tyttönä opettelin sitä pianolla soittamaan, silmissä on vieläkin kuva soittovihkon surkeasta linnunpoikasesta. Täällä ulkomailla kauniin kappaleen syvempi merkitys, koti-ikävä, tuo kyyneleet silmiin.

markkinat2

“Miksi meillä kuunnellaan kirkkomusiikkia?” kysyy mies kun panen laulun raikumaan. “Kulta, se on joululaulu!”

Lähipiirini ranskalaiset lapset hoilaavat Sylvian sijaan kappaletta, jossa joulupukki laskeutuu taivaasta. “Hirvittävän pirteäksi en tätäkään kutsuisi”, huomautin miehelleni, joka myönsi asian. Mitä mieltä te olette? Linkki alla.

Kahden kulttuurin perheessä taiteillaan tietysti kahden erilaisen jouluperinteen välimaastossa. On lanttulaatikkoa ja lohta sekä hanhenmaksaa ja ostereita. Glögiä ja samppanjaa. On joululounaita, jotka alkavat harmaan hautausmaavierailun jälkeen kolmelta ja jouluillallisia, joita päästään aloittamaan vasta iltakymmeneltä joulumessun päätyttyä. Me olemme päätyneet viettämään joka toinen vuosi ranskalaista, joka toinen vuosi suomalaista joulua.

markkinat

Ranskalaisista jouluperinteistä minä pidän eniten jouluhalko-jälkiruuasta. Suomalaisista jouluruuista mieheni taas valitsee joulutortut (tai natsitortut, Sisuradiota lainatakseni).

– Kulta, onko meillä vielä niitä torttytorttyja, hän kysyi ensimmäisenä yhteisenä joulunamme, ranskalaista ärrää suloisesti surauttaen.

markkinat3

Kun myöhemmin kerroin söpöstä yhdyssanakömmähdyksestä työpaikallani, alettiin miestäni  kutsua etunimen sijasta torttutortuksi. (Nauramme tuolle yhä joka joulu, kuten myös sille ensimmäiselle ja viimeiselle tennistunnillemme, jonka aikana ohilyönteihini kyllästynyt mies huusi: “KULTA, katso palliin!”)

joulumarkkinat5

Meidän oman pienen ydinperheemme vähemmän masentaviin jouluperinteisiin kuuluvat vierailut eteläranskalaisilla joulumarkkinoilla. Joulumarkkinoita järjestetään alueen jokaisessa kylässä, Le Rouret’n maalaismarkkinoista vasta kerroinkin. Postauksen kuvat ovat Cannesin ja Antibesin markkinoilta, missä emme ehtineet Sylviaa murehtia eikä hautausmaakaan tullut mieleen. Viinilasinkin kun sai samalla hinnalla kuin kierroksen karusellissa.

markkinat6