Kassillinen lääkkeitä lapsen flunssaan

Kaikkihan siitä varoitti, että kun lapsi menee kouluun, alkaa koko perhe sairastaa. Meillä kierre alkoi sateiden myötä marraskuun alussa. Ensin tyttö yskii ja niiskuttaa, sitten poika alkaa köhiä ja lopuksi minä.

Kun sitten lauantaina kuulin sanat: ”Äiti, mulla sattuu korvaan”, lähdettiin lääkäriin. Viikon päästä pitäisi nimittäin lentää Suomeen.

Lääkäri tutki ja tutki. Tyttären korvat olivat kunnossa, mutta pikkuveljellä oli orastava korvatulehdus. Muuten molemmilla  oli kyse vain yskästä ja nuhasta – jostain kiertävästä viruksesta.

Mutta kun Ranskassa ollaan, määrätään lääkkeitä. Ja vielä vähän lisää lääkkeitä. Et voilà: tässä lääkärin määräämät tropit 1- ja 3-vuotiaille pienokaisille (huom. kaksi pulloa jätettiin hakematta):

lääkkeet

On nenäsuihketta, yskänlääkettä, kurkkulääkettä ja suppoja. Kaikkea usean päivän ajan, monta kertaa päivässä.

Välillä minusta tuntuu, että ollakseen ”hyvä ja arvostettu”, täytyy lääkärin Ranskassa määrätä rutkasti lääkkeitä – paikallinen Kela kun korvaa kuitenkin suurimman osan. Muistan kuinka oma mieskin ihmetteli aikoinaan Suomessa sitä, ettei työpaikkalääkäri määrännyt hänelle yhtään reseptilääkettä kurkkukipuun.

Vaikeinta on tietää,  kuinka äitinä pitäisi toimia. Pienemmän yskä jatkuu kamalana. Tuntuu hullulta antaa lapselle ylettömiä määriä lääkkeitä, mutta toisaalta tekisi mieli luottaa lääkäriin. Vai pitäisikö sittenkin viedä lapsi hengitysteitä avaavaan fysioterapiaan, kuten täällä päin maailmaa on tapana tehdä? Miksi näissä tilanteissa tulee aina ikävä suomalaista neuvolaa?

Illalla päätimme miehen kanssa kuitenkin ostaa taas reilusti mustikoita ja mustaviinimarjamehua. Ehkä hunajaakin.

P.S. Olethan jo osallistunut lukijatutkimukseen ja arvontaan?  Olisin hyvin kiitollinen, jos sinulla liikenisi moiseen muutama minuutti, enempää ei tarvita. 

Kolme ateriaa päivässä, ei välipaloja

photo (29)

Kutsuin naapurini toissa-aamuna kylään. Hän, vastavalmistunut naturopaatti oli luvannut loihtia minulle uudet ruokavalio-ohjeet.  Astmaatikkona ja allergikkona olen nimittäin alkanut miettiä, että ehkä ruokavaliota muuttamalla voisi olokin parantua. Nämä viimeiset tiedot lehmänmaidon vaaroista ja haitoista (linkki tutkimukseen) vain vahvistivat sitä tunnetta.

Ensin selvitettiin edellisen viikon syömiset. No, jogurttia ja maitokahvia oli liikaa. Ne pois. Kahvimaito korvataan esimerkiksi mantelimaidolla. Juustoherkkuna voi joskus ottaa vuohenmaitojuustoa.

Välipalojen mussuttaminen pitää lopettaa. Ranskassa syödään kolme ateriaa päivässä, piste. Välipalat kuuluvat lapsille.  ”Jos olo on nälkäinen, tunnista ensin onko kyse janosta, tylsistymisestä (niin totta!) tai stressistä”, lukee naapurin jättämissä ohjeissa. ”Ota etäisyyttä ja katso, josko nälkä katoaisi”. Ihan hätätapauksessa voi ottaa hedelmän.

Eilen illalla luin Anna-lehdestä suomalaisen huippukokki Kari Aihisen haastiksen. Siinä mies puhui perheensä noudattavan ”isoa vitosta” eli sitä, että joka päivä syödään viisi ateriaa päivässä. Juuri näin minäkin olen tähän saakka syönyt.

Aamiaisella äimistelin asiaa miehelle, joka muuten syö vain kolme ateriaa päivässä. Miten minä muka selviän?

– Kyse on vain opitusta tavasta, ei muusta, hän sanoi. Niin kai sitten.

Kolme ateriaa olisi ohjeiden mukaan myös hyvä suunnitella niin, että proteiinit syödään lounaalla. Illallinen on kevyt, silloin syödään ruokaa, joka sulaa helposti. Muuten uni kärsii.

Kaksi päivää tätä on nyt takana. Nukuin viime yön paremmin kuin aikoihin.  Mutta aika lounaasta illalliseen ilman välipaloja tuntuu tosi pitkältä.

Miten kotona pyörivän mamman veri voikin vetää näin jääkaapille?

Pystyy pystyy.

Kasvohoito lastenhoidolla, kiitos

Kahvila tarjoilee lounasta Ranskassa harvinaisella lapsiparkilla.

Haaveilin aikoinaan Pariisiin muuttamisesta. Paikalliset kaverit ampuivat unelmat alas toteamalla, että lapsiarki on siellä tosi hankalaa. Vaunut pitää kantaa metroon, koko kaupunki on pelkkää mukulakiveä, jalkakäytäviä on vähän, päiväkodit täynnä eikä hissejä missään.

Ehkäpä se sitten on niin. Mutta kyllä Pariisissakin yritetään. Katsokaapa mihin törmäsimme ihan sattumalta Pompidoun kupeessa: suloiseen Happy Families-kahvilaan!

Lapsen voi jättää hoitoon sillä aikaa kun käy parturissa.

Lapsen voi jättää hoitoon sillä aikaa kun käy parturissa.

Sisällä kävi ilmi ettei kyse ole pelkästä kahvilasta, vaan kahvila-ravintola-kampaamo-kauneushoitola-muskari-päiväkerhosta. Aivan mieletön konsepti: sillä aikaa kun äippä menee kampaajalle tai kasvohoitoon, voi hän jättää lapset hoitoon leikkihuoneeseen. Tai jos vanhempaa väsyttää yövalvomiset, voi mennä ottamaan tirsahuoneeseen nokkaunet sillä aikaa kun bébé leikkii hoitajan kanssa. Ja koska työnhaku voi vauvanhoidon yhteydessä junnata paikallaan, voi täältä myös varata ajan urakonsultille. 

Perheterapeuttikin löytyy.

Ja kaiken lisäksi kahvilan kupeessa on ihana leikkinurkkaus, mikä on hyvin harvinaista Ranskassa.  Café crèmen saa siis kerrankin juoda ihan rauhassa. (Tämä ei ole mainos, olen vain tosi innoissani.)

Alakerrassa on kauneushoitolan lisäksi aikuisten päikkärinurkkaus.

Alakerrassa on kauneushoitolan lisäksi aikuisten päikkärinurkkaus.

Arvatkaa vaan kuinka monta viikkoa olen nytkin yrittänyt päästä käymään hierojalla. Tai kampaajalla. Kun ei ole kulmilla mummia jolta pyytää hoitoapua, juuri tämmöiset pienet menot on tosi vaikeita järjestää.

Kuka perustaisi tämmöisen Antibesiin (ja sama ranskaksi)?  Uskoisin, että Helsingissäkin voisi olla tarvetta.

Tässä vielä linkki Happy Families -keskukseen.

Ravintola järjestää pyynnöstä myös lastenkutsuja.

Ravintola järjestää pyynnöstä myös lastenkutsuja.