Helsinki on elegantimpi kuin Nizza

nice

Kyllä se vaan näin on, että Helsinki peittoaa eleganttiudessaan Tukholman, Nizzan ja jopa Madridin. Tämä ei siis ole oma mielipiteeni, vaan perustuu kuulkaa ihan tutkittuun tietoon.

Tästä eleganttiudesta luin Zalandon teettämästä tutkimuksesta, jossa arvioitiin kahdeksaakymmentä eri kaupunkia kolmessa eri kategoriassa.  Kategoriat olivat muotiin liittyviä tekijöitä, urbaaneja tekijöitä ja saavutettavuutta.  Pärjätäkseen kaupungissa piti siis olla esimerkiksi menestyvää muotia ja kulttuurisesti ja historiallisesti merkittävää arkkitehtuuria. Lisäpisteitä tuli myös ensivaikutelman takia houkuttelevasta saapumispaikasta, kuten lentoasemasta. Saavutettavuudella taas tarkoitettiin mm. sitä, pystyykö paikallinen toteuttamaan “eleganttia elämäntyyliä” paikallisella palkalla.

Se, mitä se elegantti elämä sitten ikinä tarkoittaakin, on mielestäni toki hieman epäselvää.

Chanel

Listan ykköseksi nousi tietysti Pariisi, kakkoseksi Lontoo ja kolmoseksi Wien. Pohjoismaisista pääkaupungeista Oslo oli ykkösenä (11. sija) ja Helsinki kakkosena (15. sija). Kilpakumppani Tukholma köllöttelee vasta 26. sijalla, aivan Nizzan edellä, joka on 29 . sijalla. Käykääpä vaikka katsomassa tutkimusta itse.

Niin. Helsinkimme on siis ihan kärkikahinoissa! Nyt rinta rottingille (vaikka talviolympialaisten univormut olisivatkin mitä sattuu – ja varsinkin kun vertaa näihin Ranskan asuihin). Ja kyllä minäkin sen myönnän: aina kun Helsinkiin saapuu lomalle, tuntuu kaupunki asukkaineen hämmästyttävän tyylikkäältä, puhtaalta ja suorastaan graafisilta.

helsinki

Entisen kotikaupunkini valikoituminen eurooppalaisittain elegantiksi naurattaa kyllä myös taannoisen työpukeutumista koskevan artikkelin / kohun jälkeen. Niin, puhun siis siitä Suomessa velloneesta minikohusta, joka alkoi kun asiantuntijat sanoivat, etteivät suomalaiset pärjää työpukeutumisellaan maailmalla.  Sitten aiheesta haastateltiin muotibloggaajia ja vettä myllyyn pitkin matkaa löivät kaikki ne lukuisat, aihetta käsittelevät some-statukset  ja blogikirjoitukset, jotka pyörittelivät samaa asiaa eri kulmista.

Helsinki allas

Pikkuisen etäisyyden päästä pienet Suomi-kohut ovat aina viihdyttävää seurattavaa. Tällaisina hetkinä myös kulttuuriset erot nousevat pinnalle: siinä missä Ranskassa pukeutuminen ja esteettisyys voidaan nähdä kulttuurisesti tärkeänä, pitävät monet Suomessa laittautumista pinnallisena.

Mutta oli se sitten pinnallista tai ei – Helsinki on siis kaikesta huolimatta tutkitustikin hyvin elegantti ja tyylikäs. Ja huomauttaisin, että erityispisteitä Helsingille tuli tutkimuksessa nimenomaan kansainvälisiltä muotitoimittajilta, jopa enemmän kuin Barcelonalle ja Monte Carlolle.

 

Terveisiä Helsingistä ja kirjamessuilta

Pikavisiitti Suomeen ja kirjamessuille alkaa olla takana. Hirmu kiire, mutta niin antoisaa, ah. Kun töitä puskee yleensä itsekseen omassa kammiossaan, kaipaa ympärilleen ihmisiä – ja kohtaamisia tähän visiittiin todella onkin mahtunut. Tässä muutamia makupaloja ihanasta pikamatkasta.

Sain bloggaajana kutsun aamiaiselle Paulig Kulmaan, uuteen kahvilaan Kluuvin kauppakeskuksessa. Ah, hyvää kahvia ja mielettömän terveellistä ja ravinteikasta aamupalaa. Tiedoksenne vain, että vaikka ranskalaista ruokaa rakastan, aamiaiscroissantit kuuluvat niihin juttuihin, jotka jätän mieluusti välistä.

Parasta aamussa oli kuitenkin se, että kun aamiaistilaisuus oli ohi, minua tuli kahvilaan moikkaamaan yksi blogin lukija, Hanski. Hän oli neulonut meidän lapsille villasukat! Mieletöntä!

aamiainen

Kirjamessuille lähdin heti perjantaina iltapäivällä. Mikä ihana kirjapaljous! Selvisin noin kahdella kassillisella kotiin. Messuilla minulla oli haastattelu kirjakauppa Rosebudin osastolla, joka meni hyvin vaikka vähän jännitti. Jälkikäteen oli kiva jutustella ihmisten – tulevien ja entisten lukijoiden kanssa. Yllättävän moni osti kirjankin vielä siitä mukaansa – kiitos!

messukirja

messut-esitys

Kun sitten viimein maltoin messuilta lähteä, ulkona oli jo pilkkopimeää. Mutta ei se mitään – vielä ehdin sydänystävän kanssa piiitkälle illalliselle. Maailmanparantaminen on tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

kirjamessut

Lauantaina minulla oli tiedossa paljon kirjoitustöitä, mutta päätin silti pyörähtää kaupungilla. Ah, kunnon puuroaamiainen Töölöntorin Relove-kahvilassa ja vähän shoppailua. Aivan yllättäen törmäsinkin kenkäkaupassa kirjani kuvittajaan, Elina Warstaan, jota en ollut koskaan aikaisemmin livenä tavannut. Mieletön mäihä (tai sitten Helsinki on himputin pieni). Ja mahtavinta tietty, että kaupassa tarjoiltiin Halloweenin kunniaksi skumppaa. Siinähän sitten kilisteltiin elämälle ja ostettiin vähän kenkiäkin tietty.

lauantai

Sunnuntaina taas takaisin kotiin, ikävä on jo. Vaikka Helsingissä on ollut mielettömän kivaa, sydämessä läikähti kun kuulin esikoisen juuri tänään, lauantaina oppineen pyöräilemään ilman apupyöriä. Miksei ihminen voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa?

Älä vaan kehu Suomea

töölö4

Terveiset ihanasta Suomesta. Olen täällä, vaikka ehkä juuri tänään pitäisi olla Ranskassa. On nimittäin ranskalainen äitienpäivä ja lapset ovat isänsä kanssa siellä kaukana. Helsinkiin minut toi kuitenkin tuleva kirjani ja siihen liittyvä tilaisuus, mistä olen tosi innoissani.

töölö2

Kun perjantaina matkasin kentältä Helsingin keskustaan, vanha kotikaupunki näytti parhaita puoliaan. Aurinko paistoi, ihmiset istuivat terasseilla, bussi oli ajoissa, postimieskin hymyili kun vein hälle paketin. Lakkojen runtelemasta, bensan puutteen raivostuttamasta Ranskasta tulleelle kaikki näyttäytyi paratiisimaiselta. Yksinäiset isät työnsivät lastenvaunuja. Lapset matkustivat ilman vanhempia ratikassa, nauroivat ja näyttivät rennon onnellisilta. Voiko tällaista ollakaan!

töölö

Eniten kiinnitin kuitenkin huomiota kaupungin vihreyteen: kuinka ne ennen itsestäänselvyyksinä pitämäni puut ja puistot rauhoittivat mieltä. Voi mikä ikävä minulla olikaan luontoa, joka on siinä lähellä, keskellä jokaisen arkielämää. Sellaisia luonnonmukaisia puistoja, joiden nurmelle saattoi kuka tahansa istahtaa. Leveitä pyöräteitä.

Ranskalaispuistoissahan pelkällä viheriöillä istuminen on usein kiellettyä. Puutkin on parturoitu Versailles-palloiksi, joilta oksakarkulaisia ei sallita.

töölö3

Liekö sitten äitienpäivän läheisyys, mutta ajatuksiin pyrkivät väistämättä myös omat rakkaat lapsoset. Olisiko heidän parempi kasvaa täällä? Saisivat pyöräillä rauhassa, leikkiä hiekkalaatikolla ja jo kohta, vähän isompina ottaa vastuuta omasta arjesta. Täydellistä.

– Voi miksi ikinä lähdin? kirjoitin omalle Facebook-seinälleni Helsingin kauneudesta haltioissani, kuin ranskalainen turisti.

Mikä kömmähdys. Miten olikaan päässyt unohtumaan, ettei suomalaista sovi kehua. Maanpinnalle minut palautettiin äkkiä.

– Palaa takaisin marraskuussa.

– Oliko postimies espanjalainen?

– Kesäkeli häiritsee arvostelukykyäsi.

– Ettet olisi itse nauttinut olutta?

Välillä on hyvä  lähteä, jotta voisi arvostaa sitä, mitä on jättänyt taakseen.