Terveisiä Helsingistä ja kirjamessuilta

Pikavisiitti Suomeen ja kirjamessuille alkaa olla takana. Hirmu kiire, mutta niin antoisaa, ah. Kun töitä puskee yleensä itsekseen omassa kammiossaan, kaipaa ympärilleen ihmisiä – ja kohtaamisia tähän visiittiin todella onkin mahtunut. Tässä muutamia makupaloja ihanasta pikamatkasta.

Sain bloggaajana kutsun aamiaiselle Paulig Kulmaan, uuteen kahvilaan Kluuvin kauppakeskuksessa. Ah, hyvää kahvia ja mielettömän terveellistä ja ravinteikasta aamupalaa. Tiedoksenne vain, että vaikka ranskalaista ruokaa rakastan, aamiaiscroissantit kuuluvat niihin juttuihin, jotka jätän mieluusti välistä.

Parasta aamussa oli kuitenkin se, että kun aamiaistilaisuus oli ohi, minua tuli kahvilaan moikkaamaan yksi blogin lukija, Hanski. Hän oli neulonut meidän lapsille villasukat! Mieletöntä!

aamiainen

Kirjamessuille lähdin heti perjantaina iltapäivällä. Mikä ihana kirjapaljous! Selvisin noin kahdella kassillisella kotiin. Messuilla minulla oli haastattelu kirjakauppa Rosebudin osastolla, joka meni hyvin vaikka vähän jännitti. Jälkikäteen oli kiva jutustella ihmisten – tulevien ja entisten lukijoiden kanssa. Yllättävän moni osti kirjankin vielä siitä mukaansa – kiitos!

messukirja

messut-esitys

Kun sitten viimein maltoin messuilta lähteä, ulkona oli jo pilkkopimeää. Mutta ei se mitään – vielä ehdin sydänystävän kanssa piiitkälle illalliselle. Maailmanparantaminen on tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

kirjamessut

Lauantaina minulla oli tiedossa paljon kirjoitustöitä, mutta päätin silti pyörähtää kaupungilla. Ah, kunnon puuroaamiainen Töölöntorin Relove-kahvilassa ja vähän shoppailua. Aivan yllättäen törmäsinkin kenkäkaupassa kirjani kuvittajaan, Elina Warstaan, jota en ollut koskaan aikaisemmin livenä tavannut. Mieletön mäihä (tai sitten Helsinki on himputin pieni). Ja mahtavinta tietty, että kaupassa tarjoiltiin Halloweenin kunniaksi skumppaa. Siinähän sitten kilisteltiin elämälle ja ostettiin vähän kenkiäkin tietty.

lauantai

Sunnuntaina taas takaisin kotiin, ikävä on jo. Vaikka Helsingissä on ollut mielettömän kivaa, sydämessä läikähti kun kuulin esikoisen juuri tänään, lauantaina oppineen pyöräilemään ilman apupyöriä. Miksei ihminen voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa?

Älä vaan kehu Suomea

töölö4

Terveiset ihanasta Suomesta. Olen täällä, vaikka ehkä juuri tänään pitäisi olla Ranskassa. On nimittäin ranskalainen äitienpäivä ja lapset ovat isänsä kanssa siellä kaukana. Helsinkiin minut toi kuitenkin tuleva kirjani ja siihen liittyvä tilaisuus, mistä olen tosi innoissani.

töölö2

Kun perjantaina matkasin kentältä Helsingin keskustaan, vanha kotikaupunki näytti parhaita puoliaan. Aurinko paistoi, ihmiset istuivat terasseilla, bussi oli ajoissa, postimieskin hymyili kun vein hälle paketin. Lakkojen runtelemasta, bensan puutteen raivostuttamasta Ranskasta tulleelle kaikki näyttäytyi paratiisimaiselta. Yksinäiset isät työnsivät lastenvaunuja. Lapset matkustivat ilman vanhempia ratikassa, nauroivat ja näyttivät rennon onnellisilta. Voiko tällaista ollakaan!

töölö

Eniten kiinnitin kuitenkin huomiota kaupungin vihreyteen: kuinka ne ennen itsestäänselvyyksinä pitämäni puut ja puistot rauhoittivat mieltä. Voi mikä ikävä minulla olikaan luontoa, joka on siinä lähellä, keskellä jokaisen arkielämää. Sellaisia luonnonmukaisia puistoja, joiden nurmelle saattoi kuka tahansa istahtaa. Leveitä pyöräteitä.

Ranskalaispuistoissahan pelkällä viheriöillä istuminen on usein kiellettyä. Puutkin on parturoitu Versailles-palloiksi, joilta oksakarkulaisia ei sallita.

töölö3

Liekö sitten äitienpäivän läheisyys, mutta ajatuksiin pyrkivät väistämättä myös omat rakkaat lapsoset. Olisiko heidän parempi kasvaa täällä? Saisivat pyöräillä rauhassa, leikkiä hiekkalaatikolla ja jo kohta, vähän isompina ottaa vastuuta omasta arjesta. Täydellistä.

– Voi miksi ikinä lähdin? kirjoitin omalle Facebook-seinälleni Helsingin kauneudesta haltioissani, kuin ranskalainen turisti.

Mikä kömmähdys. Miten olikaan päässyt unohtumaan, ettei suomalaista sovi kehua. Maanpinnalle minut palautettiin äkkiä.

– Palaa takaisin marraskuussa.

– Oliko postimies espanjalainen?

– Kesäkeli häiritsee arvostelukykyäsi.

– Ettet olisi itse nauttinut olutta?

Välillä on hyvä  lähteä, jotta voisi arvostaa sitä, mitä on jättänyt taakseen.

 

Oletko taiteilija vai pelkkä blondi?

loma3

Olen lasten kanssa Helsingissä vuosittaisella talvilomalla. Jokaisella kerralla silmiin (tai korviin) osuu hassuja, eksoottisilta tuntuvia juttuja. Turistina täällä on hirmu kivaa ja elämänmakuista. Mitä lisäisitte listaan?

  1. Anteeksi anteeksi. Minulta on pyydetty tällä lomareissulla noin 70 kertaa anteeksi siksi, että sää on mitä on. Pitäisi olla lunta tai muuta, ei sentään tällaista. – Ei meitä haittaa, pääasia on, että on lunta, vastaan. Koska oikeasti ei haittaa.
  2. Muovilelut. Leikkikentällä on ilmaiset lelut, joita kukaan ei varasta yön aikana. Kuinka älytöntä! loma2
  3. Puheliaat kadunkulkijat. Oletko sairaanhoitaja? Vai taiteilija? Vaiko pelkkä blondi? Kuka sanoi, ettei suomalainen turise. No, ainakin julkisessa liikenteessä juttuseuraa saa hymyllä aina, ei välttämättä selväpäistä, mutta puheliasta seuraa silti.
  4. Nahkainen lastenvaunukoppa. Ranskassa vauvat kulkevat rätisevissä, vanhoissa sateenvarjorattaissa. Suomessa vauvat kulkevat päheissä satojen eurojen supervaunuissa, joista joissain on kokonahkainen vaunukoppa. Paljonko sellainen maksaa? Tsiljoonan? Ja sitä käytetään kuusi kuukautta? loma
  5. Liikennesäännöt tai säännöt yleensä. – Katso tuotakin, käytti vilkkua väärässä kohdassa. Minulla on tapana kirjata ylös päivittäiset liikennerikkomukset,  taksikuski selvitti. Hymähdin. Etelä-Ranskassa kukaan ei käytä vilkkua, tai no varsinkaan ne mopoilijat, jotka ohittavat liikenneympyrässä oikealta ja vasemmalta yhtä aikaa. Säännöt? Ne on tietyissä maailmankolkissa tarkoitettu rikottaviksi.
  6. Uudissanat. Habittaako? Halpuutimme hintoja! Katukuvassa vilisee uusia jännittäviä sanoja, joista tajuaa osan.
  7. Kaukoloma. Yksi lähtee Karibialle. Toinen matkustaa Thaimaahan. Kolmas reissaa kaksi viikkoa Singaporen seudulla. Kaikki ovat lähdössä kaukomaille lomalle, koska “eihän tätä muuten jaksa”. On pakko päästä irti arjesta. Kun asuu auringossa, kaukolomien merkitys mielenterveydelle hämärtyy. Olin ihan unohtanut.
  8. Palvelu! Mikä ihana palvelu! Tällä reissulla tuntuu, että Helsingin ravintoloiden palvelutaso on kohonnut entisestään (vaikka onkin usein englanninkielistä). Tai ehkä se sitten on niin, että Ranskassa palvelu tuppaa vaan olemaan keskimääräistä koppavampaa.
  9. Olut. Ystävien kanssa käydään oluella. Juomat katoavat kurkkuihin hämmentävää vauhtia. Ranskassa yhtä lasillista juodaan 30 minuuttia, täällä ehkä 10.