Yhteinen harrastus: rantahifistely

esterel1

Jotkut rakastavat laskettelua, toiset vaeltavat vuorilla, kolmannet pelaavat jalkapalloa. Facebookista luen, kuinka puoli kaveripiiriä kuskaa jälkikasvua jääkiekkotreeneihin ja leipoo mokkapaloja. Toiset pelaavat golfia pikkuisten kera. Eikö me muka oikeesti harrasteta mitään yhdessä? Apua.

Aikani tuossa möyrittyäni tajusin, että hitsi soikoon, harrastetaanhan me. Juuri nyt meidän perheemme tykkää kaikkein eniten olla rannalla yhdessä. Naurakaa pois, mutta oikeasti olemme rantahifistelijöitä. Lasken sen harrastukseksi: hyvälle rannalle ajetaan vaikka tunti.

esterel2

Niin, olisihan tuossa hiekkaranta parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Mutta ei, emme mielellämme mene tylsälle, koko kansan yleiselle rannalle. Me etsiydymme pikkuruisiin poukamiin, joiden kauneus on silmiähivelevää. Tai sitten sellaiseen, jossa vedestä löytyy komeata snorklattavaa. Tuon taidon kun nelivuotiaammekin oppi viikko sitten.

Löhöämistähän rannalla ei pikkuisten lasten kanssa tunnetusti harrasteta. Kirjat ovat jääneet aikapäiviä sitten kotiin.

esterel4

Aikaisemmin täällä kehuin jo Theoule-sur-Merin kauneutta. Theouleen ajaa meiltä Antibesista puolisen tuntia. Nyt parin viikonlopun ajan olemme ajaneet vielä tuotakin kauemmas, nimittäin Saint Raphaëlin ja komeiden Esterel-vuorten välimaastoon. Punaisena hohkavat vuoret ylettyvät rannasta pitkälle sisämaahan ja saivat alkunsa 250 miljoonaa vuotta sitten, alunperin osana Afrikkaa. Välimeren syntymä lopulta erotti vuoret osaksi sitä, joka sittemmin tunnetaan Eurooppana. Esterel-vuoristossa on paljon erinomaisen kauniita vaellusreittejä, jotka tosin saavat vielä hetken odottaa meidän pientä perhettämme. Ne vaativat kulkijoiltaan kärsivällisyyttä.

snorklaus

Sen sijaan Esterel on synnyttänyt Välimeren rantaan upeita merenlahtia, kauniita läpinäkyvän veden poukamia, joihin meilläkin on jo asiaa. Kaikkein komeimpiin niistä pääsee vain veneellä, mutta osa on saavutettavissa myös autolla. Me löysimme uusimman suosikkimme, Kilpikonnien rannan oikeastaan puolivahingossa: kivenheiton päässä sattui olemaan ilmainen parkkipaikka. Pikkuista poukamaamme suojelee luonnon oma aallonmurtaja. Sen sisäpuolella vesi on lämpöistä ja valtoimenaan pieniä kaloja, simpukoita ja erakkorapuja, joita voi kerätä omin käsin ämpäriin.

tortue

Parhaimmillaan uimaranta olisi tietysti täysin luonnonmukainen ja villi. Mutta silloin kun on 2-4-vuotiaat seuralaiset mukana, mikään ei ole ihanampaa kuin lähistöllä sijaitseva herkullinen ja kohtuuhintainen rantaravintola. Eipähän tarvitse huolehtia eväiden säilymisestä. Sunnuntaina söin 12 eurolla päivän annoksen: grillattuja sardiineja, kasviksia ja riisiä. Ja onnittelin itseäni perheen kelpo harrastuksesta.

img_2821

Pelkääkö miehesi sinun pettävän?

kuvanveisto1

Pyysin vierustoveriani nappaamaan itsestäni ja uusimmasta tekeleestäni kuvan. Ajattelin, että pieni postaus tuoreesta, mutta jo kovin rakkaasta kuvanveistoharrastuksesta olisi poikaa.

kuvanveisto2

– Miksi otat kuvia itsestäsi? suorasanainen italialaisopettajamme Paolo täräytti nähtyään.

– Menevätkö ne miehellesi?

Säikähdin ja vastasin haparoiden:

– Ei kun blogiini ajattelin…

– Jaa, minä jo ajattelin, ettei miehesi usko sinun käyvän kuvanveistossa ja pelkää sinun pettävän.

kuvanveisto3

Rupesimme vierustoverini kanssa nauramaan. Kaikkea sitä kuuleekin! Voi näitä italialaisia mustasukkaisia, tulisieluisia miehiä. Kuka nyt jokaisena pimeänä maanantai-iltana lähtisi polkemaan jonkun vieraan miehen luokse? En minä ainakaan, katsokaa nyt sitä paitsi minkä näköisenä olen liikenteessä.

Paolo kuitenkin kertoi, ettei tämä olisi ollut ensimmäinen kerta. Eräänä maanantai-iltana jokunen vuosi sitten luokan ovesta oli nimittäin astunut vaimoaan etsivä mies.

kuvanveisto4

– Ei meillä ole täällä ketään sen nimistä, Paolo oli kertomansa mukaan hämmästellyt.

– Mutta hän on ilmoittautunut tälle kurssille, vaimoaan etsinyt mies vakuutti.

– Ei kyllä ole.

Kuinka tarinassa sitten loppujen lopuksi kävi, sitä emme koskaan saa tietää. Naisella taisi olla illoille muuta tekemistä.

Minä en puolestani voisi kuvitellakaan parempaa tapaa päättää maanantai-iltojani. Olisipa jo ensi viikko!

***

– Why are you taking pictures of yourself? my Italian sculpture teacher asked when I has just asked my classmate to take some pictures of me.
– It’s for my blog… I answered hesitantly.
– Oh, ok. I thought they were for your husband who doesn’t believe that you are taking sculpture classes.
I laughed, but the teacher was being serious. He told us a story of a man, who had a couple of years ago come to search for his wife in the sculpture class. The teacher had never seen the woman, ever. The husband wouldn’t believe him.
We don’t know how the story ended. The woman must have simply had something better to do.
Well – not me. I couldn’t imagine doing anything more fun during my Monday nights.