Nyt pantais taas elämäntavat kuntoon

elamantavat remppaan

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifted-verkkovalmennuksen kanssa

– Äitiiiiiiii!!!!

Raotin silmiäni ja kurkistin herätyskelloani. Se näytti vähän yli kuutta, sunnuntaiaamuna. Kiukutti, juoksin lapsen luokse.

– Mikä hätänä?

– Ei nukuta.

Jösses. Leiki nyt vaikka sängyssä tai jotain. Selaile kirjaa! Äiti tarvitsee viisi minuuttia omaa aikaa.

Palasin hetkeksi sänkyyn hengittelemään. Huomenta vaan. Positiivisuus on valinta. Kaikki hyvin. Murrrrr. Haistakoon koko onnellinen maailma vain huilut. Kello kuusi sunnuntaiaamuna keksin kiitollisuuden aiheeksi vain tasan sen, että olin suurin piirtein hengissä.

Niin, paljastetaan se nyt tässä: olen aloittanut taas treenaamisen. Siihen kuuluu oleellisesti myös tämä mielen- ja stressinhallinta. Jihuu, jippii, hyvin pyyhkii!

Niin, kerran aiemminhan täällä jo suurieleisesti aloitin treenaamisen, mutta sitten… No, ei siitä sen enempää. Välillä voi myöntää ettei kaikki elämässä mene niin kuin Strömsössä. Ei muuta kuin uuteen alkuun ja täysillä tosissaan.

lifted-jumppa

Tällä kertaa kaikki alkoi siitä, kun huomasin tuttavani Instagram-tililtä hänen osallistuvan Lifted-nimiseen verkkovalmennukseen. Mahtava meininki, hän kertoi, kunto oli kohissut ja kilot tippuneet. Hmm, kuulosti hyvältä. Olin nimittäin etsinyt elämäntyyliin sopivaa tapaa kuntoilla. Juuri tämmöinen verkkomeininki sopisi mullekin!

Minun ei kiloja tarvinnut pudottaa, mutta oli päästävä liikkumisen ilon alkuun, ihan jo oman pään takia. Yksin työskenteleminen nimittäin vaatii hermoja ja itsekuria, jota joinain päivinä on enemmän ja joinain totisesti vähemmän. Eivätkä paremmat ruokatavatkaan olleet pahitteeksi.

Otin Liftedin valmentajatiimiin yhteyttä ja sovimme yhteistyöstä: pääsen mukaan Lifted Lifestyle -valmennukseen, kunhan kerron kokemuksistani täällä blogissa. Minun piti myös luvata viettää parikymmentä minuuttia joka päivä Liftedin parissa. Okei! It’s a deal!

Screen Shot 2017-10-02 at 3.57.23 PM

Siitä se sitten alkoi. Nyt Lifted Lifestylen parissa on treenattu parisen viikkoa. Käytännössä se toimii näin: kun on ilmoittautunut valmennukseen,  alkaa sähköpostiin kilahdella päivittäisiä viestejä, tai “moduuleja”. Ne ohjaavat tutustumaan aina kunkin päivän oppituntiin.  Välillä oppitunti tarkoittaa noin puolen tunnin hauskaa treenivideota, jonka voi tehdä kotona, välillä taas luentoa esimerkiksi ravinnosta tai vaikka stressinhallinnasta. Oman treenit merkataan sitten aina yhteiseen treenikalenteriin.

Myönnetään, alussa vauhti huimaa tottumatonta.  Infoa tulee valtavasti ja liikaa (mä en pysty! onko pakko!), mutta nyt, parin viikon jälkeen jo huomaan, että uusista asioista on alkanut muodostua tapoja. Netflixin tuijottaminen iltamyöhään on vähentynyt, lisään oliiviöljyä ja proteiinia salaattiin ja niin – mietin myös kiitollisuutta ja positiivisuutta. Lisäksi jumppaan ahkerasti ohjeiden mukaan. Ja katsos: olo on parantunut huomaamatta.

Niin ja niinä päivinä kun ei vois vähempää kiinnostaa, voi valmentajiin ottaa yhteyttä suoraan ja vaihtoehtoisesti hakea vertaistukea muilta Lifted- treenaajilta sosiaalisesta mediasta. Se auttaa.

maalaushetki

Varhain sunnuntainakin, parin kahvikupposen jälkeen aurinko alkoi kurkistella luomien alle. Avasin sähköpostin: päivän Lifted -treeniksi ilmoitettiin Flowment Yoga. Levitin joogamaton lattialle ja järjestin lapsille maalaushetken pöydän ääreen. Avasin videon ja keskityin hetkeksi coach Tanelin ääneen. Lapset antoivat minun kuntoilla melkein kokonaan rauhassa (mitä nyt tyttöni kuvasi hienosti tämän treenihetken).

Venyttelyjen jälkeen löysin jo helposti kolme syytä olla kiitollinen:

  1. Olo oli joogan jälkeen vetreämpi ja iloisempi.
  2. Lapset olivat ihania ja antoivat äidille oman hetken.
  3. Sain treenin päätteeksi vielä ravintoa mielelle myös hienon taidenäyttelyn puitteissa.

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifted-verkkovalmennuksen kanssa

Kuinka löytää uusia ystäviä?

IMG_0293

Mistä sitä vääntäisi juttua? Kenelle kehtaisi puhua?

Tiedättehän te sen, uudessa asuinpaikassa vaikeinta on keksiä, että mistä aloittaisi. Varmaan tuokin ajattelee, että olen ihan outo.

Itse löysin ensimmäiset ystäväni Ranskassa lasten puistosta. Ainahan nimittäin voi jotain sanoa vieraalle tämän lapsesta, ehkä kehuakin pikkuisen. Minkä ikäinen pienokaisenne on? Onpa hänen kaunis takki! Käveleepä hän jo hienosti!

Voisinpa lyödä vetoa, että jokainen vanhempi tykkää lörpöttää omasta lapsestaan kiinnostuneelle.

Neiti T. saa remeltää leikkikentällä.

Mutta mitäpä sitten jos jälkikasvua ei ole? Miten sitä sitten onnistuisi lähestymään vierasta kieltä puhuvaa, tyystin tuntematonta ihmistä? Työpaikalta voi toki löytyä kivoja tyyppejä, se on selvä. Mutta toinen, ehkä vielä parempi keino löytää uusia ystäviä on hakeutua johonkin sosiaaliseen harrastukseen.

Me haastattelimme uusimmassa podcast-jaksossamme Astaa, joka löysi paikkansa uudesta kotimaastaan Tanskasta intohimoksi muuttuneen soutuharrastuksen kautta. Hän otti kööpenhaminalaiseen klubiin rohkeasti yhteyttä, vaikkei puhunut kieltäkään. Englannilla pärjäsi ja jos kaverit unohtuivat puhumaan tanskaa, Asta pani korvat hetkeksi kiinni. (Aina nyt siihen saakka kun oppi itse kielen.)

Asta

Ja kohtahan klubi jo tarjosikin uudelle tulokkaalle urheiluharrastuksen lisäksi kokonaisen sosiaalisen elämän. Soutuseurassa  tarjoiltiin ruokaa, vietettiin treenien jälkeen aikaa ja järjestettiin pirskeitä.

– Mä kutsun niitä aikuisten limudiskoksi, tuli opiskeluajat niistä mieleen, Asta kertoi meidän podcast-jaksossamme.

Ja oh, kohta kupeeseen löytyi komea soutajamies, lapsikin syntyi ja nykyään Asta on jopa Tanskan kansalainen. Ilman harrastusta hän olisi levottomana sieluna ehkä lähtenyt jatkamaan matkaa.

Minusta aivan mieletöntä! Oletteko te itse hyötyneet harrastuksesta näin?

kuvanveisto3

Niin – onhan toki itsellenikin muodostunut kuvanveistosta yllättävänkin tärkeä harrastus. Joka maanantai, sormet savessa pääsen tapaamaan ja jutustelemaan kanssaihmisten kanssa ihan muusta kuin työstä tai perheestä. Paitsi, että sieltä on löytynyt uusia tuttavuuksia, yhteisö on myös uudenlainen ikkuna ympäröivään yhteiskuntaan. Usein lähdenkin taideluokasta täysin uusin ajatuksin. Jaa –  tuostakinko aiheesta paikalliset tosiaan keskustelevat?

Kuuntele Astan hauska haastattelu tästä:

Yhteinen harrastus: rantahifistely

esterel1

Jotkut rakastavat laskettelua, toiset vaeltavat vuorilla, kolmannet pelaavat jalkapalloa. Facebookista luen, kuinka puoli kaveripiiriä kuskaa jälkikasvua jääkiekkotreeneihin ja leipoo mokkapaloja. Toiset pelaavat golfia pikkuisten kera. Eikö me muka oikeesti harrasteta mitään yhdessä? Apua.

Aikani tuossa möyrittyäni tajusin, että hitsi soikoon, harrastetaanhan me. Juuri nyt meidän perheemme tykkää kaikkein eniten olla rannalla yhdessä. Naurakaa pois, mutta oikeasti olemme rantahifistelijöitä. Lasken sen harrastukseksi: hyvälle rannalle ajetaan vaikka tunti.

esterel2

Niin, olisihan tuossa hiekkaranta parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Mutta ei, emme mielellämme mene tylsälle, koko kansan yleiselle rannalle. Me etsiydymme pikkuruisiin poukamiin, joiden kauneus on silmiähivelevää. Tai sitten sellaiseen, jossa vedestä löytyy komeata snorklattavaa. Tuon taidon kun nelivuotiaammekin oppi viikko sitten.

Löhöämistähän rannalla ei pikkuisten lasten kanssa tunnetusti harrasteta. Kirjat ovat jääneet aikapäiviä sitten kotiin.

esterel4

Aikaisemmin täällä kehuin jo Theoule-sur-Merin kauneutta. Theouleen ajaa meiltä Antibesista puolisen tuntia. Nyt parin viikonlopun ajan olemme ajaneet vielä tuotakin kauemmas, nimittäin Saint Raphaëlin ja komeiden Esterel-vuorten välimaastoon. Punaisena hohkavat vuoret ylettyvät rannasta pitkälle sisämaahan ja saivat alkunsa 250 miljoonaa vuotta sitten, alunperin osana Afrikkaa. Välimeren syntymä lopulta erotti vuoret osaksi sitä, joka sittemmin tunnetaan Eurooppana. Esterel-vuoristossa on paljon erinomaisen kauniita vaellusreittejä, jotka tosin saavat vielä hetken odottaa meidän pientä perhettämme. Ne vaativat kulkijoiltaan kärsivällisyyttä.

snorklaus

Sen sijaan Esterel on synnyttänyt Välimeren rantaan upeita merenlahtia, kauniita läpinäkyvän veden poukamia, joihin meilläkin on jo asiaa. Kaikkein komeimpiin niistä pääsee vain veneellä, mutta osa on saavutettavissa myös autolla. Me löysimme uusimman suosikkimme, Kilpikonnien rannan oikeastaan puolivahingossa: kivenheiton päässä sattui olemaan ilmainen parkkipaikka. Pikkuista poukamaamme suojelee luonnon oma aallonmurtaja. Sen sisäpuolella vesi on lämpöistä ja valtoimenaan pieniä kaloja, simpukoita ja erakkorapuja, joita voi kerätä omin käsin ämpäriin.

tortue

Parhaimmillaan uimaranta olisi tietysti täysin luonnonmukainen ja villi. Mutta silloin kun on 2-4-vuotiaat seuralaiset mukana, mikään ei ole ihanampaa kuin lähistöllä sijaitseva herkullinen ja kohtuuhintainen rantaravintola. Eipähän tarvitse huolehtia eväiden säilymisestä. Sunnuntaina söin 12 eurolla päivän annoksen: grillattuja sardiineja, kasviksia ja riisiä. Ja onnittelin itseäni perheen kelpo harrastuksesta.

img_2821