Millaista oli Aylanin arki? / What were Aylan’s days like?

poika

Kävelin aamulla Välimeren rantaa ohi auringonpalvojien, sitten kipusin pienoisen metsikön läpi haperoituneita portaita kukkulalle, josta näkyy Nizzan lahti.

aamu

Aalloilla lipui miljoonajahteja, Antibesin vanhakaupunki kiilsi valossa ja maisemaa kehystivät eteläisimmät Alpit, jotka näkyivät tänä aamuna harvinaisen selvästi.

aamu2

Oli otettava aikaa, hengähtää hetki. Olin ensi kertaa ihan yksin aikoihin. Tämä viikko on ollut hirmuisen tunteikas.

Omassa elämässä pää on mennyt sekaisin siitä, että molemmat lapset ovat nyt siirtyneet päiviksi pois kotoa. Pian 4-vuotias esikoinen meni esikoulunsa toiselle luokalle. Pian kaksivuotias aloitti päiväkodissa.

Ranskalaiseen tapaan päiväkodin harjoitteluviikko oli aika raadollinen: ensimmäisenä päivänä oltiin siellä yhdessä tunti. Toisena päivänä poika jäi puoleksi päiväksi yksin. Ja tänään, kolmantena, hän on siellä jo kolmeen saakka. Minua heikotti, mutta poika oli kamalan reipas. Ihan kuin olisi katseellaan vakuuttanut pärjäävänsä.

aamu3

Siinä aamulla kukkulalta merta tuijotellessani ajatukseni lipuivat kuitenkin pienen, Välimeren aalloissa menehtyneen  Aylan-pojan luo. Rantahiekkaan huuhtoutunut pienokainen olisi voinut olla meidän oma kultamme. Ohimennen katsottuna siltä hän näyttikin. Vaatteetkin olivat samanlaiset.

aamu4

Sattuman kautta me elämme tällä puolella Välimerta. Poika saa tunnustella uutta arkeaan ilman äitiä kaikessa rauhassa. Ja sitten taas iltapäivällä palataan omaan kotiin ja syödään välipalaa, leikitään, uidaan, pestään hampaat, halitaan ja käydään nukkumaan. Kaikessa rauhassa. Mihinkään ei ole kiire, mitään ei tarvitse paeta.

Kaikki on kamalan hyvin. Ehtiköhän Aylan koskaan elää sellaista arkea? Millaisia mahtoivat olla hänen tavalliset päivänsä?

Tämä Anna-Mari Kaskisen runo puki tuntemukseni sanoiksi:

“Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.”

Apua tarvitsevat vielä lukemattomat Aylanin kaltaiset. Pakolaiskriisin keskellä bloggaajat ovat panneet pystyyn oman Punaisen Ristin keräyslippaan. 

Osallistu sinäkin. Päämääränä on saada kokoon 5000 euroa. Voit tehdä lahjoituksesi verkkopankkimaksulla tai luottokortilla klikkaamalla lippaan “Lahjoita”-kohtaa.

* * *

What were Aylan’s days like?

I walked past the sunbathers, then climbed up a hill from where I could see the bay of Nice. I the morning sun the Mediterranean Sea was bright blue, millionaires’ yachts were riding on the waves. The view was framed by Southern Alps that could be seen very clearly this morning.
I needed to take some time off to breath. It had been an emotional week: I still felt confused about the fact that both of my children were now taken care by someone else. My 4-years old daughter had entered her second year in “école maternelle”. And my soon to be 2-years old son had started his first week in kindergarten. The latter was probably more hard on me than him.
But as I stood on that hill and watched the Mediterranean I couldn’t but to think of Aylan. The little boy who lost his life in this same sea. It could have been my baby. At first glance he looked the same. Even the clothes were similar.
It is just a single coincidence that we happen live on this side of the sea. My son can take his first steps in kindergarten in peace. And then in the afternoon we will come home, eat, play, hug each other, brush our teeth and go to bed. We are not in a hurry. We don’t have to escape anything.
I wonder what Aylan’s days were like. Did he ever have a chance to live an ordinary life?

Ensi kertaa Airbnb-emäntänä / First time as an Airbnb-host

koti1

Jännitti tulla takaisin. Oma koti oli ensi kertaa ollut loma-ajallamme vuokralla Airbnb:n kautta. Mies oli ylipuhunut touhuun, mutta minua pelotti, koska olin tietysti lukenut netistä kaikki ne sata juttua siitä, kuinka kodeissa oli pidetty megalomaanisia orgioita omistajien poissaollessa.

Mutta meilläpä olikin kotona ihana puhdasta ja siistiä. Tavaratkin kaikki paikoillaan, ihan kuin mihinkään ei olisi koskettu. Ainoa, mikä oli lopullisesti hajonnut, oli jo entuudestaan haperoitunut suihkuverho (7 euroa).

olohuone

Mutta mikä odottamattominta: jääkaapissa odotti kaksi kylmää olutta. Ihan kuin vuokralaisemme olisivat tienneet, että tulemme kotiin hikisinä, matkustettuamme viisi tuntia kuumalla moottoritiellä.

IMG_4885

Kodin vuokraaminen loma-ajaksi on alueellamme tosi yleistä. Etelä-Ranskan rannat ovat haluttua lomanviettoaluetta, ja mukavista asunnoista ollaan valmiita maksamaan. Heinä-elokuussa tänne tuntuu muuttavan puoli pohjolaa, kun taas monet etelän talviasukkaat, kuten me, karkaavat pois.

keittio

Talon vuokraaminen vaatii kuitenkin omistajalta rutkasti töitä.

  • On pohdittava tarkkaan, kelle oman kodin haluaa vuokrata. Haluatko lapsiperheitä vai mieluummin pelkkiä aikuisia? Airbnb:n kautta näet myös, onko asunnosta kiinnostuneella entuudestaan suosituksia.
  • Omat, henkilökohtaiset tavarat on siivottava pois vuokralaisten tieltä. Esimerkiksi vaatekaappeja on tyhjennettävä, jääkaapit ja pakastimet siivottava ja arvotavarat poistettava. Paitsi, että tämä himma on oletettua työläämpää, tarvitset tavaroillesi myös varastotilaa.
  • On huolehdittava avainten välittämisestä ja talon välisiivouksesta, jos itse ei ole paikalla. Kuka tuo avaimet? Kelle ne palautetaan? Koska Etelä-Ranskassa asunnonvuokraus on yleistä, löytyy täältä useita ”change over”-palveluita, jotka hoitavat homman puolestasi. Ehkä sellainen löytyy myös teiltä?

olohuone

Meidän kodissamme asui poissaollessamme yksi ranskalainen ja yksi belgialainen perhe. Näin, vaikka alunperin olin vakuuttunut haluavani vuokrata kotia vain tutuille ja tuttujen tutuille. Vierailijat jättivät muistoksi Airbnb-sivullemme kauniita sanoja, niistä jos mistä tuli vuokratulojen lisäksi mukava mieli. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan. Suosittelen.

* * *

/ First time as an Airbnb-host

I was scared to come home. For the first time we had rented our house through Airbnb. It had initially been my husband’s idea, which I had reluctantly accepted. I had of course read all the horror stories about how houses were completely destroyed during the Airbnb renting.
But to my surprise our home was clean and shiny. Everything was in place, it was like nothing had even been touched (expect the cheap old shower curtain that had broken up.)  The best thing was waiting in the fridge: two ice cold beers. Exactly what we needed after a five hours drive on a hot and crowded motorway.
Renting the house in South of France is very common during the vacation period. Good, spacious holiday homes are a wanted good and people are willing to pay for them.
But renting a house comes with a price. You need to be ready to do some work.
  • Think carefully who you are willing to rent your house to. Do you prefer families or rather just adults?
  • You will have to empty closets and fridge for the visitors. You should remove the personal and important items. This requires a lot more time than expected not to mention that you will need some good storage space for your stuff.
  • If you are not in the region when the renting takes place, you will need to find someone who can take care of the keys. Or maybe even cleans up the house in between the renters. Is there a service that can take care of all that when you are away?
We had a great experience with the two families that rented our house, and according to the feedback it seems like they enjoyed their time a lot too. Next year we will do this again, definitely.

Ranskalaisen lehmän hermot kateissa / Dealing with French bureaucracy remotely

maisema1

Mies soitti Ranskasta. Minulle oli tullut paikalliseen postiin paketti. Ongelmana kuitenkin oli, ettei hän saanut sitä haettua, koska hänellä ei ollut näyttää vaimonsa henkilöllisyystodistusta. Passi ja ajokortti kun ovat sattuneesta syystä mukanani Suomessa.

Mies opastikin minut käymään La Posten nettisivuilla, jossa saatoin valtuuttaa hänet hakemaan postini. Hakemuksen yhteyteen oli tosin ladattava

  1. skannattu kuva passista tai henkilökortista
  2. henkilöllisyystodistuksen kääntöpuoli sekä
  3. virallinen, tuore sähkölasku, josta näkyy että asun kyseisessä osoitteessa. Koska sähkölaskumme on miehen nimellä, latasin palveluun sähkölaitokselta saamani tositteen, jossa näkyy sekä minun että miehen asuvan kyseisessä osoitteessa.

Posti käsitteli hakemustani kolme päivää. Tänään sähköpostiin kilahti kieltävä päätös. Samassa osoitteessa asuva AVIOMIEHENI ei saa hakea postipakettiani, koska lataamani sähkölaitoksen tosite ei ollut riittävä.

maisema3

Mon dieu. Anna mun kaikki kestää. Miten Suomen lyhyellä lomalla olikin jo päässyt unohtumaan ranskalaisen byrokratian kummalliset koukerot.

Samaan aikaan tässä nimittäin pähkäilen, että kuinka himputissa hakisin liiankin nopeasti tulleen uuden passini Mikkelistä. Kävin poliisilaitoksella tiistaina ja tekstiviesti passin valmistumisesta napsahti kännykkään jo torstaina. Kaksi päivää, vaikka poliisi puhui kymmenestä päivästä. Eikä Suomen viranomainen edes kysynyt sähkölaskuani.

Kun kerron tämän tuttavilleni Antibesissa, he hirnuvat epäuskoisesti vielä ensikin vuonna.

maisema2

* * *

My husband called from France: there is a package waiting for me at the local post office. The problem was that he couldn’t get it for me because he didn’t have my ID. I had obviously brought my passport and driver’s licence with me to Finland.
He asked me to go the the website of La Poste, where I could officially name him as the person who is allowed to get my mail. So I did, which meant uploading a photo of my passport and a proof of residence i.e. an electricity bill on the site. As the electricity bill comes in my husband’s name, I uploaded a proof of residence that was given to us by our electricity company. Today, three days later, I got an answer: my request was declined. The proof wasn’t sufficient. Mon dieu.
All this is happening while in Finland I am trying to figure out how to fetch my new passport from the nearby town already now. The passport arrived a lot earlier than expected: instead of ten days it took only two days! I am amazed. And the Finnish police didn’t even ask for my electricity bill.
When I tell this to my friends in Antibes they won’t be able to stop laughing. I’m not even going to mention that Finnish people can order their passport online…